Kasvatustieteet:tilanteisen oppimisen teoria
Tällä käsitteellä ei ole otsikon muodostavia nimityksiä.
Tilanteisen oppimisen teorian mukaan oppimista tapahtuu havainnoimalla, matkimalla ja tekemällä. Oppiminen mahdollistuu yhteistyössä osaavamman kanssa yhteisössä, jossa mahdollisimman autenttisissa ja muuttuvissa arkitilanteissa harjoitteleminen muistuttaa todellisen elämän tilanteita. Oppivan ja harjoittelevan yhteisön jäsenten osallistuminen on aluksi oikeutettua periferistä,rajoitettua, mutta muuttuu ajan kuluessa oikeanlaisen ohjauksen ja tuen myötä täysivaltaiseksi osallistumiseksi.Esimerkkinä tilanteisesta oppimisesta voidaan antaa ammatin oppiminen mestarin ja oppipojan välisessä kokonaisvaltaisessa oppimisprosessa . Nykyään myös WEB-pohjaisia työkaluja pidetään hyvänä esimerkkinä tilanteisesta ja alati muuttuvasta oppimisesta, jossa oppija on vuorovaikutuksessa internetsovellusten kanssa. Tilanteisen oppimisen teoriaa on kehitelty etnografisesti tutkimalla yhteisöjä, joissa oppiminen tapahtuu kisällien ja mestarien välisessä suhteessa. Teoria on sovellettavissa erilaisiin yhteisöllisiin oppimisympäristöihin (esimerkiksi päiväkoti, koululuokka), joissa oppiminen on osana kaikkea inhimillistä toimintaa.
Tämä teoria on sukua Vygotskyn kehittelemälle sosiokulttuurisen oppimisen teorialle. Toisin kuin sosiokulttuurisen oppimisen teoria, tilanteisessa oppimisessa ei korosteta niinkään kielen merkitystä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, vaan ennemminkin tekemisen ja sosiaalisen arkikokemuksen kautta osallistumalla hankittua tietoa ja taitoa.Käytetyt lähteet
Lave&Wenger1991, Lilja2010, Niemelä2008, Savijärvi2011
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Kasvatustieteet:tilanteisen oppimisen teoria. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kasvatustieteet:tilanteisen oppimisen teoria.)