Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

yksinpuhelu | soliloquium

yksinpuhelu
soliloquium (luo nimityssivu)(vanhentunut)
Selite Näytelmässä pitkähkö puhe-esitys, jossa henkilö yksin näyttämöllä ollessaan ilmaisee ajatuksiaan ja tunteitaan, konvention mukaan ikään kuin ei olisi tietoinen yleisön läsnäolosta. Näin yleisölle voidaan välittää mahdollisimman suoraa tietoa henkilön intiimeistä tuntemuksista, motiiveista, pyrkimyksistä jne. Antiikin näytelmissä tätä esitystapaa käytettiin harvoin, koska kuoro tai kuoroa edustava henkilö ajoi paljolti saman asian. Erityisen paljon soliloquiumia hyödynnettiin englantilaisissa Elisabetin ajan näytelmissä, esim. Shakespearen tragedioissa Hamlet, Macbeth ja Othello. Modernissa draamassa yksinpuhelua ovat näytelmissään käyttäneet usein Eugene O'Neill, Thornton Wilder, Tennessee Williams, Edward Albee ja Samuel Beckett.
Lisätiedot Latinan soliloquium=yksinpuhelu

Vieraskieliset vastineet

soliloquyenglanti
soliloqueranska

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.02.2019: Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu.)