Filosofia:huono usko

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

huono usko

huono usko
Määritelmä Sartren eksistentialismissa mekanismi, jolla ihminen pyrkii pakenemaan omaa eksistentialistista luonnettaan
Selite Jean-Paul Sartren (1905-1980) eksistentialismin keskeisiä käsitteitä on huono usko, joka tarkoittaa itsepetosta. Huono usko tarkoittaa keinoa, jolla ihminen pakenee omaa eksistentialistista luonnettaan. Hän pettää itsensä uskomaan, että hänellä ei ole valintaa, joka hänellä tosiasiassa on. Huonon uskon vuoksi ihminen pyrkii pakenemaan omaa radikaalia vapauttaan, siihen liittyvää valinnan pakkoa, ja kummankin fenomenologista korrelaattia, ahdistusta. Esimerkki tästä pakotavasta on uskominen tieteelliseen tai rationalistiseen maailmanselitykseen. Siinä ihminen kuvittelee merkitykset tai arvot etukäteen annetuiksi, reaalisiksi oleviksi, joihin ihmisen valinta ja vapaus eivät ulotu. Merkitykset ja arvot hahmottuvat faktoina ja faktat jonakin, joka kuuluu todellisuuden rakenteeseen sinänsä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä yksityinen ihminen luo arvot ja merkitykset. Sartre onkin sanonut: "Ihmisen harteille sälytetään koko maailma" (SaarinenE2002, s. 250). Sartren mukaan huono usko luonnehtii monia filosofisia kantoja (esimerkkinä Sartre mainitsee marxilaisen taloudellisen determinismin ja naturalismin).

Vieraskieliset vastineet

bad faithenglanti
mauvaise foiranska

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

SaarinenE2002, BagginiJFoslP2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.03.2019: Filosofia:huono usko. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:huono usko.)