Kirjallisuudentutkimus:kansanlaulu

    Tieteen termipankista

    kansanlaulu

    kansanlaulu
    Selite

    Suullisena välittynyt, muistinvaraisena säilynyt, muodoltaan yksinkertainen laulu, jonka alkuperäinen tekijä on tuntematon. Kansanlaulut käyttävät enimmäkseen vakiintuneita kielikuvia, mittaa ja muita rakenneosia. Yleisin riimikaava on abab. Itkuvirret ja kalevalainen laulu edustavat suomalaisen kansanlaulun vanhinta kerrostumaa.

    Tieteellis-esteettisen mielenkiinnon piiriin kansanlaulut tulivat romantiikan aikana, jolloin yleisesti ihannoitiin kansan tarunomaista menneisyyttä. Etenkin englantilaisen Thomas Percyn kansanlaulukokoelma Reliques of Ancient English Poetry (1765, Vanhan englantilaisen runouden muistoja) ja saksalaisen J. G. von Herderin antologia Stimmen der Völker in Liedern (1778-79, 1807, Kansojen ääni lauluina) edistivät kansanlauluharrastusta. Herder piti runoutta kansojen äidinkielenä eli puhtaimpana kansanhengen tai -sielun (Volkgeist, Volkseele) ilmauksena. Lukuisat taiderunoilijat ovat saaneet virikkeitä kansanlauluista. P. Mustapään tunnetuimpiin runoihin kuuluu melankolinen "Kansansävelmä" (Koiruoho, ruusunkukka, 1947), kansanlaulun pastissi, joka alkaa säkeillä "Vain pieni kansanlaulu/ja sanoja ei ole ollenkaan".

    Erikieliset vastineet

    folksongenglanti (English)
    canción popularespanja (español)
    canzone popolareitalia (italiano)
    chanson populaireranska (français)
    chant folkloriqueranska (français)
    folksångruotsi (svenska)
    folkvisaruotsi (svenska)
    Volksliedsaksa (Deutsch)
    narodnaja pesnjavenäjä (русский)
    rahvalaulviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 19.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:kansanlaulu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kansanlaulu.)