Kielitiede:deiktinen

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

deiktinen

deiktinen
Definition kieliopillinen tai leksikaalinen elementti, joka suhteuttaa lausuman aikapaikkaiseen kontekstiinsa
Explanation Verbiin liittyviä kieliopillisia deiktisiä keinoja ovat esimerkiksi persoonapäätteet (kuten suomessa yksikön 1. persoonan pääte mene-n tai yksikön 2. persoonan pääte mene-t) tai tempus, jolla suhteutetaan puhehetki kerrottavana olevaan tapahtuma-aikaan (preesens osoittaa tapahtumahetken puhehetken aikaiseksi, preteriti puhehetkeä aiemmaksi). Nominaalisia deiktisiä sanoja ovat persoonapronominit (kuten suomessa minä, sinä hän, me, te, he) ja demonstratiivipronominit (suomessa tämä, tuo se, nämä, nuo, ne). Deiktisessä suhteessa puhetilanteen kontekstiin ovat myös sellaiset proadverbit kuin silloin, täällä, tässä, siellä, siinä, tuolla, tuossa sekä ajan adverbit nyt, kohta, äsken, tänään jne.
Additional Information
kr. deiktikos=osoittava
VISK2008 Deiktinen on sellainen kieliopillinen aines tai sana, joka kytkee ilmauksen esittämiskontekstiinsa, esim. demonstratiivipronominit ja ilmauksen puhehetkeen liittävä tempus (» § 1423).

Equivalents

deiktikoSuomen romanikieli
deicticenglanti
déictiqueranska
deiktiskruotsi
deiktischsaksa

Related Concepts

Sources

LyonsJ1977, KarlssonF2004, JK2009

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.08.2019: Kielitiede:deiktinen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:deiktinen.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →