Kirjallisuudentutkimus:uushistorismi

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

uushistorismi

uushistorismi
Selite Erityisesti angloamerikkalaisessa tutkimuksessa 1980-luvun alusta alkaen voimistunut suuntaus, jonka piirissä kaunokirjallisuutta alettiin jälleen tarkastella historiallisessa, aatteellisessa ja poliittisessa kontekstissaan. Uushistorismi oli vastareaktio uuskritiikin, strukturalismin, myyttikritiikin, hermeneutiikan ja dekonstruktion epähistoriallisuudelle.

Osin jälkistrukturalistiseen diskurssiteoriaan ja marxilaiseen ideologiateoriaan tukeutuvan suuntauksen keskeinen edustaja on renessanssin tutkija Stephen Greenblatt, joka esittää teoksessaan Learning to Curse (1990), että uushistorismi lukee kaikkia menneisyyden tekstijälkiä samalla tarkkaavaisuudella joka on perinteisesti ollut ominaista kaunokirjallisten tekstien luennalle. Uushistorismiin kytkeytyvät myös Michel Foucault'n ja Louis Althusserin ajatukset kulttuurin ja vallan yhteenkietoutumisesta.

Uushistoristit korostavat, että menneisyys ei koskaan ole saavutettavissa sellaisenaan, koska historia välittyy aina representaatioiden kautta, jolloin historiasta tulee tekstuaalista kertomusta ja samalla menneisyyden maailma korvautuu menneisyyden sanoilla. Keskeisiä suuntauksen edustajia Greenblattin ohella ovat Hayden White, Louis Montrose, Marjorie Levinson, Jerome McCann, Marilyn Butler ja Jonathan Goldberg.

Vieraskieliset vastineet

new historicismenglanti
néohistorismeranska
nyhistorismruotsi
Neohistorismussaksa

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.01.2019: Kirjallisuudentutkimus:uushistorismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:uushistorismi.)