Folkloristiikka:etiologinen yliluonnollinen olento
etiologinen yliluonnollinen olento
| etiologinen yliluonnollinen olento |
Etiologiset uskomusolennot ovat vaikuttaneet vain menneisyydessä. Näihin olentoihin kuuluvat mm. kulttuuriheerokset ja jättiläiset; myös pyhimys tai paholainen voi esiintyä etiologisena olentona. Etiologiset olennot opitaan tuntemaan uskonnollisista kertomuksista, myyteistä, legendoista ja tarinoista, joilla joskus on paikallistarinan luonne. Esimerkiksi jättiläisten toiminta kuuluu etäiseen alkuaikaan, niitä ei koskaan nähdä eikä niiden odoteta ilmestyvän tässä ja nyt: tarinat niiden teoista kertovat esimerkiksi kirkon rakentamisesta, jonkin kiviröykkiön aikaansaamisesta jne. Yksinäinen suuri kivi luonnossa selitetään jättiläisen heittämäksi.
Etiologisten olentojen vastakohtana ovat empiiriset yliluonnolliset olennot, jotka ihminen konkreettisesti kokee ja havaitsee esimerkiksi unissa, hallusinaatioissa ja illuusioissa. Suomalaisen kansanuskon empiirisiä supranormaaleja olentoja ovat muun muassa vainajat ja haltijat, jotka koetaan yllättävissä elämyksissä, visioissa ja auditioissa, esimerkiksi pahojen onnettomuuksien edellä, normirikosten yhteydessä jne.Lähikäsitteet
- empiirinen yliluonnollinen olento (vastakohta)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Folkloristiikka:etiologinen yliluonnollinen olento. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:etiologinen yliluonnollinen olento.)