Kirjallisuudentutkimus:luonnekuva

    Tieteen termipankista

    luonnekuva

    luonnekuva (harvinainen)
    Määritelmä kirjallisuudenlaji, jossa käsitellään tiiviissä muodossa erilaisia ihmisluonteita tai pikemminkin ihmistyyppejä, useimmiten nokkelaan tai humoristiseen sävyyn
    Selite

    Laji oli suosittu erityisesti 1600-luvun alkupuolella Englannissa, mutta sen prototyyppi on kreikkalaisen Theofrastoksen (n. 371 - n. 287 eKr.) Ethikoi Kharakteres (Luonteita), jossa kuvataan 30 erilaista luonnetta, kuten saituri, juonittelija, itserakas ja tyhmyri. Keskiaikaiset exemplumit, allegoriset kertomukset, faabelit ja Chaucerin esipuhe teokseensa The Canterbury Tales (n. 1378-1400, Canterburyn tarinat) loivat pohjaa lajille samoin kuin temperamenttioppi ja esim. Francis Baconin teoksessa Advancement of Learning (1605) esiintyvä ajatus ihmisestä eräänlaisena pienoismaailmana eli mikrokosmoksena.

    Englantilaisiin luonnetutkielmien kokoelmiin kuuluvat Joseph Hallin Characters of Virtues and Vices (1608) ja Sir Thomas Overburyn Characters (1614) sekä John Earlen Microcosmographie (1628). Niitä vielä tunnetumpi on ranskalaisen Jean de La Bruyéren purevan satiirinen Les Caractères de Theóphraste, traduits du grec, avec les caractères ou Les moeurs de ce siècle (1688, Luonnekuvia eli tämän vuosisadan tapoja). Hieman modernimpia luonnekuvauksia edustavat Charles Dickensin Sketches by Boz (1836), William Thackerayn The Book of Snobs (1848) ja George Eliotin Theophrastus Such (1879).

    Erikieliset vastineet

    the characterenglanti (English)
    le caractèreranska (français)
    karaktärsbildruotsi (svenska)
    Charaktersaksa (Deutsch)
    Charakterbildsaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 18.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:luonnekuva. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:luonnekuva.)