orgaaninen muoto

Selite

Platonin Faidros-dialogiin sisältyy Sokrateen nimissä esitetty ajatus hyvän puheen ja elävän organismin analogisesta suhteesta. Ideaa taiteen ja organismin likeisyydestä ovat muunnelleet myös Aristoteles, roomalaiset Cicero ja Vitruvius, monet renessanssiajan taideteoreetikot, 1800-luvulla Ralph Waldo Emerson, Henry James, Samuel Taylor Coleridge (1772-1834) ja Saksan romantikot, 1900-luvulla Benedetto Croce ja John Dewey.

Esimerkiksi August Wilhelm Schlegelin mukaan ideaalinen teos kasvaa luonnollisesti ja välittömästi omaan määrämuotoonsa samaan tapaan kuin kasvi siemenestä. Ideaa ovat suosineet myös uuskriitikot, etenkin Cleanth Brooks. Uuskritiikin mukaan sanataideteos on enemmän kuin osiensa summa; osalla on merkitystä vain suhteessa kokonaisuuteen. Ihannetapauksessa muoto ja sisältö yhtyvät elimellisesti ja jakamattomaksi orgaaniseksi ykseydeksi: mitään osaa ei voi siirtää tai poistaa rikkomatta samalla kokonaisuutta. Nämä formalistiset käsitykset ovat saaneet tukea 1900-luvun alkupuolen hahmopsykologialta, jonka mukaan ihmisellä on luontainen pyrkimys kokonaisvaltaiseen, holistiseen hahmottamiseen. Orgaanista avointa muotoa ovat runoudessaan toteuttaneet esim. Walt Whitman, Ezra Pound ja William Carlos Williams. Orgaanisen muodon käsitteellinen vastakohta on mekaaninen muoto, joka kehittyy sääntöjen ja konventioiden pohjalta.

Lisätiedot Kreikan organikos=välineenä palveleva

Erikieliset vastineet

organic form	englanti (English)
organic unity	englanti (English)
unité organique	ranska (français)
organisk form	ruotsi (svenska)
organische Form	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:orgaaninen muoto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:orgaaninen muoto.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →