Kirjallisuudentutkimus:marinismi

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

Tällä käsitteellä ei ole otsikon muodostavia nimityksiä.

Explanation Napolilaisen Giambattista Marinon (1569-1625) mukaan nimensä saanut barokin kirjallisuuden suuntaus, jolle on ominaista koristeellisuus, teennäisyys, liioittelu ja runsas allegorioiden käyttö. Tästä gongorismin ja presiöösin tyylin rinnakkaissuuntauksesta on toisinaan käytetty 1600-lukulaisuutta tarkoittavaa nimitystä secentismo. Marinon pääteos on Venuksen ja Adoniksen lemmentarina Adone (1623). Satiiris-burleskissa teoksessaan Murtoleide (1619) Marino määrittelee poetiikkansa:
Runoilijan tavoitteena on ihme (minä puhun nyt oivallisesta enkä kömpelöstä runoilijasta): se joka ei osaa hämmästyttää käytelköön mieluummin hevossukaa!
Harrastamiensa ylenpalttisten sanaleikkien, luettelointien, mytologisointien ja loputtomien runokuvien vyörytyksen takia marinismia on pilkattu kirjalliseksi pöhötaudiksi. Suuntauksen piiriin on Marinon ohella luettu mm. Ludovico Leporeo ja Marino Bettini.

Equivalents

Marinismenglanti
marinismoitalia
marinismeranska
marinismruotsi
Marinismussaksa

Sources

HosiaisluomaY2003

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.08.2019: Kirjallisuudentutkimus:marinismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:marinismi.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →