kansankirjailija

Määritelmä 1800-1900-lukujen vaihteen nimitys itseoppineelle, so. vähäisen koulutustaustan omaavalle kirjailijalle, joka keskittyy lähinnä kansanelämän kuvaamiseen.

Selite

Ryhmänä suomalaiset kansankirjailijat esittäytyivät ensi kerran novelliantologiassa Syvistä riveistä (1888-90). Teoksessaan Kansankirjailijaita katsomassa (1904) kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiainen lukee keskeisiin kansankirjailijoihimme Pietari Päivärinnan (1827-1913), Heikki Meriläisen (1847-1939) ja Kauppis-Heikin (1862-1920). Kansankirjailijoiden kokonaismäärän on arvioitu olevan noin parikymmentä. Heistä tunnetuimmat olivat Päivärinta ja Meriläinen, joista ensimmäinen oli oman aikansa luetuin kirjailja.

1800-luvulta peräisin olevalla sanalla oli pitkään vähättelevä kaiku. Nykyään, yleisen koulutustason ja kirjoittajakoulutuksen yleistyessä kansankirjailijan määritelmä ovat ratkaisevasti muuttunut. Kansankirjailija voi nykypäivänä tarkoittaa myös marginaalista kirjailijaa, joka ei julkaise tekstejään perinteisten ja arvostettujen kanavien kautta (vakiintunut kustantamo), vaan omakustanteina tai verkossa.

Erikieliset vastineet

écrivain populiste	ranska (français)
allmogeförfattare	ruotsi (svenska)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003, OjalaA

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:kansankirjailija. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kansankirjailija.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →