Filosofia:ristiriidattomuuden laki

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

ristiriidattomuuden laki

ristiriidattomuuden laki
Määritelmä looginen tautologia, jonka informatiivisuus syntyy yrityksistä rikkoa sitä
Selite Ristiriidattomuuden laki on erikoistapaus tautologiasta, ja se on keskeinen logiikassa. Se voidaan muotoilla seuraavasti:
Ei (P ja ei-P).
Laki osoittautuu todeksi riippumatta siitä onko P tosi tai epätosi. Lauseella itsellään ei ole varsinaista informaatioarvoa, mutta jokainen yritys rikkoa ristiriidattomuuden lakia tuottaa uutta informaatiota, sillä ne ovat itsessään ristiriitoja. Nämä yritykset sisältävät väitteen, että jokin on totta ja epätotta samassa mielessä samaan aikaan (sekä P että ei-P), mikä on ilmiselvä ristiriita. Siten jokainen yritys kumota ristiriidattomuuden laki edellyttää sitä. Jos väittää, että ristiriidattomuuden laki on epätosi, väite sisältää sen, ettei se ole tosi.
Periaate on ollut tärkeä filosofian historiassa. Se vaikutti antiikin analyyseihin muutoksesta ja moninaisuudesta ja on merkittävä myös G. W. Leibnizin (1646-1716) periaatteessa, jonka mukaan identtisillä objekteilla täytyy olla kaikki samat ominaisuudet (Leibnizin laki).

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BagginiJFoslP2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.01.2019: Filosofia:ristiriidattomuuden laki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:ristiriidattomuuden laki.)