Filosofia:intersubjektiivisuus

From Tieteen termipankki
Jump to: navigation, search

intersubjektiivisuus | yliyksilöllisyys

intersubjektiivisuus
yliyksilöllisyys
Definition
1. yleisesti se, mikä on olemassa siksi, että kaikki uskovat sen olevan olemassa kaikille
2. Husserlilla teoria siitä, miten subjekti muodostaa kokemuksen toisista
Explanation Yleisessä mielessä intersubjektiivisuus on erotettava sekä objektiivisuudesta että subjektiivisuudesta. Objektiivista on se, mikä on olemassa subjekteista riippumatta, subjektiivista on se, mikä on olemassa vain kullekin subjektille, mutta intersubjektiivista on se, mikä on olemassa siksi, että kaikki uskovat sen olevan olemassa kaikille, esimerkiksi rahan arvo ja sanojen merkitykset. Esimerkiksi arvojen voidaan sanoa olevan intersubjektiivisia, jos ne ovat ihmisten yhteisesti rakentamia tai sopimia. Siten ne ylittävät yksilöiden subjektiiviset mieltymykset, vaikkeivat ne olekaan ihmisistä täysin riippumattomia.
Edmund Husserlin (1859-1938) fenomenologiassa kaikkia kokemuksia luonnehtii intersubjektiivisuus riippumatta siitä ovatko muut ihmiset läsnä vai eivät. Hän kutsuu sitä "ulkomaalaisen", "oudon" tai "toisen" kokemukseksi (Fremderfahrung). Koettu maailma ilmenee näet aina sellaisena jonka muutkin voisivat kokea. Esimerkiksi tuo omena pöydällä ilmenee minulle sellaisena olion, jonka muutkin voisivat nähdä. Tämä kokemuksellinen intersubjektiivisuus ei edellytä harkintaa tai pohdiskelua eikä se muutu vaikka olisinkin yksin. Tietoisuuden läpikotaista intersubjektiivisuutta havainnollistaa se, että emme koskaan täysin ylläty, kun huomaamme toisten havaitsevan samat asiat kuin me - olemme pikemminkin yllättyneitä päinvastaisessa tapauksessa.
Intersubjektiivisuus liittyy sosiaalisuuteen eri tavoin. Yksi intersubjektiivisuuden muoto on teoria siitä, miten subjekti eläytymisen (Einfühlung) myötä muodostaa kokemuksen toisista. Eläytyminen on Husserlille kuitenkin vain yksi intersubjektiivisuuden muoto ja itsessään myös rajallinen. Se on mahdollinen vain samanaikaisesti elävien henkilöiden kesken. Toiset ihmiset ovat Husserlin teoriassa paitsi eläytymisen kohteita, myös subjekteja, joilla on kokemuksissamme moninainen konstitutiivinen rooli; he vaikuttavat maailmankokemukseemme. Tässä mielessä he ovat "transsendentaalisia toisia". Nämä toiset voivat olla puhtaasti mahdollisia havaitsijoita tai edeltäjiämme. Tämä pätee myös toisinpäin: asiat ilmenevät meille siten, että myös toiset voivat ne kokea. Eri havaitsijoilla on kuitenkin erilaiset havaintomahdollisuudet: esimerkiksi synnynnäisesti sokeat henkilöt eivät kykene näkemään värejä, eikä puunrungon tuntu siten voi heidän kokemuksissaan viitata mahdolliseen visuaaliseen havaintoon. Jää epäselväksi, onko olemassa yhteistä normia sille miten asiat tulisi voida kokea eli sille, mitä pidetään todellisena. Husserlin mukaan minä välttämättä konstituoi itsensä historiallisessa yhteisössä, jonka normit aina jo vaikuttavat sen tietoisuuselämässä. Ei kuitenkaan liene todennäköistä, että sokea henkilö konstituoi itsensä ei-näkevänä yhteisössä, vaan hänen kokemuksensa perustuu muiden aistien varaan. Sokealle visuaalisista aistimuksista puhuvat ovat poikkeushenkilöitä, ei hän itse. Siten oma havaintokyky muodostaa normin havaitsijalle.
Husserlin ajattelussa voidaan erottaa kolme intersubjektiivisen kokemuksen muotoa, joita vastaavat erilaiset toiseuden muodot:
1) Toiset ovat implisiittisesti toisia; anonyymejä ja puhtaasti mahdollisia mutta vieraita näkökulmia todellisuuteen. Havaintoliot ilmenevät sellaisina, että ne voidaan samaan aikaan havaita myös muista näkökulmista - voimme vain olettaa olioiden ilmenevän muille samaan aikaa eri näkökulmista
2) Toiset voivat olla läsnä eläytymiskokemusten kautta, jolloin he ilmenevät toisina havaittuina kokijoina. Eläytymissuhde mahdollistaa kommunikaation, sosiaaliset suhteet ja objektiivisen maailman konstituution, ja näin sillä on merkittävä asema tietoisuuden yhteisöllistymisessä.
3) Toiset voivat olla läsnä myös avoimena toisten kokijoiden joukkona eli henkilöinä joiden kanssa jaamme historiallisen elämismaailmamme. Nämä henkilöt ovat nimenomaan oman yhteisömme jäseniä. Nämä eri tyypit eivät sulje toisiaan pois, vaan voivat esiintyä yhtä aikaa.
Toinen voi olla siis läsnä kokemuksessamme kanssakokijana, ei henkilönä joiden kanssa meillä on suora vuorovaikutus. Tässä mielessä kanssakokija voi olla myös eläin ihmisten lisäksi, vaikkakin eläinten kohdalla intersubjektiivisuus toteutuu rajatummin.
Maurice Merleau-Pontyn (1908-1961) mukaan intersubjektiivisuus edellyttää (elävää) ruumista, sillä ruumis ei ole ensisijaisesti objekti vaan kytkös maailmaan. Se on suhteessa toisiin ruumiisiin ja ilmaiseva. Ruumiin kautta subjekti tulee intersubjektiiviseksi, toisten kanssa kommunikoivaksi, ja vain tätä kautta objektiivisuus on mahdollista. Vastaavasti myös ruumiillista subjektia ei voi ymmärtää ilman maailmaa. Ruumis on kiinnittynyt asioihin, joihin se aistivana ulottuu. Merleau-Ponty kritisoi tietoisuuden roolia korostavaa filosofiaa - jos oma ruumiini on minulle pelkkä objekti, myös toisten ruumiit olisivat vain objekteja tietoisuudelleni ja siten toisten tietoisuuksien olemassaolo näyttäytyisi ongelmallisena. Kun lähdetään liikkelle ruumiillisesta subjektista, voidaan ymmärtää kuinka on myös toisia ruumiillisia subjekteja. Toinen tunnistetaan ruumiilliseksi subjektiksi samankaltaisen käyttäytymisen perusteella.

Equivalents

intersubjectivityenglanti

Related Concepts

Sources

OksanenMLaunisVSajamaS2010, TaipaleJ2010, HallamaaJ2008, SaarinenE1985, HotanenJ2010, TaipaleJ2014, Logos2007, Moran2000

References

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.06.2019: Filosofia:intersubjektiivisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:intersubjektiivisuus.)


Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →