Filosofia:huono usko
huono usko
| huono usko |
Määritelmä
Sartren eksistentialismissa mekanismi, jolla ihminen pyrkii pakenemaan omaa eksistentialistista luonnettaan
Selite
Jean-Paul Sartren (1905-1980) eksistentialismin keskeisiä käsitteitä on huono usko, joka tarkoittaa itsepetosta. Huono usko tarkoittaa keinoa, jolla ihminen pakenee omaa eksistentialistista luonnettaan. Hän pettää itsensä uskomaan, että hänellä ei ole valintaa, joka hänellä tosiasiassa on. Huonon uskon vuoksi ihminen pyrkii pakenemaan omaa radikaalia vapauttaan, siihen liittyvää valinnan pakkoa, ja kummankin fenomenologista korrelaattia, ahdistusta. Esimerkki tästä pakotavasta on uskominen tieteelliseen tai rationalistiseen maailmanselitykseen. Siinä ihminen kuvittelee merkitykset tai arvot etukäteen annetuiksi, reaalisiksi oleviksi, joihin ihmisen valinta ja vapaus eivät ulotu. Merkitykset ja arvot hahmottuvat faktoina ja faktat jonakin, joka kuuluu todellisuuden rakenteeseen sinänsä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä yksityinen ihminen luo arvot ja merkitykset. Sartre onkin sanonut: "Ihmisen harteille sälytetään koko maailma" (SaarinenE2002, s. 250). Sartren mukaan huono usko luonnehtii monia filosofisia kantoja (esimerkkinä Sartre mainitsee marxilaisen taloudellisen determinismin ja naturalismin).
Erikieliset vastineet
| bad faith | englanti (English) | |
| mauvaise foi | ranska (français) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
SaarinenE2002, BagginiJFoslP2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Filosofia:huono usko. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:huono usko.)