https://tieteentermipankki.fi/w/api.php?action=feedcontributions&user=Jussi+Sallila&feedformat=atomTieteen termipankki - Käyttäjän muokkaukset [fi]2024-03-28T08:24:29ZKäyttäjän muokkauksetMediaWiki 1.40.2https://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:homeward_trend&diff=527094Oikeustiede:homeward trend2024-02-21T21:25:21Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kansainvälisen yksityisoikeuden käsite, jolla tarkoitetaan tuomioistuimen taipumusta soveltaa omaa lakiaan kansainvälis-yksityisoikeudellisissa asioissa<br />
|selite_fi=[[Oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus|Kansainvälisessä yksityisoikeudessa]] tunnetaan ''homeward trendiksi'' kutsuttu ilmiö, jossa on kyse tuomioistuimen taipumuksesta soveltaa omaa lakiaan. Tuomioistuin voi olla eri syistä taipuvainen tulkitsemaan kansainvälisen yksityisoikeuden [[Oikeustiede:lainvalintasääntö|lainvalintasääntöjä]] siten, että niiden avulla päädytään soveltamaan tuomioistuinvaltion omaa lakia. Äärimmillään tuomioistuin voi sivuuttaa lainvalintasäännöt kokonaan ja soveltaa omaa lakiaan, [[Oikeustiede:lex fori|''lex foria'']], ilman lainvalintaa koskevaa kansainvälis-yksityisoikeudellista päätöksentekoa.<br />
<br />
Tuomioistuinten taipumus soveltaa omaa lakiaan siitä huolimatta, että ratkaistavana olevassa asiassa olisi perusteita soveltaa vieraan valtion lakia, on kansainvälisen yksityisoikeuden klassisia ongelmia. Ilmiön taustalla on osaltaan kansainvälisen yksityisoikeuden normien soveltamista edellyttävien riita-asioiden vaikeaselkoisuus kansallisten tuomioistuinten näkökulmasta.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=homeward trend<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lainvalintasääntö<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lex fori<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:forum_shopping&diff=527093Oikeustiede:forum shopping2024-02-21T21:24:58Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kansainvälisen yksityisoikeuden käsite, jolla tarkoitetaan kantajan pyrkimystä hyödyntää kansainvälisen yksityisoikeuden normien eroja valtioiden välillä saattamalla juttu vireille sellaisessa tuomioistuimessa, jonka kantaja otaksuu antavan itselleen mahdollisimman edullisen ratkaisun<br />
|selite_fi=''Forum shopping'' tunnetaan [[Oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus|kansainvälisen yksityisoikeuden]] ilmiönä, jossa on kyse [[Oikeustiede:kantaja|kantajan]] pyrkimyksestä tietoisesti taktikoiden varmistaa mahdollisimman suotuisa aineellinen lopputulos käyttämällä hyväksi tuomioistuimen toimivaltaa, lainvalintaa ja/tai tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien normien eroja. Kyse voi olla myös eroista, jotka koskevat tuomioistuinten toimintaa, menettelyllisiin kysymyksiin sovellettavia ''[[Oikeustiede:lex fori|lex forin]]'' oikeusnormeja tai kansainvälis-yksityisoikeudellisten normien soveltamista käytännössä. ''Forum shopping'' käsittää erityyppisiä kantajan toimia.<br />
<br />
''Forum shoppingia'' vähentää se, että kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt ovat valtioiden välillä mahdollisimman yhtenäiset. Tämä pienentää [[Oikeustiede:forum|foorumin]] valinnan vaikutusta jutun lopputulokseen. ''Forum shoppingia'' ja muita vastaavia kansainvälisen yksityisoikeuden ongelmia vähentää myös vieraassa valtiossa annettujen tuomioiden mahdollisimman laaja kansainvälinen tunnustaminen ja täytäntöönpano.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=JuengerF1988, s. 553-574, LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=forum shopping<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lex fori<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:forum<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:d%C3%A9pe%C3%A7age&diff=527092Oikeustiede:dépeçage2024-02-21T21:24:34Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=lainvalintaa tehtäessä asian paloittelu niin, että asia jaetaan eri osakysymyksiin, joihin sovellettava laki määritetään erikseen<br />
|selite_fi=Kansainvälis-yksityisoikeudelliseen ratkaisutoimintaan liittyvässä paloittelussa (''dépeçage'') on kyse siitä, että sovellettavaa lakia määritettäessä asia jaetaan osakysymyksiin, joihin sovellettava laki määritetään erikseen. Näin samaa asiaa koskeviin osakysymyksiin voidaan päätyä soveltamaan eri valtioiden lakeja. Paloitteluun on tyypillisesti turvauduttu tietyissä asioissa, jotka on tavattu pitää lainvalinnassa erillään. Oikeuskelpoisuuden ja oikeustoimikelpoisuuden on katsottu kuuluvan [[Oikeustiede:henkilöstatuutti|henkilöstatuutin]] alaan. Esimerkiksi [[Oikeustiede:sopimuksen muoto|sopimuksen muotoon]] sovellettavan lain määrittämiseen on käytetty erillisiä lainvalintasääntöjä erotukseksi sopimukseen sovellettavan lain määrittämiseen käytetyistä lainvalintasäännöistä.<br />
<br />
Viime vuosikymmeninä paloittelu on saanut aikaisempaa laaja-alaisemman sijan lainvalinnassa. Eurooppalaistuneen kansainvälisen yksityisoikeuden vaikutuksesta paloittelu on saanut enenevästi sijaa myös Suomen kansainvälisessä yksityisoikeudessa. Tämä käy ilmi muun muassa siitä, että [[Oikeustiede:Rooma I -asetus|Rooma I -asetuksen]] 3 artiklan mukaan sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista sopiessaan sopijapuolet voivat tehdä lakiviittauksen, joka koskee vain sopimuksen osaa. Samaan sopimukseen voidaan ottaa paloitteluun turvautuen myös useampi kuin yksi lakiviittaus, jolloin sopimuksen eri osat voidaan saattaa eri valtioiden lakien alaisuuteen. Tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa voidaan tietyin edellytyksin käyttää paloittelua lainvalinnassa silloinkin, kun sopijapuolet ovat tehneet lakiviittauksen, jolla koko sopimus on alistettu yhden valtion lain alaisuuteen. Näin voi tapahtua erilaisia [[Oikeustiede:lex causae|lex causaen]] ulkopuolisia pakottavia normeja sovellettaessa. Lisäksi paloittelu voi tietyissä tilanteissa tulla kyseeseen suoritettaessa lainvalintaa lakiviittauksen kokonaan puuttuessa. Tämä on esimerkiksi Rooma I -asetuksen mukaan mahdollista sovellettaessa lex causaen ulkopuolisia pakottavia säännöksiä.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=dépeçage<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:Rooma I -asetus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:lex causae<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:yliopisto&diff=526948Oikeustiede:yliopisto2024-02-07T17:37:26Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vapaata tutkimusta edistävä ja harjoittava, siihen perustuvaa tieteellistä ja taiteellista ylintä opetusta antava, kulttuuria ja tieteellistä sivistystä edistävä sekä yleisesti yhteiskuntaan vaikuttava instituutio<br />
|selite_fi=Korkeakoulujärjestelmä jakautuu yliopistoihin ja [[Oikeustiede:ammattikorkeakoulu|ammattikorkeakouluihin]]. Yliopistoja ovat yliopistolaissa ({{lakilinkki|20090558}}) luetellut yliopistot, jotka voidaan jakaa toisaalta tiede- ja taideyliopistoihin ja toisaalta [[Oikeustiede:julkisoikeudellinen yliopisto|julkisoikeudellisiin yliopistoihin]] ja [[Oikeustiede:säätiöyliopisto|säätiöyliopistoihin]]. Viimemainittuihin sovelletaan yliopistolain ohella säätiölakia ({{lakilinkki|20150487}}). Perusoikeudellisesti yliopistojen asema muodostuu perustuslain 16 §:n 2 momentin mukaisesta jokaisen yhtäläisestä mahdollisuudesta saada kykyjensä ja erityisten tarpeittensa mukaisesti muuta kuin perusopetusta varattomuuden sitä estämättä, perustuslain 16 §:n 3 momentin mukaisesta ylimmän opetuksen, tieteen ja taiteen vapaudesta sekä perustuslain 123 §:n 1 momentin mukaisesta [[Oikeustiede:yliopistojen itsehallinto|yliopistojen itsehallinnosta]].<br />
<br />
Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Pentti Arajärvi]]<br />
|lähteet=Miettinen&al2009, MäenpääO2009<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Koulutus- ja kulttuurioikeus, Opetustoimi<br />
|laajempi kuvaus=Kyllä<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=yliopisto<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:yliopistojen itsehallinto<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:yliopistojen oikeusasema<br />
|käsitenimi=yliopistojen oikeusasema (valtiosääntöoikeus)<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:säätiöyliopisto<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:tieteen vapaus (perusoikeutena)<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:taiteen vapaus (perusoikeutena)<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:ylimmän opetuksen vapaus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:julkisoikeudellinen yliopisto<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:yliopisto/laajempi_kuvaus&diff=526947Oikeustiede:yliopisto/laajempi kuvaus2024-02-07T17:35:38Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö}}<br />
Suomen ensimmäinen yliopisto on vuonna 1640 perustettu Turun Akatemia, joka Turun palon (1827) jälkeen siirrettiin Helsinkiin vuonna 1828. Vuonna 1849 aloitti Helsingfors tekniska realskola, joka muuttui vuonna 1908 Teknilliseksi Korkeakouluksi. Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta muodostui vuonna 1911 Kauppakorkeakoulu. Muutoin tiedekorkeakoulut ovat syntyneet itsenäisyyden aikana ja pääosa niistä 1960-luvulla. Taidekorkeakouluilla on perinteitä 1800-luvulta, mutta yliopistoja (korkeakouluja) ne ovat olleet vasta itsenäisyyden aikana.<br />
<br />
Tiede- ja taidekorkeakoulujen tutkinnot määritellään alemmiksi (kandidaatin) ja ylemmiksi (maisterin) korkeakoulututkinnoiksi, lisensiaatin tutkinnoiksi ja tohtorin tutkinnoiksi. Lääketieteessä, hammaslääketieteessä ja eläinlääketieteessä tutkintojärjestelmä eroaa ja näillä aloilla voidaan suorittaa myös erikoistumistutkintoja. Kandidaatin tutkinnot tulee suorittaa yleensä kolmen vuoden opinto-ohjelmassa ja maisterin tutkinnot kandidaatin tutkintoa seuraavassa kaksivuotisessa koulutuksessa. Opetus on julkista.<br />
<br />
Yliopiston opiskelijaksi voidaan hyväksyä henkilö, joka on suorittanut [[Oikeustiede:ylioppilastutkinto|ylioppilastutkinnon]] tai ammatillisen opetuksen tutkinnon sekä useissa tapauksissa lisäksi läpäissyt vaaditun pääsytutkinnon (''numerus clausus''). Tieteellisen jatkotutkinnon (lisensiaatin tutkinto, ammatillinen lisensiaatin tutkinto ja tohtorin tutkinto) voi suorittaa henkilö, joka on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon tai vastaavan ulkomaisen tutkinnon. <br />
<br />
Yliopiston jäseniä ovat opetushenkilökuntaan ja muuhun henkilökuntaan kuuluvat henkilöt sekä yliopiston opiskelijat. [[Oikeustiede:yliopistojen itsehallinto|Yliopistojen itsehallinnon]] mukaisesti nämä ryhmät muodostavat myös yliopiston hallinnon, joskin yliopiston hallinnossa on myös ulkopuolisia jäseniä. <br />
<br />
Yliopistot ovat suomenkielisiä, ruotsinkielisiä tai kaksikielisiä. Kaksikielisiä ovat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu ja taideteollinen korkeakoulu sekä Taideyliopisto. Ruotsinkielisiä ovat Svenska Handelshögskolan, Åbo Akademi ja Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolan.<br />
<br />
Yliopistot ovat oikeushenkilöitä. Julkisoikeudellisilla yliopistoilla on oma pääoma. Rahoituksesta vastaa pääasiassa valtio.<br />
<br />
Yliopiston opiskelijat muodostavat ylioppilaskunnan, joka on [[Oikeustiede:julkisoikeudellinen yhteisö|julkisoikeudellinen yhteisö]]. Ylioppilaskunnalla on oikeus periä eräitä maksuja ja osallistua ylioppilaskuntana eräisiin toimintoihin. Ylioppilaskunnilla on itsehallinto. Vapaan kansalaistoiminnan puolella niiden tarkoitus on olla jäsentensä yhdysside ja edistää jäsentensä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä pyrkimyksiä.</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:d%C3%A9pe%C3%A7age&diff=526483Oikeustiede:dépeçage2023-12-20T17:17:29Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=lainvalintaa tehtäessä asian paloittelu niin, että asia jaetaan eri osakysymyksiin, joihin sovellettava laki määritetään erikseen<br />
|selite_fi=Kansainvälis-yksityisoikeudelliseen ratkaisutoimintaan liittyvässä paloittelussa (''dépeçage'') on kyse siitä, että sovellettavaa lakia määritettäessä asia jaetaan osakysymyksiin, joihin sovellettava laki määritetään erikseen. Näin samaa asiaa koskeviin osakysymyksiin voidaan päätyä soveltamaan eri valtioiden lakeja. Paloitteluun on tyypillisesti turvauduttu tietyissä asioissa, jotka on tavattu pitää lainvalinnassa erillään. Oikeuskelpoisuuden ja oikeustoimikelpoisuuden on katsottu kuuluvan [[Oikeustiede:henkilöstatuutti|henkilöstatuutin]] alaan. Esimerkiksi [[Oikeustiede:sopimuksen muoto|sopimuksen muotoon]] sovellettavan lain määrittämiseen on käytetty erillisiä lainvalintasääntöjä erotukseksi sopimukseen sovellettavan lain määrittämiseen käytetyistä lainvalintasäännöistä.<br />
<br />
Viime vuosikymmeninä paloittelu on saanut aikaisempaa laaja-alaisemman sijan lainvalinnassa. Eurooppalaistuneen kansainvälisen yksityisoikeuden vaikutuksesta paloittelu on saanut enenevästi sijaa myös Suomen kansainvälisessä yksityisoikeudessa. Tämä käy ilmi muun muassa siitä, että [[Oikeustiede:Rooma I -asetus|Rooma I -asetuksen]] 3 artiklan mukaan sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista sopiessaan sopijapuolet voivat tehdä lakiviittauksen, joka koskee vain sopimuksen osaa. Samaan sopimukseen voidaan ottaa paloitteluun turvautuen myös useampi kuin yksi lakiviittaus, jolloin sopimuksen eri osat voidaan saattaa eri valtioiden lakien alaisuuteen. Tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa voidaan tietyin edellytyksin käyttää paloittelua lainvalinnassa silloinkin, kun sopijapuolet ovat tehneet lakiviittauksen, jolla koko sopimus on alistettu yhden valtion lain alaisuuteen. Näin voi tapahtua erilaisia [[Oikeustiede:lex causae|lex causaen]] ulkopuolisia pakottavia normeja sovellettaessa. Lisäksi paloittelu voi tietyissä tilanteissa tulla kyseeseen suoritettaessa lainvalintaa lakiviittauksen kokonaan puuttuessa. Tämä on esimerkiksi Rooma I -asetuksen mukaan mahdollista sovellettaessa lex causaen ulkopuolisia pakottavia säännöksiä.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=dépeçage<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:Rooma I -asetus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:lex causae<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:forum_shopping&diff=526461Oikeustiede:forum shopping2023-12-19T17:52:36Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kansainvälisen yksityisoikeuden käsite, jolla tarkoitetaan kantajan pyrkimystä hyödyntää kansainvälisen yksityisoikeuden normien eroja valtioiden välillä saattamalla juttu vireille sellaisessa tuomioistuimessa, jonka kantaja otaksuu antavan itselleen mahdollisimman edullisen ratkaisun<br />
|selite_fi=''Forum shopping'' tunnetaan [[Oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus|kansainvälisen yksityisoikeuden]] ilmiönä, jossa on kyse [[Oikeustiede:kantaja|kantajan]] pyrkimyksestä tietoisesti taktikoiden varmistaa mahdollisimman suotuisa aineellinen lopputulos käyttämällä hyväksi tuomioistuimen toimivaltaa, lainvalintaa ja/tai tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien normien eroja. Kyse voi olla myös eroista, jotka koskevat tuomioistuinten toimintaa, menettelyllisiin kysymyksiin sovellettavia ''[[Oikeustiede:lex fori|lex forin]]'' oikeusnormeja tai kansainvälis-yksityisoikeudellisten normien soveltamista käytännössä. ''Forum shopping'' käsittää erityyppisiä kantajan toimia.<br />
<br />
''Forum shoppingia'' vähentää se, että kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt ovat valtioiden välillä mahdollisimman yhtenäiset. Tämä pienentää [[Oikeustiede:forum|foorumin]] valinnan vaikutusta jutun lopputulokseen. ''Forum shoppingia'' ja muita vastaavia kansainvälisen yksityisoikeuden ongelmia vähentää myös vieraassa valtiossa annettujen tuomioiden mahdollisimman laaja kansainvälinen tunnustaminen ja täytäntöönpano.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=JuengerF1988, s. 553-574, LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=forum shopping<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lex fori<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:forum<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:forum_shopping&diff=526460Oikeustiede:forum shopping2023-12-19T17:51:44Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kansainvälisen yksityisoikeuden käsite, jolla tarkoitetaan kantajan pyrkimystä hyödyntää kansainvälisen yksityisoikeuden normien eroja valtioiden välillä saattamalla juttu vireille sellaisessa tuomioistuimessa, jonka kantaja otaksuu antavan itselleen mahdollisimman edullisen ratkaisun<br />
|selite_fi=''Forum shopping'' tunnetaan [[Oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus|kansainvälisen yksityisoikeuden]] ilmiönä, jossa on kyse [[Oikeustiede:kantaja|kantajan]] pyrkimyksestä tietoisesti taktikoiden varmistaa mahdollisimman suotuisa aineellinen lopputulos käyttämällä hyväksi tuomioistuimen toimivaltaa, lainvalintaa ja/tai tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien normien eroja. Kyse voi olla myös eroista, jotka koskevat tuomioistuinten toimintaa, menettelyllisiin kysymyksiin sovellettavia ''[[Oikeustiede:lex fori|lex forin]]'' oikeusnormeja tai kansainvälis-yksityisoikeudellisten normien soveltamista käytännössä. ''Forum shopping'' käsittää erityyppisiä kantajan toimia.<br />
<br />
