Kielitiede:apuverbi

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

apuverbi

apuverbi
Määritelmä verbi joka esiintyy finiittisenä osapuolena verbiliitossa ja ilmaisee esim. tempusta, aspektia, modusta tai pääluokkaa.
Selite Apuverbin tehtävä on kieliopillisempi kuin pääverbin. Apuverbejä on kielessä suppea määrä; tyypillisiä ovat olla, tulla tai täytyä, esim. me emme tule, engl. we are going.
Lisätiedot
VISK2008 Apuverbeiksi sanotaan verbejä olla ja ei silloin, kun ne esiintyvät liittomuodon osana kannattamassa persoonan tunnusta; olla voi sisältää myös tempuksen ja moduksen tunnuksen (olen voinut, olimme tulleet, olisit käynyt; en puhu, ette ole nähneet). Varsinaisen verbimerkityksen liittomuodossa ilmaisee pääverbi. Kieltoverbi ei toimii pelkästään apuverbinä, olla-verbi myös pääverbinä, kuten tapauksissa en ole sairas, oli ollut kotona. Kielteisessä liittotempuksessa on kaksi apuverbiä, esim. en olisi ollut. Verbiliitoissa apuverbinä esiintyy olla ja muitakin verbejä, esim. tuli tehtyä (» § 450).

Vieraskieliset vastineet

jelpibosko verbosSuomen romanikieli
auxiliary verbenglanti
veahkkevearbapohjoissaame
hjälpverbruotsi
Hilfsverbsaksa
abiverbviro

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KFT1993, KAS2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.02.2019: Kielitiede:apuverbi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:apuverbi.)