Kirjallisuudentutkimus:idylli

    Tieteen termipankista

    idylli

    idylli
    Määritelmä rauhallisen, viattoman, yksinkertaisen maalaiselämän tai luonnonläheisyyden idealisoiva runo- tai proosamuotoinen kuvaus; sopusointuinen, onnellinen olotila
    Selite

    Teoksessaan L'Art du roman(1986, Romaanin taide) Milan Kundera määrittelee idyllin: "Maailmantila ennen ensimmäistä ristiriitaa; tai ristiriitojen tuolla puolen; tai tila jossa ristiriidat ovat vain väärinkäsityksiä, siis näennäisiä ristiriitoja."

    Lajin ensimmäisiä klassikkoja ovat kreikkalaisen Theokritoksen (n.310-250 eKr.) idyllit ja roomalaisen Vergiliuksen (70-19 eKr.) eklogit, joita keskiajalla jäljitteli esim. italialainen Francesco Petrarca. Todelliseen kukoistukseen idylli nousi renessanssin ja barokin paimenrunoudessa, jonka taustalla väikkyi edelleen kuvitelma ihmiskunnan kadotetusta kulta-ajasta. 1700-luvulla etenkin saksalaisella kielialueella saavutti suosiota idyllieepos, jolle loi pohjaa sveitsiläisen Salomon Gessnerin teos Idyllen (1756). Saksalaisen Johann Heinrich Vossin heksametrimittainen runoelma Luise. Ein ländliches Gedicht in drei Idyllen (1795) puolestaan innoitti Goethea kirjoittamaan idyllieepoksen Hermann und Dorothea (1797, Hermann ja Dorothea). Lajia edustaa myös englantilaisen Alfred Tennysonin runosarja Idylls of the King (1859-85), joka pohjaa kuningas Arthurin legendaan.

    Suomessa J. L. Runeberg on kirjoittanut runsaasti idyllistä runoutta, esim. runoelmat Elgskyttarne (1832, Hirvenhiihtäjät), Hanna (1836, suom.) ja Julqvällen (1841, Jouluilta). 1900-luvun kirjallisuudessa lajin edustajia ei juuri tapaa.

    Teoksessaan Voprosy literatury i estetiki (1975, Kirjallisuuden ja estetiikan ongelmia) Mihail Bahtin esittää, että idylli on kronotooppi, jonka pohjalta on kehittynyt paimen- ja amadisromaani, romanssi ja muu romanttinen rakkausepiikka. Myös rokokoon ja valistusajan romaanilla on juurensa idyllissä. Bahtin erottaa neljä idyllin muotoa:

    rakkausidylli (keskeisenä alalajina pastoraali)
    talonpoikaisidylli
    käsityöläisidylli
    perheidylli
    Bahtinin mukaan idyllille on ominaista paikan yhtenäisyys ja rajoittuminen sellaisiin elämän perusasioihin kuin syntymä, kuolema, rakkaus, avioliitto, ikäluokat, työ, syöminen ja juominen. Perhe- ja sukuromaani palautuvat perheidylliin, ja myös maaseuturomaanin, kasvatusromaanin ja sentimentaalisen romaanin rakenteessa on erotettavissa idyllitraditiosta saatuja vaikutteita.
    Lisätiedot Kreikan eidyllion=pieni kuva

    Erikieliset vastineet

    idylenglanti (English)
    idyllenglanti (English)
    idilioespanja (español)
    idillioitalia (italiano)
    idylliumlatina (Latina)
    idylleranska (français)
    idyllruotsi (svenska)
    Idyllesaksa (Deutsch)
    idillijavenäjä (русский)
    idüllviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 29.3.2024: Kirjallisuudentutkimus:idylli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:idylli.)