''Forum shoppingia'' vähentää se, että kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt ovat valtioiden välillä mahdollisimman yhtenäiset. Tämä pienentää foorumin valinnan vaikutusta jutun lopputulokseen. ''Forum shoppingia'' ja muita vastaavia kansainvälisen yksityisoikeuden ongelmia vähentää myös vieraassa valtiossa annettujen tuomioiden mahdollisimman laaja kansainvälinen tunnustaminen ja täytäntöönpano.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=JuengerF1988, s. 553-574, LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=forum shopping<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lex fori<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:forum<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:forum_shopping&diff=526459Oikeustiede:forum shopping2023-12-19T17:50:08Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kansainvälisen yksityisoikeuden käsite, jolla tarkoitetaan kantajan pyrkimystä hyödyntää kansainvälisen yksityisoikeuden normien eroja valtioiden välillä saattamalla juttu vireille sellaisessa tuomioistuimessa, jonka kantaja otaksuu antavan itselleen mahdollisimman edullisen ratkaisun<br />
|selite_fi=''Forum shopping'' tunnetaan [[Oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus|kansainvälisen yksityisoikeuden]] ilmiönä, jossa on kyse [[Oikeustiede:kantaja|kantajan]] pyrkimyksestä tietoisesti taktikoiden varmistaa mahdollisimman suotuisa aineellinen lopputulos käyttämällä hyväksi tuomioistuimen toimivaltaa, lainvalintaa ja/tai tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien normien eroja. Kyse voi olla myös eroista, jotka koskevat tuomioistuinten toimintaa, menettelyllisiin kysymyksiin sovellettavia ''[[Oikeustiede:lex fori|lex forin]]'' oikeusnormeja tai kansainvälis-yksityisoikeudellisten normien soveltamista käytännössä. ''Forum shopping'' käsittää erityyppisiä kantajan toimia.<br />
<br />
''Forum shoppingia'' vähentää se, että kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt ovat valtioiden välillä mahdollisimman yhtenäiset. Tämä pienentää foorumin valinnan vaikutusta jutun lopputulokseen. ''Forum shoppingia'' ja muita vastaavia kansainvälisen yksityisoikeuden ongelmia vähentää myös vieraassa valtiossa annettujen tuomioiden mahdollisimman laaja kansainvälinen tunnustaminen ja täytäntöönpano.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=JuengerF1988, s. 553-574, LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=forum shopping<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lex fori<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:esineoikeudellinen_lainvalinta&diff=526458Oikeustiede:esineoikeudellinen lainvalinta2023-12-19T16:56:58Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=(1) sen määrittäminen, minkä oikeusjärjestyksen normit soveltuvat (eli mikä laki soveltuu) tiettyyn esineoikeudelliseen kysymykseen tai joukkoon esineoikeudellisia kysymyksiä; (2) esineoikeudellisten lainvalintasääntöjen soveltaminen tai sen tulos; (3) esineoikeudellisiin kysymyksiin soveltuvan lain määrittämistä koskeva osa kansainvälisestä yksityisoikeudesta<br />
|selite_fi=Termillä tarkoitetaan useimmiten tiettyyn esineoikeudelliseen kysymykseen tai joukkoon esineoikeudellisia kysymyksiä soveltuvan lain määrittämistä. Soveltuvalla ''lailla'' tarkoitetaan tällöin, kuten lainvalinnan yhteydessä yleensäkin, kysymyksen kannalta relevanttien tietyn oikeusjärjestyksen normien kokonaisuutta (Suomen laki, Ruotsin laki jne.), ei niinkään tiettyä yksittäistä säädöstä. Käytännössä kyse on tavallisesti siitä, ratkaistaanko syntynyt riita tuomioistuinmaan kotimaisen oikeuden eli ''lex forin'' vai jonkin asiaan liittyvän ulkomaan oikeuden mukaan.<br />
<br />
Lainvalinnassa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ''esineoikeudelliset kysymykset'' ymmärretään yleensä varallisuusoikeuksien vaihdannassa ja vakuuskäytössä esiintyviksi sivullissuojakysymyksiksi (ks. [[Oikeustiede:sivullissuoja|sivullissuoja]], [[Oikeustiede:dynaaminen suoja|dynaaminen suoja]]). Tarkasteltava henkilösuhde siis määrää, pidetäänkö kysymystä esineoikeudellisena vai esimerkiksi sopimusoikeudellisena. Tällä tavoin ymmärrettynä esineoikeudelliset kysymykset voivat koskea kaikenlaisia [[Oikeustiede:varallisuusoikeus|varallisuusoikeuksia]], eivät ainoastaan [[Oikeustiede:esine|esineeseen]] eli yksilöityyn aineelliseen kohteeseen kohdistuvia oikeuksia. Esimerkiksi saamisoikeuden eli saatavan siirron (luovutuksen tai panttauksen) sitovuus suhteessa siirtäjän velkojiin on tässä katsannossa esineoikeudellinen kysymys.<br />
<br />
Koska esineoikeudelliseen kysymykseen soveltuva laki määritetään aina soveltamalla esineoikeudellista lainvalintasääntöä, esineoikeudellisella lainvalinnalla voidaan myös tarkoittaa sellaisen säännön soveltamista tai soveltamisen lopputulosta. Esineoikeudelliset lainvalintasäännöt eivät yleensä salli [[Oikeustiede:lakiviittaus|lakiviittausta]] eli soveltuvasta laista sopimista, vaan soveltuva laki määritetään lähtökohtaisesti jollain objektiivisella perusteella. Lähtökohta on tältä osin päinvastainen kuin sopimusoikeudellisissa lainvalintasäännöissä, jotka on yhtenäistetty Euroopan unionissa niin sanotulla [[Oikeustiede:Rooma I -asetus|Rooma I -asetuksella]] (EY 593/2008). Näin ollen esimerkiksi [[Oikeustiede:esinevakuusoikeudet|esinevakuusoikeutta]] perustavat sopijapuolet eivät voi sopia keskenään siitä, minkä oikeusjärjestyksen normit soveltuvat kysymykseen oikeuden sivullissitovuudesta (eräissä ulkomaisissa esineoikeudellisissa lainvalintasäännöissä tästä on poikettu).<br />
<br />
Esineoikeudelliset lainvalintasäännöt ovat esine- tai omaisuuslajikohtaisia. Tunnetuin niistä on [[Oikeustiede:kiinteä esine|kiinteitä esineitä]] ja pääsääntönä myös tavanomaisia [[Oikeustiede:irtain esine|irtaimia esineitä]] koskeva ''lex rei sitae'' eli ''lex situs'' -sääntö, jonka mukaan esineoikeudellisiin kysymyksiin soveltuu esineen fyysisen sijaintipaikan laki. Säännön soveltamiseen voi liittyä ongelmia tilanteissa, joissa irtain esine on siirretty toisen oikeusjärjestyksen alueelle esineeseen kohdistuvan oikeuden perustamisen jälkeen mutta ennen kuin kysymys oikeuden sivullissitovuudesta on herännyt. Saatavia koskevan esineoikeudellisen lainvalinnan osalta oikeustila on Suomessa epäselvä ja Euroopan unionissa epäyhtenäinen. Lainvalintasääntö vaihtelee jäsenvaltioiden välillä: päävaihtoehdot ovat saatavan siirtäjän kotipaikan laki, siirrettävään saatavaan soveltuva laki ja siirtosopimukseen soveltuva laki. Oikeustilan epäselvyys ja epäyhtenäisyys on ongelma oikeussuhteiden ennakoitavuuden kannalta ja voi kannustaa ''forum shoppingiin'' eli oikeuspaikan valinnalla keinotteluun. Merkittävimpiä kuljetusvälineitä kuten aluksia ja ilma-aluksia koskevat esineoikeudelliset lainvalintasäännöt osoittavat yleensä kyseistä kuljetusvälinettä koskevan rekisterin pitämispaikan lakiin. Erityisiä esineoikeudellisia lainvalintasääntöjä on kehitetty myös rahoitusomaisuuden osalta.<br />
<br />
Esineoikeudellinen lainvalinta -termillä on myös merkitys, joka liittyy oikeusjärjestelmän systematiikkaan eli oikeudenalajakoon ja oikeudenalojen sisäisiin erittelyihin: esineoikeudellisella lainvalinnalla voidaan viitata siihen osaan kansainvälisestä yksityisoikeudesta, joka koskee esineoikeudellisiin kysymyksiin soveltuvan lain määrittämistä. Tässä merkityksessä esineoikeudellinen lainvalinta on synonyymi [[Oikeustiede:kansainvälinen esineoikeus|kansainväliselle esineoikeudelle]] suppeassa merkityksessä. Kansainvälinen esineoikeus laajassa merkityksessä puolestaan kattaa lisäksi ylikansallista alkuperää olevat aineelliset esineoikeudelliset tai esineoikeuteen vaikuttavat normit.<br />
<br />
Esineoikeudellista lainvalintaa lähellä oleva termi on [[Oikeustiede:esinestatuutti|esinestatuutti]], jolla tarkoitetaan esineoikeudellisiin kysymyksiin soveltuvaa lakia. Termiä voidaan käyttää yleisessä tai tapauskohtaisessa merkityksessä (esim. "tämän tapausjoukon esinestatuutti on esineen fyysisen sijaintipaikan laki" tai "tämän nimenomaisen tapauksen esinestatuutti on Saksan laki"). Aiemmin statuuteista oli tapana puhua vain silloin, kun ne kattoivat suuren joukon erilaisia oikeussuhteita. Ehkä tästä syystä esinestatuutilla viitataan toisinaan erityisesti ''lex rei sitae'' -sääntöön, joka edelleen usein mielletään esineoikeudellisen lainvalinnan pääsäännöksi esine- tai omaisuuslajeittaisesta eriytymisestä huolimatta.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Teemu Juutilainen]]<br />
|lähteet=Buure-HägglundK1978, EskoT1998a, EskoT1998b, JuutilainenT2012, JuutilainenT2009, KouluR2005a, KouluR2005b, KouluR2006<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Esineoikeus, Kansainvälinen esineoikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|logotiedosto=SLYpalkki.jpg<br />
