Geofysiikka:ilmakehä

    Tieteen termipankista

    ilmakehä

    ilmakehä
    atmosfääri (harvinainen)
    Määritelmä maapallon kaasukehä
    Selite Myös muiden taivaankappaleiden kaasukehiä kutsutaan toisinaan ilmakehiksi.

    Ilmakehän yleisimmät kaasut ovat typpi (78 %), happi (21 %), argon (1 %), hiilidioksidi (noin 0,04 %) ja muut jalokaasut. Prosenttiosuudet pätevät lähellä maanpintaa. Vähäisestä suhteellisesta osuudestaan huolimatta myös vesihöyry on tärkeä kaasu varsinkin alailmakehässä.

    Ilmakehästä erotetaan lämpötilan perusteella erilaisia kerroksia alhaalta ylöspäin: troposfääri (noin 0-10 km), stratosfääri (noin 10-50 km), mesosfääri (noin 50-100 km) ja termosfääri (100-500 km). Ilmakehä voidaan jakaa neutraaliin ilmakehään ja ionosfääriin (ionikehä). Neutraali-ilmakehässä ilman molekyylit ovat pääasiassa sähköisesti varautumattomia, ionosfäärissä (noin 60 km ylöspäin) merkittävä osa kaasuista on ionisoituneessa tilassa missä on vapaita elektroneja. Ionisaation aiheuttaa auringon lyhytaaltoinen säteily. Kerrosta, missä magneettiset ja sähköiset voimat säätelevät varattujen hiukkasten liikkeitä sanotaan magnetosfääriksi (noin 10000 km -) (magneettikehä).

    Erikieliset vastineet

    atmosphereenglanti (English)
    atmosfärruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    Ilmakehä-ABC, MetDic

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Geofysiikka:ilmakehä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Geofysiikka:ilmakehä.)