Folkloristiikka:suullisuus
suullisuus | oraalisuus
| suullisuus | |
| oraalisuus |
Milman Parryn ja Albert Lordin luomalla ns. oraalis-formulaisella koulukunnalla on ollut etenkin länsimaissa mullistava merkitys suullisen runouden tuottamisen tutkimukselle. Teorian peruskiven laski Albert Lord teoksellaan The Singer of Tales. Teoria nojautuu Parryn ja Lordin Bosnian ja Herzegovinan muslimilaulajien keskuudessa 1930-luvulla suorittamaan kenttätyöhön. Teorian pääväittämät ovat seuraavat: 1. runo tuotetaan joka esitystilanteessa aina uudelleen. Runon esittäminen ei koskaan perustu ulkoa opittuun, kiinteään tekstiin. 2. esittäjä käyttää valmiita, mitaltaan ja keskeisidealtaan ja -sanastoltaan samankaltaisina toistuvia säkeitä tai niiden osia, formuloita sekä sisällöltään samankaltaisina toistuvia laajempia kokonaisuuksia, teemoja. Kokonaisen runon sisältö toimii rakennekaavana (structural pattern), joka saattaa säilyä suhteellisen muuttumattomana esityksestä toiseen. Runo luodaan esitystilanteessa. Tämä tekniikka (composition in performance) eroaa Lordin mukaan suuresti kirjallisesta luomisprosessista. Oral-formulaic -teorian kannattajat käyttävät tavallisesti tutkimusalastaan nimitystä oral literature tai oral poetry. Nämä termit kuvastavat Parryn ja Lordin tehtävänasettelua. Lähtökohtana oli klassisen eepostutkimuksen dilemman, ns. "homeerisen kysymyksen" tutkimuksen uudistaminen. Parryn ja Lordin mukaan Ilias ja Odysseia eivät olleet syntyneet vaiheittain, usean muokkaajan useasta laulusta koostamaksi kokonaisuudeksi, eivätkä myöskään yhden sepittäjän poeettisena luomistyönä, vaan jatkuvana perinneprosessina, suullisena kirjallisuutena, jolla on oma, kirjoitetusta kirjallisuudesta poikkeava tuottamistapansa, oraalinen, perinteisiä formuloita hyväksi käyttävä tekniikka. Milman Parryn ja Albert Lordin luomalla koulukunnalla on ollut merkitystä paitsi klassisten eeposten ongelmien ratkaisemiselle, myös suullisen runouden tuottamisen ja variaation tutkimukselle. Lordin mukaan suullinen ja kirjallinen tuottaminen edellyttävät täysin erilaisia mekanismeja ja "oral mind" turmeltuu joutuessaan kosketuksiin kirjallisen kulttuurin kanssa. Tiedossamme on kuitenkin lukuisia esimerkkejä prosesseista, joissa suullinen ja kirjallinen tuottaminen ovat vuosisatoja olleet yhteisvaikutuksessa. Kirjalliset esitykset ovat vaikuttaneet suulliseen perinteeseen ja suullisen tradition pohjalta on taas sepitetty kaunokirjallisia versioita.
Walter Ongin mukaan siirtyminen esikirjallisesta, oraalisesta vaiheesta kirjapainotaidon, ja nyttemmin sähköisten tekstien käyttämään viestintämaailmaan on aiheuttanut vallankumouksellisia muutoksia ihmiskulttuurille. Ongin selityksen mukaan esimerkiksi retoriikka pohjautuu esikirjalliseen, oraaliseen kulttuuriin ja formuloita hyväkseen käyttävään kompositiotekniikkaan, kun taas logiikan synty on sidoksissa kirjoitettuun ja painettuun, visuaaliseen teknologiaan. On kuitenkin tutkijoita, jotka pyrkivät selittämään, että tällaiset muutokset eivät ole niin totaalisia kuin väitetään. Monet folkloristit ja antropologit ovat sitä mieltä, että todellisuus on ollut ja on paljon monisyisempi. Esimerkiksi Ruth Finneganin toteaa, että maailmassa on todella ollut useita kommunikaatio- tai informaatioteknisiä vallankumouksia, esimerkiksi juuri luku- ja kirjoitustaidon tai kirjapainotaidon yleistyessä. Niidenkin yhteydessä on silti osoittautunut, että oraalinen kulttuuri ja kirjallinen kulttuuri sekä tekninen viestintä elävät toistensa lomassa.Erikieliset vastineet
| oral | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Folkloristiikka:suullisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:suullisuus.)