implikatiivinen verbi

Määritelmä verbi, jonka infinitiivitäydennyksen ilmaiseman asiaintilan ymmärretään myönteisessä lauseessa toteutuvan tai toteutuneen ja kielteisessä lauseessa olevan toteutumaton

Selite Implikatiivisia ovat esimerkiksi verbit muistaa tai älytä saadessaan infinitiivitäydennyksen: Pekkakin muisti tulla paikalle (Pekka tuli), En älynnyt lähteä ajoissa (en lähtenyt ajoissa). Myös välttämättömyyttä ja pakkoa ilmaisevat modaaliverbit (suomessa täytyä ja joutua sekä itämurteissa nesessiiviverbi pitää) ovat implikatiivisia.

Lisätiedot

VISK2008 Implikatiivisiksi sanotaan sellaisia verbejä kuin alkaa, ehtiä, huomata, jaksaa, muistaa, onnistua, jotka saavat infinitiivitäydennyksen ja implikoivat myönteisessä lauseessa täydennyksensä ilmaiseman asiaintilan toteutuvan ja kielteisessä lauseessa taas, että se ei toteudu, esim. Muistin sulkea tietokoneen, En muistanut sulkea tietokonetta. (» § 471.) Jos täydennyksenä on että-lause, verbi implikoi sekä myönteisessä että kielteisessä lauseessa sen sisällön pitävän paikkansa, esim. Muistin, että lähetys alkaa kello 18.05; En muistanut, että lähetys alkaa kello 18.05. Ks. ei-implikatiivinen verbi. (» § 1561.)

Lähikäsitteet

ei-implikatiivinen verbi (vieruskäsite)
faktiivinen verbi

Käytetyt lähteet

KarttunenL1971, VISK2008, HakulinenA&KarlssonF1995, LaitinenL1992

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Kielitiede:implikatiivinen verbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:implikatiivinen verbi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →