sensibiliteetti

Selite

Tunneherkkyys, herkkätuntoisuus; 1700-luvulla erityisesti Englannissa suosittu käsite, jolla on kuvattu sekä esteettistä että moraalista herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta, empaattista kykyä eläytyä toisen suruihin ja kauneudentajua. Moraalifilosofiassa sensibiliteetin idea oli vastareaktiota järjen ylivallalle ja näkemyksille ihmisen perimmäisestä itsekkyydestä.

Tunneherkkyyttä korostettiin sentimentaalisissa romaaneissa, komedioissa, hautausmaarunoudessa jne. Ajan henkeä kuvastavat esimerkiksi Laurence Sternen matkakirja Sentimental Journey Through France and Italy (1768, Tunteellinen matka halki Ranskan ja Italian) ja varsinkin Henry Mackenzien The Man of Feeling (1771, Tunneihminen). Sensibiliteetin kultti ilmeni myös 1700-luvun lopun primitivismissä ja jälleen virinneessä kiinnostuksessa ylevään. Äärimmillään tunneherkkyys johti liioiteltuun tunteiluun, jota etenkin Samuel Johnson ja Jane Austen teksteissään kritisoivat, jälkimmäinen romaanissaan Sense and Sensibility (1811, Järki ja tunteet). Sensibiliteetin korostus ennakoi romantiikan aikakautta. Käsite heräsi uudelleen henkiin 1900-luvulla T. S. Eliotin esseissä, joissa sensibiliteetillä luonnehditaan runoilijan luovaa kykyä.

Lisätiedot Latinan sensibilitas

Erikieliset vastineet

delicacy (luo nimityssivu)	englanti (English)
sensibility	englanti (English)
délicatesse (luo nimityssivu)	ranska (français)
sensibilité	ranska (français)
sensibilitet (luo nimityssivu)	ruotsi (svenska)
Sensibilität	saksa (Deutsch)

Lähikäsitteet

sentimentaalinen (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:sensibiliteetti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:sensibiliteetti.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →