Kielitiede:enonsiaatio

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

enonsiaatio

enonsiaatio
Määritelmä ilmaisutapahtuma, jossa merkityksenantoon osallistuvat puhujien lisäksi näiden vaihtuvia asemia osoittavat 1. ja 2. persoonan ilmaukset
Selite Enonsiaaton määrittelyssä puhuja ("enonsioija") on yleistermi, joka voi ilmaisutapahtuman luonteesta riippuen tarkoittaa yhtä hyvin esim. lausuman ("enonsioidun") kirjoittajaa, elokuvaajaa, näyttelijää, kääntäjää tai muuta esittäjää. Kielitieteessä enonsiaatio vastaa pitkälle termejä vuorovaikutus- tai puhetapahtuma; tässä niitä ei ole kuitenkaan merkitty sen täysiksi synonyymeiksi, jotta termin teoriatausta erottuisi.
Lisätiedot Enonsiaation teorian loi ranskalainen kielentutkija ja semiootikko Émile Benveniste (1902-1976), ja se levisi jälkistrukturalismin aikana nopeasti humanistisiin tieteisiin länsimaissa. Teoria tarkastelee kielisysteemin, kielenkäytön ja subjektiuden erottamatonta yhteyttä indeksisten ilmausten, varsinkin puheaktipronominien kautta: ihmisestä tulee subjekti, kun hän käyttää 1. persoonan pronominia, tunnistaa itsensä siitä ja samastuu siihen.

Vieraskieliset vastineet

enunciationenglanti
énonciationranska
Äusserungsaksa

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BenvenisteÉ1966, SilvermanK1983, LaitinenL1995b

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.02.2019: Kielitiede:enonsiaatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:enonsiaatio.)







|lähteet=BenvenisteÉ1966,