|logolinkki=http://lakimiesyhdistys.fi<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=esineoikeudellinen lainvalinta<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:sivullissuoja<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:dynaaminen suoja<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:varallisuusoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:esine<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:lakiviittaus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:esinevakuusoikeudet<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:kiinteä esine<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:irtain esine<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:kansainvälinen esineoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:esinestatuutti<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:homeward_trend&diff=526457Oikeustiede:homeward trend2023-12-19T16:52:18Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kansainvälisen yksityisoikeuden käsite, jolla tarkoitetaan tuomioistuimen taipumusta soveltaa omaa lakiaan kansainvälis-yksityisoikeudellisissa asioissa<br />
|selite_fi=[[Oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus|Kansainvälisessä yksityisoikeudessa]] tunnetaan ''homeward trendiksi'' kutsuttu ilmiö, jossa on kyse tuomioistuimen taipumuksesta soveltaa omaa lakiaan. Tuomioistuin voi olla eri syistä taipuvainen tulkitsemaan kansainvälisen yksityisoikeuden [[Oikeustiede:lainvalintasääntö|lainvalintasääntöjä]] siten, että niiden avulla päädytään soveltamaan tuomioistuinvaltion omaa lakia. Äärimmillään tuomioistuin voi sivuuttaa lainvalintasäännöt kokonaan ja soveltaa omaa lakiaan, [[Oikeustiede:lex fori|''lex foria'']], ilman lainvalintaa koskevaa kansainvälis-yksityisoikeudellista päätöksentekoa.<br />
<br />
Tuomioistuinten taipumus soveltaa omaa lakiaan siitä huolimatta, että ratkaistavana olevassa asiassa olisi perusteita soveltaa vieraan valtion lakia, on kansainvälisen yksityisoikeuden klassisia ongelmia. Ilmiön taustalla on osaltaan kansainvälisen yksityisoikeuden normien soveltamista edellyttävien riita-asioiden vaikeaselkoisuus kansallisten tuomioistuinten näkökulmasta.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=homeward trend<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lainvalintasääntö<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lex fori<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:homeward_trend&diff=526456Oikeustiede:homeward trend2023-12-19T16:51:33Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kansainvälisen yksityisoikeuden käsite, jolla tarkoitetaan tuomioistuimen taipumusta soveltaa omaa lakiaan kansainvälis-yksityisoikeudellisissa asioissa<br />
|selite_fi=[[Oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus|Kansainvälisessä yksityisoikeudessa]] tunnetaan ''homeward trendiksi'' kutsuttu ilmiö, jossa on kyse tuomioistuimen taipumuksesta soveltaa omaa lakiaan. Tuomioistuin voi olla eri syistä taipuvainen tulkitsemaan kansainvälisen yksityisoikeuden [[Oikeustiede:lainvalintasääntö|lainvalintasääntöjä]] siten, että niiden avulla päädytään soveltamaan tuomioistuinvaltion omaa lakia. Äärimmillään tuomioistuin voi sivuuttaa lainvalintasäännöt kokonaan ja soveltaa omaa lakiaan, [[Oikeustiede:lex fori|''lex foria'']]'', ilman lainvalintaa koskevaa kansainvälis-yksityisoikeudellista päätöksentekoa.''<br />
<br />
Tuomioistuinten taipumus soveltaa omaa lakiaan siitä huolimatta, että ratkaistavana olevassa asiassa olisi perusteita soveltaa vieraan valtion lakia, on kansainvälisen yksityisoikeuden klassisia ongelmia. Ilmiön taustalla on osaltaan kansainvälisen yksityisoikeuden normien soveltamista edellyttävien riita-asioiden vaikeaselkoisuus kansallisten tuomioistuinten näkökulmasta.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=homeward trend<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lainvalintasääntö<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lex fori<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:homeward_trend&diff=526455Oikeustiede:homeward trend2023-12-19T16:49:11Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kansainvälisen yksityisoikeuden käsite, jolla tarkoitetaan tuomioistuimen taipumusta soveltaa omaa lakiaan kansainvälis-yksityisoikeudellisissa asioissa<br />
|selite_fi=[[Oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus|Kansainvälisessä yksityisoikeudessa]] tunnetaan ''homeward trendiksi'' kutsuttu ilmiö, jossa on kyse tuomioistuimen taipumuksesta soveltaa omaa lakiaan. Tuomioistuin voi olla eri syistä taipuvainen tulkitsemaan kansainvälisen yksityisoikeuden <nowiki>[[oikeustiede:lainvalintasääntö|lainvalintasääntöjä]]</nowiki> siten, että niiden avulla päädytään soveltamaan tuomioistuinvaltion omaa lakia. Äärimmillään tuomioistuin voi sivuuttaa lainvalintasäännöt kokonaan ja soveltaa omaa lakiaan, [[Oikeustiede:lex fori|''lex foria'']]'', ilman lainvalintaa koskevaa kansainvälis-yksityisoikeudellista päätöksentekoa.''<br />
<br />
Tuomioistuinten taipumus soveltaa omaa lakiaan siitä huolimatta, että ratkaistavana olevassa asiassa olisi perusteita soveltaa vieraan valtion lakia, on kansainvälisen yksityisoikeuden klassisia ongelmia. Ilmiön taustalla on osaltaan kansainvälisen yksityisoikeuden normien soveltamista edellyttävien riita-asioiden vaikeaselkoisuus kansallisten tuomioistuinten näkökulmasta.<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=homeward trend<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lainvalintasääntö<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lex fori<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:Rooma_I_-asetus&diff=526454Oikeustiede:Rooma I -asetus2023-12-19T16:40:57Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=[[Oikeustiede:asetus (EUn)|EU-asetus]] sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I)<br />
|selite_fi=Rooma I -asetus on EU-oikeuteen kuuluva asetus, joka sisältää sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevat lainvalintasäännöt. Asetus on osa EU:n [[oikeustiede:vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue|vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen]] kehittämistä ja [[oikeustiede:siviilioikeudellinen yhteistyö|siviilioikeudellista yhteistyötä]].<br />
<br />
Rooma I -asetus noudattaa sisällöltään pitkälti edeltäjänsä [[oikeustiede:Rooman yleissopimus|Rooman yleissopimuksen]] sääntelyä. Asetus sisältää kuitenkin joitakin kokonaan uusia säännöksiä, jotka koskevat esimerkiksi vakuutussopimuksia ja kuljetussopimuksia sekä kuittausta. EU:n jäsenvaltioiden välisen Rooman yleissopimuksen muuntaminen EU-asetukseksi oli [[oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus|kansainvälisen yksityisoikeuden]] eurooppalaistumisen kannalta merkittävä uudistus, jonka myötä sopimusvelvoitteita koskevista [[oikeustiede:lainvalintasääntö|lainvalintasäännöistä]] tuli osa EU-oikeutta. Asetusta sovelletaan kaikkiin sopimusvelvoitteisiin liittyviin lainvalintakysymyksiin siviili- ja kauppaoikeuden alalla lukuun ottamatta asioita, jotka on rajattu asetuksen ulkopuolelle. Rooman yleissopimuksen muuntaminen Rooma I -asetukseksi on jatkoa [[oikeustiede:Brysselin yleissopimus|Brysselin yleissopimuksen]] muuntamiselle [[oikeustiede:Bryssel I-asetus|Bryssel I -asetukseksi]]. Rooma I -asetusta sovelletaan EU:n jäsenvaltioissa Tanskaa lukuun ottamatta. Rooma I -asetus liittyy läheisesti [[oikeustiede:Rooma II -asetus|Rooma II -asetukseen]].<br />
<br />
Rooma I -asetuksen virallinen nimi on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I).<br />
<br />
Käytetyt lähteet: http://eur-lex.europa.eu<br />
|lisätiedot_fi=Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ulla Liukkunen]]<br />
|lähteet=LiukkunenU2012<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Kansainvälinen yksityisoikeus ja kansainvälinen siviiliprosessioikeus, Kansainvälinen yksityisoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=Rooma I -asetus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:Rooman yleissopimus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen yksityisoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:lainvalintasääntö<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:Brysselin yleissopimus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:Rooma II-asetus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:Bryssel I-asetus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:luonnonsuojeluoikeus&diff=523005Oikeustiede:luonnonsuojeluoikeus2023-09-22T11:17:10Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=[[oikeustiede:ympäristöoikeus|ympäristöoikeuden]] osa-alue, joka koskee alkuperäisen luonnon ja sen osien suojelua sekä luonnonvaraisuuden edistämistä<br />
|selite_fi=Alkuperäisen elävän luonnon lajien ja elinympäristöjen suojelun lähtökohdat ovat 1800-luvun vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa. Vähitellen eri maissa asia tuli lainsäädännön kohteeksi, niin myös Suomessa 1900-luvun alussa. Perustettiin kansallispuistoja ja luonnonpuistoja erityisstatuksella tarkoituksin osittain turvata monipuolisesti lajien elinympäristöjä ja tarvittaessa suojella niitä, osittain luonnon saattamiseksi laajan yleisön tietoisuuteen virkistyskohteena.<br />
<br />
Koska suojelualueiden olemassaolo ei ajan mittaan ollut riittävä keino säilyttää valtakunnallisesti lajeja, tarvittiin muutakin luontoa suojelevia säännöksiä erityisesti reviireiltään laajojen ja muuttavien lajien säilyttämiseksi elinkelpoisina. Tätä varten syntyi kansainvälisiä suojelusopimuksia (kosteikkojen suojelu, lintujen suojelu ym.), mutta maailmanlaajuisesti kattavana merkittävin oli YK:n luonnon monimuotoisuus- eli biodiversiteettisopimus (Rio de Janeirossa 1992). Monimuotoisuuden käsitteen avulla tuli mahdolliseksi saattaa suojelun piiriin paitsi yksittäiset lajit myös niille ominaiset elinympäristöt. Tuona vuonna omaksuttiin Euroopan unionissa samalta pohjalta lähtevä [[Ympäristötieteet:luontodirektiivi|luontodirektiivi]] (92/43/ETY), josta seurasi jäsenvaltioille sitovia uhanalaisuusluokituksiin perustuvia laji- ja ekosysteemikohtaisia suojeluvelvoitteita. Näistä merkittävin on Natura 2000 –verkosto. Jäsenvaltioiden on ollut ilmoitettava riittävä määrä kyseiseen verkostoon kelvollisia suojelunarvoisia alueita, minkä jälkeen jäsenvaltio ei voi myöntää lupaa hankkeille, jnotka vaarantavat kyseisen kohteen suojeluarvon.<br />
<br />
Suomessa luonnonsuojeluoikeuden ytimessä on luonnonsuojelulaki ({{lakilinkki|20230009}}). Siihen sisältyvät kansallispuistoja, luonnonpuistoja ja muita suojelualueita koskevat perustamis- ja suojelumääräykset sekä kansainvälisten ja eurooppaoikeudellisten velvoitteiden lisäksi kansalliset suojelusäännökset lajeista ja ympäristöistä, joilla on erityistä merkitystä Suomen luonnon kannalta. Pelkästään [[Oikeustiede:maisemansuojelu|maisemansuojelua]] eli esimerkiksi suojelualueen perustamista lain keinoin ei voi toteuttaa ilman samanaikaista alkuperäisen luonnon suojeluarvoa. Lailla on, osin unionin lain velvoittavuudestakin johtuen, ns. läpäisyvaikutus, mikä merkitsee, että minkään muun kansallisen lain nojalla ei ole mahdollista tehdä kyseisen lain vastaista päätöstä.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Erkki J. Hollo]]<br />
|lähteet=HolloE2009, Suvantola&Similä2011, TolvanenJ1998, Kuusiniemi&al2013<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Ympäristöoikeus, Maa- vesi ja ympäristöoikeus (systematiikka käsitteet ja periaatteet), Geologia<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=luonnonsuojeluoikeus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:Euroopan unionin ympäristöoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kestävä kehitys<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kestävä metsätalous<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:luonnonvaraoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:kansainvälinen ympäristöoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:luonnon monimuotoisuus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vesioikeus (oikeudenala)<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:ympäristönsuojeluoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:ympäristöoikeus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:luonnonsuojelurikos&diff=523004Oikeustiede:luonnonsuojelurikos2023-09-22T11:13:36Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=rikoslaissa säännelty, luonnonsuojelusääntelyn vastaisiin tekoihin ja laiminlyönteihin liittyvä [[Oikeustiede:ympäristörikos|ympäristörikoksen]] erikoistunnusmerkistö<br />
|selite_fi=Ympäristörikossääntely sisältyy rikoslain ({{lakilinkki|18890039001}}) 48 lukuun, joka lisättiin rikoslakiin vuonna 1995. Luontoon kohdistuvat rikokset on erotettu yleisestä ympäristön turmelemisrikoksen tunnusmerkistöstä (1-4 §) omaksi lajikseen (5-5a §). Myös ympäristön turmelemisen tunnusmerkistö käsittää luontoympäristöön kohdistuvat lainvastaisuuden, kun se tapahtuu aineellisessa lainsäädännössä, esimerkiksi ympäristönsuojelu- tai vesilainsäädännössä tarkoitettujen toimenpiteiden seurauksena. Luonnonsuojelurikoksen tunnusmerkistö on kuitenkin suppeampi ja käsittää luonnonsuojelulainsäädännön, esimerkiksi suojelumääräysten vastaisen toiminnan. Siten perustunnusmerkistö on laissa määritelty näin: " …oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa ({{lakilinkki|20230009}}) tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpiderajoituksen alaisen tai toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen". Tunnusmerkistöön kuuluu myös eräitä pääasiassa kansainvälisistä luonnonsuojeluvelvoitteista johtuvia rikkomuksia. Rangaistavuus edellyttää tahallisuutta tai törkeää tuottamusta. Luonnonsuojelurikoksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, jonka merkitys luonnonsuojelun kannalta on vähäinen. <br />
<br />
Luonnonsuojelurikoksesta on myös törkeä tekomuoto, joka tulee kysymykseen, kun "rikoksella aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa eliölajin, luonnonalueen tai muun luontoon kuuluvan kohteen säilymiselle ottaen huomioon rikoksen kohteena olevan eliölajin erityinen harvinaisuus tai uhanalaisuus taikka eliölajille, luonnonalueelle tai muulle luontoon kuuluvalle kohteelle aiheutetun vaaran tai vahingon pitkäaikaisuus tai laaja ulottuvuus". Tässä tapauksessa vain vapausrangaistus tulee kysymykseen. Kummankin tunnusmerkistön osalta tahallisen rikoksen yritys on rangaistava. Jos tekijänä on oikeushenkilö, rangaistus voidaan tuomita yhteisösakkona (rikoslain 9 luku). Alin yhteisösakon rahamäärä on 850 ja ylin 850 000 euroa (2023).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Erkki J. Hollo]]<br />
|lähteet=HolloE2009, Kuusiniemi&al2013<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Ympäristöoikeus, Ympäristövahinkojen korvaaminen<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=luonnonsuojelurikos<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:luonnonsuojeluoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:ympäristörikos<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:ryhm%C3%A4vakuutus&diff=522270Oikeustiede:ryhmävakuutus2023-05-22T10:28:07Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vakuutus, jossa vakuutettuina ovat tai voivat olla vakuutuksen ottamista koskevassa sopimuksessa eli ryhmävakuutussopimuksessa mainitun ryhmän jäsenet<br />
|selite_fi=Ryhmävakuutuksessa vakuutuksenottajana on jokin taho tietyn ryhmän puolesta, esimerkiksi työnantaja työntekijöittensä, yhdistys jäsentensä tai tilaisuuden järjestäjä tilaisuuteen osallistuvien puolesta. Esimerkkejä tällaisista vakuutuksista ovat ammattiliiton jäsenilleen ottama ryhmävastuuvakuutus ja ulkoilmatilaisuuden järjestäjän tilaisuuden osallistujille ottama ryhmätapaturmavakuutus. Vakuutettujen lukumäärä voi olla kiinteä tai vaihdella vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutettujen henkilöllisyys voi olla vakuutusta otettaessa tiedossa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Kyseessä ei ole valtuutustilanne, vaan vakuutuksenottaja päättää itsenäisesti vakuutuksen ottamisesta ja ryhmävakuutuksen sisällöstä sekä on vastuussa vakuutusmaksun maksamisesta. Ryhmävakuutuksiin sovelletaan niitä vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19930543}}, VakSopL) säännöksiä, jotka lain 4 §:ssä (238/2018) mainitaan. Ryhmälle tarjottava vakuutus, jossa vakuutetut osittain tai kokonaan suorittavat vakuutusmaksun, ei ole ryhmävakuutus vaan ryhmäetuvakuutus, ja siihen sovelletaan yksilöllistä vakuutusta koskevia vakuutussopimuslain säännöksiä (VakSopL 2 §).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 23-24 ja 301-305, Norio-TimonenJ2018, s. 13-14 ja 285<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=ryhmävakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:ryhmäetuvakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:yksilöllinen vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:ty%C3%B6neuvosto&diff=521979Oikeustiede:työneuvosto2023-05-15T14:08:16Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=työ- ja elinkeinoministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen, joka antaa lausuntoja erikseen säädettyjen työlakien tulkinnasta ja soveltamisesta ja jolta voi hakea oikaisua eräisiin työsuojelun poikkeuslupapäätöksiin<br />
