Kirjallisuudentutkimus:qasida

    Tieteen termipankista

    qasida

    qasida
    Määritelmä arabialaisessa ja persialaisessa runoudessa jokainen seitsemää säettä pitempi, yleensä riimitetty runoelma; ylistysruno
    Selite

    500-luvulla Arabiassa syntyneen qasida-muodon ottivat sittemmin käyttöönsä myös monet persiaksi, turkiksi ja urduksi kirjoittaneet runoilijat. Qasidat vaihtelevat aiheiltaan ja tyyliltään; ne voivat olla elegisiä, satiirisia, uskonnollisia, mystisiä, jopa poliittisia. Laajimmillaan qasida voi käsittää jopa kolmesataa säettä.

    Maineikas varhainen qasidakokoelma on seitsemän ylistysrunoa käsittävä Mu'allaqat (500-l.). Qasidan myöhempiä mestareita ovat arabialaiset al-Mutanabbi (k. 965) ja Ibn al-Farīd (k. 1235) sekä persialaiset Anvārī (k. 1168 jälkeen) ja Sa'dī (k. 1292). Länsimaissa runomuotoa ovat jäljitelleet mm. englantilainen Alfred Tennyson runossaan "Locksley Hall" (1842) ja saksalainen kreivi August von Platen-Hallermund kokoelmassaan Ghaselen (1821).
    Lisätiedot arabiankielisestä sanasta قصيدة (qaṣīda)

    Erikieliset vastineet

    qasidaenglanti (English)

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 25.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:qasida. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:qasida.)