Kielitiede:finiittiverbi

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

finiittiverbi | finiittinen verbi | persoonamuotoinen verbi

finiittiverbi
finiittinen verbi
persoonamuotoinen verbi
Definition lauseen pääjäsen, verbin persoonamuoto, josta ilmenee mm. puheenaolevan toiminnan tapahtuma-aika suhteessa puhehetkeen eli tempus
Explanation Finiittiverbi voi suomessa yksin muodostaa lauseen, esimerkiksi Odotetaan tai Lähtisitkö? Finiittiverbi kongruoi lauseen toiseen pääjäsenen subjektin kanssa persoonassa ja [Kielitiede:luku
Additional Information

VISK2008 Finiittiverbi eli finiittinen verbi on verbinmuoto, jonka keskeinen tuntomerkki on kieliopillinen persoona, ts. verbi kongruoi perussubjektin kanssa tai kyseessä on passiivimuoto tai muu yksipersoonainen muoto; lisäksi finiittiverbiin sisältyvät tempus ja modus (kieltoverbi on muun kuin persoonan suhteen vajaa). Finiittisiä muotoja ovat esim. en, olette, katsoi, lähtisivät, lähdettiin, lähdettäis(iin), täytyi. Finiittiverbi on lauseen välttämätön osa. Lisäksi verbeillä on infiniittimuotoja.

Equivalents

finiitosko verbosSuomen romanikieli
finiito verbosSuomen romanikieli



References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.08.2019: Kielitiede:finiittiverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:finiittiverbi.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →