kansanusko

Määritelmä Yliluonnollisiin ilmiöihin, taikuuteen, moraaliseen järjestykseen sekä ihmisen onneen ja osaan liittyvien uskomusten löyhä järjestelmä, joka vaikuttaa kansan keskuudessa eikä liity virallisiin oppijärjestelmiin. Kansanuskoon sisältyy käytäntöjä, uskomuksia, kertomuksia, rituaaleja ja normeja, jotka välittyvät perinteenä käyttökonteksteissaan eivätkä muodosta keskenään yhtenäistä kokonaisuutta.

Selite

Kansanuskon tutkimusta motivoi 1800-luvulta lähtien pyrkimys selvittää Suomen kansan omaperäisiä uskontomuotoja sekä selittää kalevalaista mytologiaa. Osa tutkimuksesta onkin kohdistunut muinaisuskoon eli esikristillisiksi arvioituihin kerrostumiin. Kansanuskolle on kuitenkin tyypillistä useilta eri aikakausilta ja eri tahoilta omaksuttujen ainesten hyödyntäminen ja yhdistäminen. Kun kansanuskoon luettiin vain virallisen uskonnon ulkopuolinen aines, korkeintaan katoliselta ajalta periytyvät kristilliset piirteet tulivat kysymykseen. Myöhemmin on alettu tutkia myös vuorovaikutusta luterilaisen tai ortodoksisen uskon kanssa. Tarkastellessaan arkista uskontoelämää kokonaisuutena tutkijat ovat kuitenkin käyttäneet kansanuskonnon tai kansanhurskauden käsitettä. Kansanusko-termi vakiintui 1900-luvun aikana tutkittaessa länsimaisten esiteollisten kulttuurien kansanomaisia, valtauskonnon katveessa eläneitä, maagisia tai yliluonnollisia elementtejä sisältäviä maailmankuvia. 2000-luvulle tultaessa vanhat peruslähtökohdat kuten kansan ja uskon käsitteet ovat muuttuneet, samoin ilmiö itse, ja vanhaan termiin kohdistuukin muutospaineita. Vielä 1900-luvun alussa tutkijoille oli itsestään selvästi olemassa ”kansa”, joka ”uskoi”. Rahvaan ja eliitin välinen jako oli selviö. Erityisesti kansan käsitteelle kertyi tutkimushistoriassa aatteellista painolastia, mikä on johtanut sen välttämiseen. Vuonna 2012 professori Anna-Leena Siikala korvasikin sen Itämerensuomalaisten mytologiassa käyttämällä termiä ”rahvaanusko”. Tämä ratkaisu on mahdollinen esiteollisen kulttuurin kontekstissa mutta ei nykykulttuurin. Toinen ongelma on uskominen. Kansanuskona tarkasteltuun aineistoon on kuulunut uskottavaa, kiistanalaista ja epäuskottavaa ainesta sekä myös paikallista tietämystä, jonka luokittelu ”uskoksi” on tutkijoiden tekemä. Kansanuskon rinnalla käytetty termi uskomusperinne viittaa uskomusaiheiseen mutta totuusarvoltaan vaihtelevaan perinteeseen, joka voi myös poiketa kansanuskosta eli perinneyhteisön piirissä oletettavasti mahdollisina pidetyistä ilmiöistä.

Nykypäivän kontekstissa kansanuskon tutkimus kohdistuu uskonvaraisiksi tiedostettuihin ilmiöihin, evaluoimatta välittyviin asenteisiin ja käytäntöihin sekä valtavirtaisista poikkeaviin maailmankuviin ja näkemyksiin, joihin ei välttämättä liity yliluonnollisia elementtejä. Nykykulttuurin ilmiöiden kuten New Age -pohjaisten käytäntöjen nimittäminen nykykansanuskoksi liittää ne tutkimustraditioon mutta luontevampia termejä olisivat henkisyys tai uushenkisyys.

Erikieliset vastineet

folk belief	englanti (English)	(kansanusko)
folk religion	englanti (English)	(kansanuskonto)
vernacular religion	englanti (English)	(ajanmukainen mutta laajempi termi, suositeltu)

Lähikäsitteet

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Folkloristiikka:kansanusko. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:kansanusko.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →