Kielitiede:kieli

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

kieli

kieli
Definition
1. ihmisyhteisön luonnollinen (verbaalinen) viestintäjärjestelmä, joka toteutuu esim. puhumalla, kirjoittamalla ja viittomalla

2. tietyn yhteisön, esimerkiksi kansakunnan tai kansakuntien ryhmän yhteinen ilmaisuväline, joka erottaa sen muista vastaavista (kuten suomi, kiina, saame, englanti jne.) ja määrittyy osin poliittisesti

3. nonverbaali tai keinotekoisesti luotu symbolijärjestelmä, esim. mehiläisten kieli, matematiikan kieli tai ohjelmointikieli
Explanation
(1) Ihmiskieltä säätelevät ns. luonnolliset normit. Se sisältää leksikon, kieliopin ja fonologian, ja mukaan luetaan myös nonverbaalit keinot, kuten painotus tai intonaatio. (2) Kansakuntien tai muiden ryhmien virallisia kieliä (kansalliskieliä, kirjakieliä) on yleensä standardisoitu keinotekoisin normein. Kieliksi kutsutaan usein myös tietyissä tilanteissa puhuttuja tai kirjoitettuja kielimuotoja kuten arkikieltä, kirjallisuuden kieltä, lakikieltä, tieteen kieltä jne. Keinotekoisia kieliä (3) kielitieteessä ei tutkita.


Kielen ja murteen välinen ero ei ole aina itsestään selvä. Tavallisesti ajatellaan, että jos puhujat ymmärtävät toisiaan, kysymyksessä on kahden eri kielen sijaan saman kielen kaksi murretta. Ratkaisu voidaan tehdä myös kielenpuhujien oman arvion perusteella: kielimuodot ovat eri kieliä, jos niiden puhujat itse tuntevat puhuvansa eri kieliä. (HäkkinenK2007.)

Equivalents

tšimbSuomen romanikieli
languageenglanti
málfääri
kielâinarinsaame
言語japani
ǩiõllkoltansaame
йылмеmari
giellapohjoissaame
språkruotsi
nyelvunkari
языкvenäjä
keelviro

Related Concepts

Sources

KFT1993, KarlssonF2004, HäkkinenK2007, ELL

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.08.2019: Kielitiede:kieli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:kieli.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →