Estetiikka:näyttelijän paradoksi

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

näyttelijän paradoksi

näyttelijän paradoksi
Määritelmä näkemys, jonka mukaan parhaimmat näyttelijät eivät itse koe ilmaisemiaan tunteita
Selite Valistusfilosofi Denis Diderot'n (1713-1784) esseessä "Näyttelijän paradoksi" (Paradoxe sur le comédien, 1773) käydään dialogia näyttelijäntyöstä. Diderot nostaa esille argumentin, jonka mukaan todella loistava näyttelijä ei voi eläytyä esittämänsä dramaattisen hahmon tunteisiin, vaikka ensikädeltä näin voisi olettaakin. Näyttelijän paradoksaalinen välinpitämättömyys hahmon tunteita kohtaan johtuu siitä, että näyttämötaiteeseen kuuluu olennaisesti arviointi- ja analyysikyvyn harjoittaminen. Tunteiden valtaan eläytyminen haittaisi toimintaa, jota tarvitaan yleisön tunteiden herättämiseen. Näyttelijä tarvitsee siis esteettistä distanssia voidakseen kontrolloida esityksensä yksityiskohtia.
Diderot'n paradoksi kytkeytyy laajemmin taiteen luomien illuusioiden kysymykseen estetiikassa. Näyttelijän paradoksi osoittaa, että taiteellisen illuusion luominen vaatii taiteilijan tai esittäjän sekä yleisön yhteistyötä: vasta molempien kohdatessa syntyy taiteellinen esitys.

Vieraskieliset vastineet

paradox of the actorenglanti
paradoxe sur le comédienranska

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

DiderotD1987

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.02.2019: Estetiikka:näyttelijän paradoksi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:näyttelijän paradoksi.)