|selite_fi=Työneuvosto on perustettu vuonna 1946. Työneuvostoon kuuluu yhdeksän sivutoimista jäsentä, joista kolme on puolueetonta. Yksi puolueettomista jäsenistä on työneuvoston puheenjohtaja. Muut jäsenet edustavat työntekijä- ja työnantajatahoja. Valtioneuvosto nimittää jäsenet kolmen vuoden toimikaudeksi. Jäsenet toimivat virkavastuulla. Asioiden käsittelyssä noudatetaan työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain ([https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040400 400/2004]) ohella hallintolakia. Työneuvostolla on päätoiminen sihteeri, joka hoitaa työneuvoston kansliaa työnantajavirkamiehenä ja esittelee työneuvoston jäsenten kokoonpanossa käsiteltävät asiat. Hänen on oltava tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittanut ja työlainsäädäntöön perehtynyt.<br />
<br />
Työneuvosto voi antaa lausuntoja laissa säädettyjen tahojen kirjallisesta pyynnöstä työaikalain, vuosilomalain, työturvallisuuslain ja nuorista työntekijöistä annetun lain soveltamisesta ja tulkinnasta sekä siitä, onko yritystä pidettävä sellaisena, johon on sovellettava yhteistoimintalakia tai ns. yritysryhmäyhteistoimintalakia. <br />
<br />
Kirjallisen lausuntopyynnön työneuvostolle voi esittää mikä tahansa tuomioistuin, aluehallintovirasto, työnantajien tai työntekijöiden keskusjärjestö, valtion työmarkkinapolitiikkaa käsittelevä ministeriö, evankelis-luterilaisen kirkon työmarkkinalaitos, kunnallinen työmarkkinalaitos, Ahvenanmaan maakunnan hallitus tai Ahvenanmaan maakunnan kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja [[Oikeustiede:yhteistoiminta-asiamies|yhteistoiminta-asiamies]] siitä, sovelletaanko yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia tai yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annettua lakia yritykseen tai yritysryhmään. Yksittäisellä työntekijällä tai työnantajalla ei ole oikeutta saada työneuvostolta lausuntoa. <br />
<br />
Työneuvoston lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia. Lausunnoissa on juokseva numerointi. <br />
<br />
Lounais-Suomen aluehallintovirasto ([[Oikeustiede:aluehallinnon työsuojelun vastuualue|aluehallinnon työsuojelun vastuualue]]) voi myöntää työnantajalle hakemuksesta poikkeuksia, jotka perustuvat työaikalain 39 §:ään ja nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:ään ja Itä-Suomen aluehallintovirasto voi myöntää poikkeuksia nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:n perusteella. Aluehallintoviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen voi vaatia kirjallisesti oikaisua työneuvostolta. Päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Poikkeusluvan hakijan on tehtävä oikaisuvaatimus 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut päätöksestä tiedon, ja muun oikaisuvaatimuksen tekijän siitä, kun päätös tai sen jäljennös on pantu nähtäville työpaikalle. Oikaisuvaatimus on toimitettava työneuvostolle. Työneuvoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kirjallisella valituksella [[Oikeustiede:työtuomioistuin|työtuomioistuimelta]]. Valitus on toimitettava työneuvostolle, joka lähettää valitusasiakirjat ja valituksesta antamansa lausunnon työtuomioistuimelle. Oikaisuvaatimusasiat käsitellään työneuvostossa kiireellisinä ja lausuntoasioiden käsittelyä suppeammassa kokoonpanossa, jossa on puheenjohtaja tai hänen sijaisensa, tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittanut jäsen tai hänen varajäsenensä, erityisesti työsuojelukysymyksiin perehtynyt jäsen tai hänen varajäsenensä sekä yksi työnantaja- ja yksi työntekijätahoja edustava jäsen tai heidän varajäsenensä.<br />
<br />
Työneuvoston toimivaltaan kuuluu myös tehdä tarpeellisiksi katsomiaan esityksiä toimialaansa kuuluvan työlainsäädännön kehittämiseksi.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Paanetoja]]<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Työoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=työneuvosto<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:työtuomioistuin<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:yhteistoiminta-asiamies<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:aluehallinnon työsuojelun vastuualue<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:ty%C3%B6neuvosto&diff=521978Oikeustiede:työneuvosto2023-05-15T13:57:21Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=työ- ja elinkeinoministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen, joka antaa lausuntoja erikseen säädettyjen työlakien tulkinnasta ja soveltamisesta ja jolta voi hakea oikaisua eräisiin työsuojelun poikkeuslupapäätöksiin<br />
|selite_fi=Työneuvosto on perustettu vuonna 1946. Työneuvostoon kuuluu yhdeksän sivutoimista jäsentä, joista kolme on puolueetonta. Yksi puolueettomista jäsenistä on työneuvoston puheenjohtaja. Muut jäsenet edustavat työntekijä- ja työnantajatahoja. Valtioneuvosto nimittää jäsenet kolmen vuoden toimikaudeksi. Jäsenet toimivat virkavastuulla. Asioiden käsittelyssä noudatetaan työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain ([https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040400 400/2004]) ohella hallintolakia. Työneuvostolla on päätoiminen sihteeri, joka hoitaa työneuvoston kansliaa työnantajavirkamiehenä ja esittelee työneuvoston jäsenten kokoonpanossa käsiteltävät asiat. Hänen on oltava tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittanut ja työlainsäädäntöön perehtynyt.<br />
<br />
Työneuvosto voi antaa lausuntoja laissa säädettyjen tahojen kirjallisesta pyynnöstä työaikalain, vuosilomalain, työturvallisuuslain ja nuorista työntekijöistä annetun lain soveltamisesta ja tulkinnasta sekä siitä, onko yritystä pidettävä sellaisena, johon on sovellettava yhteistoimintalakia tai ns. yritysryhmäyhteistoimintalakia. <br />
<br />
Kirjallisen lausuntopyynnön työneuvostolle voi esittää mikä tahansa tuomioistuin, aluehallintovirasto, työnantajien tai työntekijöiden keskusjärjestö, valtion työmarkkinapolitiikkaa käsittelevä ministeriö, evankelis-luterilaisen kirkon työmarkkinalaitos, kunnallinen työmarkkinalaitos, Ahvenanmaan maakunnan hallitus tai Ahvenanmaan maakunnan kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja [[Oikeustiede:yhteistoiminta-asiamies|yhteistoiminta-asiamies]] siitä, sovelletaanko yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia tai yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annettua lakia yritykseen tai yritysryhmään. Yksittäisellä työntekijällä tai työnantajalla ei ole oikeutta saada työneuvostolta lausuntoa. <br />
<br />
Työneuvoston lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia. Lausunnoissa on juokseva numerointi. <br />
<br />
Lounais-Suomen aluehallintovirasto ([[Oikeustiede:aluehallinnon työsuojelun vastuualue|aluehallinnon työsuojelun vastuualue]]) voi myöntää työnantajalle hakemuksesta poikkeuksia, jotka perustuvat työaikalain 39 §:ään ja nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:ään ja Itä-Suomen aluehallintovirasto voi myöntää poikkeuksia nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:n perusteella.. Aluehallintoviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen voi vaatia kirjallisesti oikaisua työneuvostolta. Päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Poikkeusluvan hakijan on tehtävä oikaisuvaatimus 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut päätöksestä tiedon, ja muun oikaisuvaatimuksen tekijän siitä, kun päätös tai sen jäljennös on pantu nähtäville työpaikalle. Oikaisuvaatimus on toimitettava työneuvostolle. Työneuvoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kirjallisella valituksella [[Oikeustiede:työtuomioistuin|työtuomioistuimelta]]. Valitus on toimitettava työneuvostolle, joka lähettää valitusasiakirjat ja valituksesta antamansa lausunnon työtuomioistuimelle. Oikaisuvaatimusasiat käsitellään työneuvostossa kiireellisinä ja lausuntoasioiden käsittelyä suppeammassa kokoonpanossa, jossa on puheenjohtaja tai hänen sijaisensa, tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittanut jäsen tai hänen varajäsenensä, erityisesti työsuojelukysymyksiin perehtynyt jäsen tai hänen varajäsenensä sekä yksi työnantaja- ja yksi työntekijätahoja edustava jäsen tai heidän varajäsenensä.<br />
<br />
Työneuvoston toimivaltaan kuuluu myös tehdä tarpeellisiksi katsomiaan esityksiä toimialaansa kuuluvan työlainsäädännön kehittämiseksi.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Paanetoja]]<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Työoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=työneuvosto<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:työtuomioistuin<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:yhteistoiminta-asiamies<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:aluehallinnon työsuojelun vastuualue<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:ty%C3%B6neuvosto&diff=521976Oikeustiede:työneuvosto2023-05-12T15:00:20Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=työ- ja elinkeinoministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen, joka antaa lausuntoja erikseen säädettyjen työlakien tulkinnasta ja soveltamisesta ja jolta voi hakea oikaisua eräisiin työsuojelun poikkeuslupapäätöksiin<br />
