Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

yksinpuhelu | soliloquium

yksinpuhelu
soliloquium (luo nimityssivu)(vanhentunut)
Explanation Näytelmässä pitkähkö puhe-esitys, jossa henkilö yksin näyttämöllä ollessaan ilmaisee ajatuksiaan ja tunteitaan, konvention mukaan ikään kuin ei olisi tietoinen yleisön läsnäolosta. Näin yleisölle voidaan välittää mahdollisimman suoraa tietoa henkilön intiimeistä tuntemuksista, motiiveista, pyrkimyksistä jne. Antiikin näytelmissä tätä esitystapaa käytettiin harvoin, koska kuoro tai kuoroa edustava henkilö ajoi paljolti saman asian. Erityisen paljon soliloquiumia hyödynnettiin englantilaisissa Elisabetin ajan näytelmissä, esim. Shakespearen tragedioissa Hamlet, Macbeth ja Othello. Modernissa draamassa yksinpuhelua ovat näytelmissään käyttäneet usein Eugene O'Neill, Thornton Wilder, Tennessee Williams, Edward Albee ja Samuel Beckett.
Additional Information Latinan soliloquium=yksinpuhelu

Equivalents

soliloquyenglanti
soliloqueranska

Related Concepts

Sources

HosiaisluomaY2003

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.07.2019: Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:yksinpuhelu.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →