Määritelmä
mikä tahansa, jolla puolustetaan tai todistetaan väite tai käytös
Selite
Mikäli periaate tai väite dedusoidaan relevanteista premisseistä, sen sanotaan olevan oikeutetusti päätelty. Rationaalisen olennon perustavia luonteenpiirteitä on etsi oikeutusta väittämälle tai toiminnalle, vaikka kiistellään paljon siitä mikä on katsottava luotettavaksi oikeutukseksi. Oikeutusta tarvitaan erityisesti tietoteoriassa ja tieteessä, jotta voidaan pystyä vastaamaan skeptisismin haasteeseen. Episteemistä oikeutusta on kahdessa merkityksessä. Toista sanotaan objektiiviseksi ja se koskee sitä, tuleeko meidän pitää annettua totuutena. Toinen on subjektiivinen oikeutus, jonka avulla määritellään tuleeko meidän uskoa se, mikä on annettu vai ei riippumatta siitä onko se objektiivisesti oikein. Tämä liittyy termin tavanmukaiseen käyttöön. Meidän tulee siis tarkentaa ne normit joiden alla meidän tulee ylläpitää uskomuksia. Tämä on merkittävä epistemologian ongelma, ja oikeutus on tiedon välttämätön ehto. Platonista alkaen on ajateltu, että tieto on oikeutettu tosi uskomus, mutta tämän käsityksen on haastanut Edmund Gettier (1927-) vasta-esimerkeillään. Lisäksi voidaan tehdä ero oikeutusinternalismin ja oikeutuseksternalismin välillä. Oikeutusinternalistin mukaan kaikki tietoväitteen oikeuttamiseen tarvittava voi olla mielessä tai tietoisuudessa. Jos siis haluamme oikeuttaa jonkin väitteen, internalismin mukaan asian voi saada selville vain kiinnittämällä huomio kaikkiin asiaankuuluviin uskomuksiin ja niiden välisiin päättelyketjuihin. Eksternalistin mukaan oikeutukseen kuuluu välttämättä mielen ulkopuolella olevia asiantiloja. Siten mielen tai tietoisuuden sisällön tunteminen ei sinällään riitä, koska aina pitäisi tarkistaa myös maailman tilan saadakseen selville, onko henkilöllä todellista tietoa siitä.
