Kirjallisuudentutkimus:pastoraali

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

pastoraali

pastoraali
Definition paimenidylli, paimenruno tai paimennäytelmä
Explanation Pastoraaleilla ei ole ollut paljoakaan tekemistä paimenten usein raskaan arkielämän kanssa. Yleensä niissä luodaan idealisoiva kuva rauhallisesta ja viattomasta oleilusta; keskeisenä teemana on kaupungin ja maaseudun vastakohtaisuus. Pastoraaliperinteen aloitti kreikkalainen Theokritos (n. 310-250 eKr.) idylleillään, joissa runoilija kuvailee synnyinseutunsa Sisilian paimenten elämää Aleksandrian urbaanille lukijakunnalle. Vergilius runoili ekloginsa Theokritokselta saamiensa virikkeiden pohjalta ja vakiinnutti käsityksen muinaisesta pastoraalisesta kulta-ajasta. Theokritoksesta alkaen pastoraalien tavanomaisia elementtejä ovat olleet paimenten välinen laulukilpailu, ihannoidun naisen ylistys ja paimenen kovan onnen valittelu. Valtaosa paimenrunoudesta on lyyristä runoutta, jossa kuvastuvat paimenen mielialat, joskus myös paimenelämän ankeus, kuten sateisen päivän pituus, nälkä, yksinäisyys ja petoihin kohdistuva pelko.


Longoksen pastoraalinen romanssi tai paimenromaani Dafnis et Khloe (100-200-1.) loi mallin, joka oli suosittu erityisesti 1400-1600-luvulla sekä Italiassa, Espanjassa että Englannissa. Renessanssin aikana pastoraali puhkesi uuteen kukoistukseen, joka jatkui barokin ja rokokoon kauteen asti. Maineikkaita lajin edustajia ovat Jacopo Sannazaron Arcadia (ensimmäinen versio 1485), Jorge de Montemayorin Los siete lobros de la Diana (1558), Torquato Tasson Aminta (1573), Edmund Spenserin Shepheardes Calender (1579), Battista Guarinin Il pastor fido (1589), Sir Philip Sidneyn Arcadia (1590)ja Honoré d'Urfén L'Astrée (1607-27). Oman alalajinsa muodostavat sellaiset pastoraalit, joissa paimenten sijaan esiintyvät kalastajat; kalastuspastoraalin klassikko on englantilaisen Izaak Waltonin The Compleat Angler, or, the Contemplative Man's Recreation (1653, Oivallinen onkimies).

Vähin erin yhä konventionaalisemmaksi koetun pastoraaliperinteen kustannuksella pilailivat sekä Alexander Pope (Pastorals, 1709) että John Gay (The Shepherds's Week, 1714). Paimenelämää idealisoivaa, nostalgista pastoraalirunoutta ilmestyi kuitenkin runsaasti vielä tämän jälkeenkin. Suomalaisesta kirjallisuudesta esimerkkinä mainittakoon suomalais-ruotsalaisen Gustaf Filip Creutzin pastoraalirunoelma Atis och Camilla (1761, Atis ja Camilla).
Additional Information Latinan pastoralis= paimen-; pastor=paimen

Equivalents

pastoralenglanti
pastoraleenglanti
pastoraleitalia
pastoraleranska
Pastoralesaksa
Pastorelle (luo nimityssivu)saksa
pastoralvenäjä
pastoraalviro

Related Concepts

Sources

HosiaisluomaY2003, OjalaA

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 17.07.2019: Kirjallisuudentutkimus:pastoraali. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:pastoraali.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →