Esittävät taiteet:draaman jälkeinen teatteri

Kohteesta Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

draaman jälkeinen teatteri

Tämä sivu on vielä tarkistamatta
draaman jälkeinen teatteri
Määritelmä esitykset, jotka ovat hylänneet draaman keskeisenä lähtökohtanaan
Selite Kyseessä on Hans-Thies Lehmannin tunnetuksi tekemä käsite, jota hän on käyttänyt lähinnä eurooppalaisesta nykyteatterista 1970-luvulta eteenpäin (esimerkiksi Heiner Müllerin, Tadeusz Kantorin ja Jan Fabren teokset). Kyse on teatterikäsityksen muutoksesta, joka vaikuttaa myös esitysten estetiikkaan. Draama ei ole enää teatterin keskeinen lähtökohta ja hierarkian huipulla, vaan teksti on yhtenä tekijänä muiden joukossa. Nykyteatteri rikkoo siis perinteisen teatterin kolmion, johon kuuluu draama, toiminta ja todellisuuden jäljittely. Niiden sijaan hän nostaa keskeisiksi teemoiksi esityksen, tekstin, tilan, ajan ja esiintyjän ruumiin. Jossain toisaalla olevan todellisuuden jäljittelyn sijaan keskeistä on läsnäolo ja itse esitys. Draaman jälkeinen teatteri on laaja käsite, joka sisältää uuden teatterin ohella myös tanssi- ja performanssiesityksiä. Monet Lehmannin tarkastelemat draaman jälkeisen teatterin teemat kuten synteesittömyys, hierarkiattomuus, merkkien ylenpalttisuus tai vähäisyys, performatiivisuus, ruumiillisuus, tulkinnan avoimuus, toden ja esityksen rajankäynti ovat postmodernille taiteelle ja ajalle laajemminkin ominaisia piirteitä.
Lisätiedot ks. postmodernismi estetiikassa

Vieraskieliset vastineet

postdramatic theatreenglanti
Postdramatisches Theatersaksa

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

LehmannH2009

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.02.2019: Esittävät taiteet:draaman jälkeinen teatteri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esittävät taiteet:draaman jälkeinen teatteri.)