Määritelmä
etiikan osa-alue, jossa tarkastellaan taiteeseen liittyviä eettisiä arvokysymyksiä
Selite
Taideteoksiin ja taiteentekijöihin kohdistuu erilaisia moraalisia reaktioita ja vaatimuksia ja siten taide voi toimia lähtökohtaisesti hyvän ja pahan pohtimisen välineenä. Taiteen etiikan kysymykset voivat vaihdella varsin käytännönläheisistä ongelmista laajoihin periaatteellisiin pohdintoihin näkökulman vaihdellessa yleisen teoreettisesta yhteiskunnalliseen tai yksilölliseen. Taiteen etiikassa voidaan tarkastella esimerkiksi taiteen ja moraalin välistä suhdetta ylipäänsä, taiteen asemaa yhteiskunnassa tai taiteilijan vastuusuhdetta teoksiinsa ja näiden vastaanottoon. Tekijänoikeudelliset kysymykset kuuluvat paitsi juridiikan, myös taiteen etiikan piiriin. Taiteen etiikan kysymykset laajenevat usein taiteen kentän ulkopuolelle. Taide on nähty omalakisena toimintana, jossa tavoitellaan vain sille ominaisia päämääriä. Taiteen etiikassa autonomismi edustaa näkemystä, jonka mukaan taidetta tulee arvottaa esteettisin tai ylipäänsä yksin taiteelle ominaisin perustein. Taidetta ei tule arvottaa esimerkiksi moraalisin perustein. Autonomismi liittyy kiinteästi ajatukseen "taiteesta taiteen vuoksi" ja estetismiin eli ajattelutapaan, jossa yksin esteettiset lähtökohdat ovat taiteen saralla merkityksellisiä. Moralismiksi kutsutun näkemyksen mukaan taidetta tulee arvottaa ensisijaisesti moraalisin perustein. Moraaliset seikat täytyy ottaa aina huomioon taiteen arvoa punnittaessa, ja viime kädessä moraalinen laatu määrittää (hyvän) taiteen. Tässä voidaan nähdä yhteys funktionalistisiin taideteorioihin, joiden mukaan taideteokset täyttävät tai niiden tulisi täyttää jokin erityinen, sinänsä taiteesta erillinen tehtävä tai päämäärä. Kuuluisin moralismin puolestapuhuja on ollut kirjailija Leo Tolstoi (1828-1910). Autonomismi–moralismi-erottelua on pidetty harhaanjohtavana ja asioita liikaa yksinkertaistavana, mutta jatkossakin lienee silti syytä hyväksyä erottelu taiteellisesti ansiokkaan ja eettisesti ansiokkaan välillä. Silti voidaan tunnustaa taideteosten useat päällekkäiset ja rinnakkaiset arvot, joista mikään ei suoralta kädeltä tarjoa etuoikeutettua näkökulmaa taiteeseen. Taideteosta voidaan tarkastella kokonaisuutena, ei esimerkiksi pelkästään muotoesteettisin silmälasein. Teoksen arvottaminen tapahtuu tällöin pikemminkin kaikki seikat huomioon ottaen kuin jostakin riippumattomaksi oletetusta arvokategoriasta käsin.
