lähiluku

Määritelmä mahdollisimman yksityiskohtainen ja intensiivinen aineiston lukemisen menetelmä, jonka avulla voidaan etsiä ja löytää temaattisia aineksia ja joka mahdollistaa myös tutkijan omien tulkintojen tarkastelun

Selite

Lähiluku-analyysi on peräisin uuskriittiselle kirjallisuudentutkimukselle ominaisesta tekstin tarkasta lukemisesta close reading. Lähiluku-käsitteen juuret ulottuvat 1920-luvulle Isoon-Britanniaan ja siellä kehitettyyn käytännölliseen kritiikkiin sekä Yhdysvalloissa syntyneeseen uuskritiikkiin. Lähilukumenetelmän kohteena voi kirjoitettu teksti sekä visuaalinen, äänellinen ja materiaalinen aineisto tai näiden yhdistelmä.

Lähiluku merkitsee useammassa vaiheessa tapahtuvaa lukemista, joka käsittää sekä ensimmäisen lukukerran että tulkintaa muuttavia, syventäviä tai kiistäviä myöhempiä lukukertoja. Tekstiä luetaan yksityiskohdista kokonaisuutta ja kokonaismerkitystä kohti. Lähiluku on prosessi, jossa jokainen paluu tekstin pariin tuottaa uutta, olennaista tietoa, jota tutkija ei ensimmäisellä tai toisellakaan lukukerralla havainnut.

Lähilukeminen soveltuu laajemmissa tutkimuksissa esimerkiksi aloitus- tai välivaiheeksi ennen siirtymistä aineiston analyysissa muihin tutkimustapoihin. Oleellista on keskittyä tarkastelemaan rajattuja kokonaisuuksia, oli aineisto sitten missä muodossa tahansa.

Käytetyt lähteet

PöysäJ2015

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Folkloristiikka:lähiluku. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:lähiluku.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →