Folkloristiikka:rekilaulu

    Tieteen termipankista

    yksisäkeistöinen kansanlaulu | riimillinen kansanlaulu | rekilaulu

    yksisäkeistöinen kansanlaulu
    riimillinen kansanlaulu
    rekilaulu
    Määritelmä yksisäkeistöinen laulu, joka koostuu kahdesta keskenään loppusoinnullisesta säeparista
    Selite

    Säeparissa (nelisäkeessä) on seitsemän runojalkaa ja yleisimmät runomitat ovat trokee ja daktyyli. Laulettaessa nelisäkeitä liitettiin yhteen pitkiksikin säkeistöketjuiksi. Suurin osa rekilauluista on lyyrissävyisiä rakkauslauluja, ja niille on tunnusomaista luonnonjohdannon käyttö: "Tuuli se taivutti koivun latvan (/) ja vesi oli lainehissa / minä vain istun ja lauleskelen (/) heilini kammarissa." Laulut kuvastavat 1800-luvulla murroskautta elävän kyläyhteisön oloja, ne ovat enimmäkseen nuorison sepittämiä, ja niitä laulettiin piirileikki- ja tanssipaikoilla, kyläkeinuilla, yhteisissä työtilanteissa jne.

    Yksisäkeistöisen kansanlaulun eli rekilaulun lisäksi viljeltiin loppusoinnullista eeppistä laulua, joka skandinaavista balladiperinnettä jatkaen yleistyi meillä paitsi suullisesti myös arkkikirjallisuuden myötä. Riimillinen laulu alkoi kotiutua maahamme lännestä käsin 1600-luvun lopun puolimaissa ja väistyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen laulelmien ja iskelmien tieltä.

    Erikieliset vastineet

    rhymed folksongenglanti (English)

    Käytetyt lähteet

    PTT1998–2001

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Folkloristiikka:rekilaulu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:rekilaulu.)