|selite_fi=Työneuvosto on perustettu vuonna 1946. Työneuvostoon kuuluu yhdeksän sivutoimista jäsentä, joista kolme on puolueetonta. Yksi puolueettomista jäsenistä on työneuvoston puheenjohtaja. Muut jäsenet edustavat työntekijä- ja työnantajatahoja. Valtioneuvosto nimittää jäsenet kolmen vuoden toimikaudeksi. Jäsenet toimivat virkavastuulla. Asioiden käsittelyssä noudatetaan työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain ([https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040400 400/2004]) ohella hallintolakia. Työneuvostolla on päätoiminen sihteeri, joka hoitaa työneuvoston kansliaa työnantajavirkamiehenä ja esittelee työneuvoston jäsenten kokoonpanossa käsiteltävät asiat. Hänen on oltava tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittanut ja työlainsäädäntöön perehtynyt.<br />
<br />
Työneuvosto voi antaa lausuntoja laissa säädettyjen tahojen kirjallisesta pyynnöstä työaikalain, vuosilomalain, työturvallisuuslain ja nuorista työntekijöistä annetun lain soveltamisesta ja tulkinnasta sekä siitä, onko yritystä pidettävä sellaisena, johon on sovellettava yhteistoimintalakia tai ns. yritysryhmäyhteistoimintalakia. <br />
<br />
Kirjallisen lausuntopyynnön työneuvostolle voi esittää mikä tahansa tuomioistuin, aluehallintovirasto, työnantajien tai työntekijöiden keskusjärjestö, valtion työmarkkinapolitiikkaa käsittelevä ministeriö, evankelis-luterilaisen kirkon työmarkkinalaitos, kunnallinen työmarkkinalaitos, Ahvenanmaan maakunnan hallitus tai Ahvenanmaan maakunnan kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja [[Oikeustiede:yhteistoiminta-asiamies|yhteistoiminta-asiamies]] siitä, sovelletaanko yhteistoiminnasta yrityksissä annettua lakia tai yhteistoiminnasta suomalaisissa ja yhteisönlaajuisissa yritysryhmissä annettua lakia yritykseen tai yritysryhmään. Yksittäisellä työntekijällä tai työnantajalla ei ole oikeutta saada työneuvostolta lausuntoa. <br />
<br />
Työneuvoston lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia. Lausunnoissa on juokseva numerointi. <br />
<br />
Lounais-Suomen aluehallintovirasto ([[Oikeustiede:aluehallinnon työsuojelun vastuualue|aluehallinnon työsuojelun vastuualue]]) voi myöntää työnantajalle hakemuksesta poikkeuksia, jotka perustuvat työaikalain 39 §:ään ja nuorista työntekijöistä annetun lain 15 §:ään. Aluehallintoviraston poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen voi vaatia kirjallisesti oikaisua työneuvostolta. Päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Poikkeusluvan hakijan on tehtävä oikaisuvaatimus 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut päätöksestä tiedon, ja muun oikaisuvaatimuksen tekijän siitä, kun päätös tai sen jäljennös on pantu nähtäville työpaikalle. Oikaisuvaatimus on toimitettava työneuvostolle. Työneuvoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kirjallisella valituksella [[Oikeustiede:työtuomioistuin|työtuomioistuimelta]]. Valitus on toimitettava työneuvostolle, joka lähettää valitusasiakirjat ja valituksesta antamansa lausunnon työtuomioistuimelle. Oikaisuvaatimusasiat käsitellään työneuvostossa kiireellisinä ja lausuntoasioiden käsittelyä suppeammassa kokoonpanossa, jossa on puheenjohtaja tai hänen sijaisensa, tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittanut jäsen tai hänen varajäsenensä, erityisesti työsuojelukysymyksiin perehtynyt jäsen tai hänen varajäsenensä sekä yksi työnantaja- ja yksi työntekijätahoja edustava jäsen tai heidän varajäsenensä.<br />
<br />
Työneuvoston toimivaltaan kuuluu myös tehdä tarpeellisiksi katsomiaan esityksiä toimialaansa kuuluvan työlainsäädännön kehittämiseksi.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Paanetoja]]<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Työoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=työneuvosto<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:työtuomioistuin<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:yhteistoiminta-asiamies<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:aluehallinnon työsuojelun vastuualue<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:korotettu_muodollinen_lainvoima&diff=521903Oikeustiede:korotettu muodollinen lainvoima2023-05-11T07:51:00Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=[[Oikeustiede:perustuslaki|perustuslain]] erikoisasema suhteessa tavallisiin lakeihin: perustuslain säätäminen, muuttaminen ja pysyvän poikkeuksen säätäminen siitä edellyttää määräenemmistösäännösten soveltamista säädösmuutoksen käsittelyssä eduskunnan täysistunnossa, mikä tekee perustuslakimuutoksen toteutuksen hankalammaksi kuin mitä tavallisten lakien säätäminen ja muuttaminen on.<br />
|selite_fi=Lähes kaikissa kirjoitetuissa [[Oikeustiede:valtiosääntö|valtiosäännöissä]] perustuslain vahvistama päätösvaltasuhdejärjestelmä asetetaan korotetun muodollisen lainvoimavaikutuksen piiriin. Menetelmiä on erilaisia. Tyypillistä on, että perustuslakimuutoksen voimaantulo sidotaan [[Oikeustiede:kansanäänestys|kansanäänestyksen]] tulokseen. Toinen perustuslakimuutoksen säätämisen hidastetekijä, säätämiskynnys, toteutetaan edellyttämällä, että perustuslakimuutoksen ehdoksi asetetaan saman säännöksen hyväksyntä kahdessa, vaalien toisistaan erottamassa parlamenttikokoonpanossa. Liittovaltiorakenteessa puolestaan saatetaan edellyttää, että perustuslaissa määritelty osa liittovaltion osavaltioista hyväksyy perustuslakimuutoksen. Yleinen säätämisjärjestystekijä korotetun muodollisen lainvoiman toteuttajana ovat määräenemmistösäännökset.<br />
<br />
Korotetulla muodollisella lainvoimalla tavoitellaan valtiosäännölle erityistä vakautta tai pysyvyyttä. On myös sanottu, että määräenemmistösäännösten ja muiden vaikeuttamis- tai hidastetekijöiden tavoitteena on varmistaa ne valtapositiot, jotka voimassa olevasta perustuslaista neuvotelleet tahot ovat saavuttaneet. <br />
<br />
Useissa valtiosäännöissä asetetaan erityinen [[Oikeustiede:valtiosääntötuomioistuin|valtiosääntötuomioistuin]] valvomaan, että perustuslain korotettu muodollinen lainvoima säilyy: kansallinen lainsäädäntöelin ei riko niitä toimivaltasääntöjä, joita perustuslakiin on kirjoitettu. Tähän liittyy myös se, että tuomioistuimet valvovat, että perustuslaissa turvatut perusoikeudet pysyvät voimassa, l. niitä ei rajoiteta tavallisilla laeilla. <br />
<br />
Suomen perustuslaissa valtiosääntömuutos edellyttää joko kahden parlamenttikokoonpanon hyväksyntää, jälkimmäisellä kerralla 2/3 määräenemmistöin vaihtoehtonaan muutoslain hyväksyminen kiireelliseksi 5/6 enemmistöllä ja sitä seuraavassa äänestyksessä lopullinen hyväksyntä samassa parlamenttikokoonpanossa 2/3 enemmistöllä.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ilkka Saraviita]]<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Valtiosääntöoikeus, Eduskunta, Lainsäätämismenettely<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|logotiedosto=SLYpalkki.jpg<br />
|logolinkki=http://lakimiesyhdistys.fi<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=korotettu muodollinen lainvoima<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:Suomen valtiosääntö<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:checks and balances -oppi<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:dekonstitutionalisointi<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:demokraattinen legitimaatioketju<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:judicial review<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:kansanäänestys<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:lex fundamentalis<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:määräenemmistö- ja määrävähemmistösäännökset<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:normihierarkia<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:perusnormiteoria<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede: perustuslaki<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:pouvoir constituant<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:Stufenbau des Rechtsordnung<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:valtiosääntö<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:valtiosääntötuomioistuin<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:valtiosääntövertailu<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:valtiovallan kolmijako-oppi<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:yhteiskuntasopimus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:hallitusohjelma&diff=521863Oikeustiede:hallitusohjelma2023-05-08T09:55:28Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=uuden hallituksen muodostavien puolueiden keskenään neuvottelema, käytännössä sitovaksi katsottu yksityiskohtainen toimintasuunnitelma, joka valmistuttuaan on viivytyksettä annettava ohjelmatiedonantona [[Oikeustiede:eduskunta|eduskunnalle]]<br />
