Ranskan oikeus

Määritelmä romaaniseen oikeusperheeseen kuuluva, Ranskan tasavallan alueella vaikuttava oikeusjärjestelmä

Selite

Ranskan oikeuden juuret ovat roomalaisessa oikeudessa ja paikallisessa tapaoikeudessa (coutume). 1600-luvulta alkaen alkoi kehittyä yhteinen oikeus, droit commun. Vastakohtana ancien régimen oikeudelliselle paikallisuudelle vuoden 1789 vallankumous loi perustan keskitetylle hallinto- ja oikeusjärjestelmälle. Valtiovallan kolmijako-opin pohjalta lainsäädäntö- ja tuomiovalta erotettiin toisistaan. Sen sijaan lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan suhde toisiinsa on ollut läheisempi. Ranskan oikeus edustaa mannermaista siviilioikeutta, jossa lainsäädäntö muodostaa tärkeimmän oikeuslähteen. Normihierarkian huipulla on perustuslaki. Perustuslakineuvosto vastaa lainsäädännön peruslainmukaisuuden ennakkovalvonnasta. Vuodesta 1946 lähtien perusoikeudet ovat muodostaneet merkittävän osan Ranskan oikeutta ja ovat laajentuneet 2000-luvulla ympäristöä koskevien oikeuksien suuntaan. Suhde Eurooppa-oikeuteen on ollut pitkään ongelmallinen, mutta nykyisin sen asema tunnustetaan. Mahdollisissa ristiriitatilanteissa perustuslakia täydennetään tai muutetaan, mikä turvaa perustuslain ensisijaisuuden.

Ranskan oikeudelle on ominaista laaja-alainen lainsäädännön kodifikaatio. Keisari Napoleon I:n Code civil vuodelta 1804 on toiminut merkittävänä esikuvana lukuisien maiden lainsäädäntöreformeille. Ranskan oikeus on vaikuttanut merkittävästi myös eurooppaoikeuden sisältöön mm. terminologian osalta.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Jari Uimonen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

CairnsW1996, Hamon&Troper2007, MarraniD2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Oikeustiede:Ranskan oikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:Ranskan oikeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →