Kielitiede:finiittiverbi

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

finiittiverbi | finiittinen verbi | persoonamuotoinen verbi

finiittiverbi
finiittinen verbi
persoonamuotoinen verbi
Määritelmä lauseen pääjäsen, verbin persoonamuoto, josta ilmenee mm. puheenaolevan toiminnan tapahtuma-aika suhteessa puhehetkeen eli tempus
Selite Finiittiverbi voi suomessa yksin muodostaa lauseen, esimerkiksi Odotetaan tai Lähtisitkö? Finiittiverbi kongruoi lauseen toiseen pääjäsenen subjektin kanssa persoonassa ja [Kielitiede:luku
Lisätiedot

VISK2008 Finiittiverbi eli finiittinen verbi on verbinmuoto, jonka keskeinen tuntomerkki on kieliopillinen persoona, ts. verbi kongruoi perussubjektin kanssa tai kyseessä on passiivimuoto tai muu yksipersoonainen muoto; lisäksi finiittiverbiin sisältyvät tempus ja modus (kieltoverbi on muun kuin persoonan suhteen vajaa). Finiittisiä muotoja ovat esim. en, olette, katsoi, lähtisivät, lähdettiin, lähdettäis(iin), täytyi. Finiittiverbi on lauseen välttämätön osa. Lisäksi verbeillä on infiniittimuotoja.

Vieraskieliset vastineet

finiitosko verbosSuomen romanikieli
finiito verbosSuomen romanikieli



Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.02.2019: Kielitiede:finiittiverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:finiittiverbi.)