Filosofia:paralogismi

    Tieteen termipankista

    virhepäätelmä | paralogismi

    virhepäätelmä
    paralogismi
    Määritelmä muodollisesti epäpätevä johtopäätös
    Selite Aristoteles (384-322 eaa.) määritteli paralogismin Runousopissa virhepäätelmäksi johdettaessa seurauksen totuudesta premissin totuus. Immanuel Kantille (1724-1804) rationaalisessa psykologiassa on väistämättä virheellinen järkeily kun se ulottuu kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Transsendentaalisesta perusteesta "minä ajattelen" järki johtaa neljänlaiseen paralogismiin 1) sielu on substanssi 2) sielu on yksinkertainen 3) sielu on identtinen ajasta riippumatta 4) sielu on tietoinen vain itsestään. Kant kutsui näitä tuloksia myös transsendentaalisiksi paralogismeiksi. Kantin kritiikin kohde paralogismeissa oli Descartesin psykologia ja hänen cogito-argumenttinsa.
    Lisätiedot kr. para=takana+logizesthai=järkeillä

    Erikieliset vastineet

    paralogismenglanti (English)
    paralogismeranska (français)
    paralogismruotsi (svenska)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    BunninNYuJ2004

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Filosofia:paralogismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:paralogismi.)