Difference between revisions of "Kielitiede:A-infinitiivi"

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search
m
m (Tekstin korvaus – ”luokka=Kielioppi” muotoon ”luokka=Kielen rakenne”)
Line 7: Line 7:
 
<br>  EK » s. 11. Näin erottuu kolme infinitiivien ryhmää: (1., 2. ja 3. infinitiivi eli TA-, TE- ja MA-infinitiivi)
 
<br>  EK » s. 11. Näin erottuu kolme infinitiivien ryhmää: (1., 2. ja 3. infinitiivi eli TA-, TE- ja MA-infinitiivi)
 
<br>JK2009 » s. 122,171  Substantiivien perusmuoto ja samalla  hakumuoto on yleensä  yksikön nominatiivi, mutta verbeillä tällaista yksiselitteistä  perusmuotoa ei ole,  vaan esimerkiksi suomessa kaikkia edellä mainittuja muotoja eli koko lekseemiä edustaa niin  sanottu A-infinitiivi."
 
<br>JK2009 » s. 122,171  Substantiivien perusmuoto ja samalla  hakumuoto on yleensä  yksikön nominatiivi, mutta verbeillä tällaista yksiselitteistä  perusmuotoa ei ole,  vaan esimerkiksi suomessa kaikkia edellä mainittuja muotoja eli koko lekseemiä edustaa niin  sanottu A-infinitiivi."
|luokka=Kielioppi, Lauseoppi
+
|luokka=Kielen rakenne, Lauseoppi
 
|lähdeaineistotunnus=1
 
|lähdeaineistotunnus=1
 
|käsite=A-infinitiivi
 
|käsite=A-infinitiivi

Revision as of 13:49, 23 March 2012

A-infinitiivi | I infinitiivi | TA-infinitiivi

A-infinitiivi(VISK2008)
I infinitiivi(perinteinen nimitys fennistiikassa)
TA-infinitiivi(EK2005)
Explanation A-infinitiivin perusmuotoa käytetään verbeistä esim. hakumuotona sanakirjoissa. Sen muodostama lauseke toimii mm. subjektina ja objektina (Oli hyvä ajatus lähteä kotiin, Haluan lähteä kotiin) sekä substantiivin tai adjektiivin määritteenä (halu lähteä, helppo käyttää); monissa tapauksissa A-infinitiivi on verbiketjun osa (täytyy lähteä, voit mennä) (» § 493). Possessiivisuffiksillinen translatiivimuoto, esim. ehtiäkseen, tehdäkseni, esiintyy tarkoitusta ilmaisevassa finaalirakenteessa ja metatekstuaalisissa ilmauksissa kuten niin sanoakseni, luullakseni.
Additional Information

VISK2004: A-infinitiivi on nimitys infiniittiselle verbinmuodolle, jonka tunnuksena on verbin tyypistä riippuen -a ~ , esim. kertoa, kysyä, vastata, tai konsonantti ja -a ~ : nousta, syö, opiskella, men, purra (» § 120). A-infinitiivin perusmuotoa käytetään verbeistä esim. hakumuotona sanakirjoissa. Sen muodostama lauseke toimii mm. subjektina ja objektina (Oli hyvä ajatus lähteä kotiin, Haluan lähteä kotiin) sekä substantiivin tai adjektiivin määritteenä (halu lähteä, helppo käyttää); monissa tapauksissa A-infinitiivi on verbiketjun osa (täytyy lähteä, voit mennä) (» § 493). Perusmuodon lisäksi A-infinitiivillä on possessiivisuffiksillinen translatiivimuoto, esim. ehtiäkseen, tehdäkseni, joka esiintyy tarkoitusta ilmaisevassa finaalirakenteessa ja metatekstuaalisissa ilmauksissa kuten niin sanoakseni, luullakseni (» § 513). Perinteinen nimitys fennistiikassa on I infinitiivi. Kirjallisuudessa on käytössä myös nimitys TA-infinitiivi.


EK » s. 11. Näin erottuu kolme infinitiivien ryhmää: (1., 2. ja 3. infinitiivi eli TA-, TE- ja MA-infinitiivi)


JK2009 » s. 122,171 Substantiivien perusmuoto ja samalla hakumuoto on yleensä yksikön nominatiivi, mutta verbeillä tällaista yksiselitteistä perusmuotoa ei ole, vaan esimerkiksi suomessa kaikkia edellä mainittuja muotoja eli koko lekseemiä edustaa niin sanottu A-infinitiivi."

Related Concepts

Sources

VISK2004, EK2005, JK2009

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 12.11.2019: Kielitiede:A-infinitiivi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:A-infinitiivi.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →


Tämä sivu on keskeneräinen.