Geofysiikka:ionikehä

    Tieteen termipankista

    ionosfääri | ionikehä

    ionosfääri
    ionikehä
    Määritelmä ilmakehän yläosassa oleva osittain ionisoitunut kerros, jolle on luonteenomaista suhteellisen hyvä sähkönjohtavuus
    Selite Ionosfäärissä on vapaita elektroneja ja ioneja. Vain noin 0,1 % ionosfäärin kaasuista on ionisoituneessa tilassa. Ionisaation aiheuttaa Auringon lyhytaaltosäteily (< 100 nm). Pääosa ionosfääristä esiintyy vain päiväsaikaan Auringon valaisemalla pallonpuoliskolla. Ionosfääristä erotetaan eri kerroksia ionitiheyden maksimien mukaan. Alimpana on D-kerros (60 - 90 km), missä ionitiheys on tyypillisesti 102 - 103 hiukkasta/ cm3. Seuraava kerros on E-kerros (105 - 160 km), ionitiheys 105 - 106 hiukkasta/cm3. Ionosfäärin ylin kerros on F-kerros (300 - 1000 km), missä ionitiheys on päivällä noin 106 /cm3 ja yöllä 105. F-kerros jaetaan kahteen alakerrokseen F1 ja F2. Ionosfäärin ominaisuuksia (mm. elektronitiheyden pystyjakauma) tutkitaan erilaisilla radiotaajuuksilla toimivilla ionosfääritutkilla esimerkkinä Ilmatieteen laitoksen STARE Hankasalmella.

    Erikieliset vastineet

    ionosphereenglanti (English)
    jonosfärruotsi (svenska)

    Käytetyt lähteet

    Ilmakehä-ABC, MetDic

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 29.3.2024: Geofysiikka:ionikehä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geofysiikka:ionikehä.)