Kirjallisuudentutkimus:mimesis

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

mimesis | jäljittely

mimesis
jäljittely
Määritelmä 1) taiteessa, erityisesti kirjallisuudessa tapahtuva pyrkimys todellisuuden kuvaamiseen
2) narratologiassa näyttäminen kertomisen (diegesis) vastakohtana
Selite Ajatus taiteesta jäljittelynä esitetään ensimmäistä kertaa Platonin (n. 427-347 eKr.) filosofiassa. Platonin mukaan runouden luomukset heijastavat ja jäljittelevät aistimaailman katoavaisia ilmiöitä, jotka puolestaan ovat epätäydellisiä kopioita ideamaailman saavuttamattomissa olevista ideoista. Taiteella on vaatimaton asema Platonin filosofiassa, koska hänen mukaansa taide jäljitellessään aistimaailman ilmiöitä on jo toisen asteen jäljittelyä. Platonin oppilas Aristoteles (384-322 eKr.) ottaa runousopissaan sanan mimesis toiseen käyttöön. Hänelle taideteos, kuten tragedia, on oma maailmansa, joka on tehty taiteen keinoin siten, ettei se kopioi todellisuutta vaan luo jotain sellaista, mitä ei ole ollut aiemmin olemassa. Taideteos rinnastuu elävään organismiin, jossa kaikki on kohdallaan loogisessa järjestyksessä. Aristoteleen mukaan taideteokset voivat erota toisistaan kolmella tavalla: ne esittävät eri kohteita eri lailla eri välinein. Näkemys muodostaa hänen lajiteoriansa perustan. Aristoteleen mimesiskäsitys oli suosittu etenkin 1700-luvulla.
Lisätiedot Sanan alkuperä on kreikan μίμησις (mimesis), jäljittely

Vieraskieliset vastineet

mimesisenglanti

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

AuerbachE1992, HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.01.2019: Kirjallisuudentutkimus:mimesis. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:mimesis.)