|selite_fi=Eduskunta käsittelee ohjelmatiedonannon täysistunnossa ja päättää lopuksi siitä, nauttiiko vastikään nimitetty valtioneuvosto eduskunnan luottamusta. Tiedonantomenettely ohjelmasta toteuttaa tällä tavoin [[Oikeustiede:parlamentarismi|parlamentarismia]].<br />
<br />
Vuoden 2000 perustuslain kaudella hallitusohjelmat ovat laajentuneet: niihin liitetään koko vaalikautta tarkoittava lainsäädäntöohjelma ja talousarviokehystys, joiden toteutumista valvotaan täsmällisesti. Ohjelman toteutuksen sanktiointi vahvistui valtioneuvostolain muutoksella [https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030175 (157/2003], 3 §), kun [[Oikeustiede:pääministeri|pääministeri]] säädettiin vastuulliseksi hallitusohjelman toteuttamisesta.<br />
<br />
Eduskunnan de facto lainsäädäntövalta samoin kuin päätösvalta valtiontaloudesta on sidoksissa hallitusohjelman toteutukseen. Myös hallitus itse sitoutuu ohjelmansa toteuttamiseen vahvasti. Asiallisesti laajinta lainsäädäntötoimivaltaa käyttävät ne [[Oikeustiede:eduskuntaryhmä|eduskuntaryhmät]], jotka ovat vaalien jälkeen päättäneet perustaa uuden [[Oikeustiede:enemmistöhallitus|enemmistöhallituksen]], ja sopineet keskenään uuden hallitusohjelman ja lainsäädäntösuunnitelman sisällöstä sekä valtiontalouden ohjauksen perusperiaatteista. Eduskuntavaalien jälkeen asetetun hallituksen ohjelma kattaa koko vaalikauden.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ilkka Saraviita]]<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Valtiosääntöoikeus, Parlamentarismi<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|logotiedosto=SLYpalkki.jpg<br />
|logolinkki=http://lakimiesyhdistys.fi<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=hallitusohjelma<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:hallituksen nimittäminen<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:budjettikehys<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:eduskunta<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:eduskuntaryhmä<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:enemmistöhallitus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:epäluottamuslause<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:hallituksen strategia-asiakirja<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:hallitusneuvottelujen vetäjä<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:luottamuslause<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:parlamentarismi<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:presumptioteoria<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:pääministeri<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vaalikausi<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:valtioneuvosto<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:perusoikeusfundamentalismi&diff=521862Oikeustiede:perusoikeusfundamentalismi2023-05-08T09:54:58Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=mm. suomalaisessa parlamenttikeskustelussa esille otettu kritiikki (luonnehdinta perusoikeusfundamentalistiksi), joka kohdistuu [[oikeustiede:eduskunnan perustuslakivaliokunta|eduskunnan perustuslakivaliokunnan]] kuulemiin asiantuntijoihin, ja jonka tavoitteena on kiinnittää huomiota siihen, että hyvin pitkälle viety perustuslain perusoikeussäännösten tulkinta johtaa eduskunnan lainsäädäntövallan rajoittumiseen enemmistöpäätöksin ja sitä kautta eduskunnan päätösvallan kaventumiseen<br />
|selite_fi=Demokratiaperiaatteen keskeisenä osana on päätöksenteko operatiivisista ratkaisuista äänestykseen osallistuvien enemmistöllä. Tietyn säännöksen luonnehtiminen perusoikeussäännöksen vastaiseksi indikoi sitä, ettei sääntelyä voida toteuttaa hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla eduskunnan enemmistön ([[oikeustiede:hallitusryhmä|hallitusryhmät]]) päätöksin. <br />
<br />
[[oikeustiede:demokratia|Demokratian]] teoriassa toisaalta alleviivataan sitä, ettei enemmistöpäätöksenteko saisi johtaa ns. "enemmistön tyranniaan". Osaltaan tästä syystä erinäisiä yhteiskunnan keskeisiä arvoja on kirjattu perustuslain [[Oikeustiede:korotettu muodollinen lainvoima|korotetun muodollisen lainvoiman]] piiriin mm. määräenemmistösäännöksien välityksin. Olennainen osa näistä arvioista on positivoitu perusoikeussäännöksinä.<br />
<br />
Käytetyt lähteet:<br />
http://perustuslakiblogi.wordpress.com/2013/04/13/martin-scheinin-profeetoista-ja-professoreista/#comments<br />
<br />
http://en.wikipedia.org/wiki/Tyranny_of_the_majority<br />
http://fr.wikipedia.org/wiki/Tyrannie_de_la_majorité<br />
http://fr.wikipedia.org/wiki/De_la_démocratie_en_Amérique<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ilkka Saraviita]]<br />
|lähteet=Eduskunnan täysistuntopöytäkirja 26/2013<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Valtiosääntöoikeus, Perusoikeussuojajärjestelmä<br />
|laajempi kuvaus=Kyllä<br />
|logotiedosto=SLYpalkki.jpg<br />
|logolinkki=http://lakimiesyhdistys.fi<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=perusoikeusfundamentalismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:demokratia<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:eduskunnan perustuslakivaliokunta<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:korotettu muodollinen lainvoima<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:määräenemmistö- ja määrävähemmistösäännökset<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:perusoikeussuojajärjestelmä<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:poikkeuslakien välttämisen periaate<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:valtiosääntökulttuuri<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:perusoikeusfundamentalismi&diff=521861Oikeustiede:perusoikeusfundamentalismi2023-05-08T09:54:24Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=mm. suomalaisessa parlamenttikeskustelussa esille otettu kritiikki (luonnehdinta perusoikeusfundamentalistiksi), joka kohdistuu [[oikeustiede:eduskunnan perustuslakivaliokunta|eduskunnan perustuslakivaliokunnan]] kuulemiin asiantuntijoihin, ja jonka tavoitteena on kiinnittää huomiota siihen, että hyvin pitkälle viety perustuslain perusoikeussäännösten tulkinta johtaa eduskunnan lainsäädäntövallan rajoittumiseen enemmistöpäätöksin ja sitä kautta eduskunnan päätösvallan kaventumiseen<br />
|selite_fi=Demokratiaperiaatteen keskeisenä osana on päätöksenteko operatiivisista ratkaisuista äänestykseen osallistuvien enemmistöllä. Tietyn säännöksen luonnehtiminen perusoikeussäännöksen vastaiseksi indikoi sitä, ettei sääntelyä voida toteuttaa hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla eduskunnan enemmistön ([[oikeustiede:hallitusryhmä|hallitusryhmät]]) päätöksin. <br />
<br />
[[oikeustiede:demokratia|Demokratian]] teoriassa toisaalta alleviivataan sitä, ettei enemmistöpäätöksenteko saisi johtaa ns. "enemmistön tyranniaan". Osaltaan tästä syystä erinäisiä yhteiskunnan keskeisiä arvoja on kirjattu perustuslain [[Oikeustiede:korotettu muodollinen lainvoima|korotetun muodollisen lainvoiman]] piiriin mm. määräenemmistösäännöksien välityksin. Olennainen osa näistä arvioista on positivoitu perusoikeussäännöksinä.<br />
<br />
Käytetyt lähteet:<br />
http://perustuslakiblogi.wordpress.com/2013/04/13/martin-scheinin-profeetoista-ja-professoreista/#comments<br />
<br />
http://en.wikipedia.org/wiki/Tyranny_of_the_majority<br />
http://fr.wikipedia.org/wiki/Tyrannie_de_la_majorité<br />
http://fr.wikipedia.org/wiki/De_la_démocratie_en_Amérique<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ilkka Saraviita]]<br />
|lähteet=Eduskunnan täysistuntopöytäkirja 26/2013<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Perusoikeussuojajärjestelmä, Valtiosääntöoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Kyllä<br />
|logotiedosto=SLYpalkki.jpg<br />
|logolinkki=http://lakimiesyhdistys.fi<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=perusoikeusfundamentalismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:demokratia<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:eduskunnan perustuslakivaliokunta<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:korotettu muodollinen lainvoima<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:määräenemmistö- ja määrävähemmistösäännökset<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:perusoikeussuojajärjestelmä<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:poikkeuslakien välttämisen periaate<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:valtiosääntökulttuuri<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:hallitusohjelma&diff=521860Oikeustiede:hallitusohjelma2023-05-08T09:51:12Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=uuden hallituksen muodostavien puolueiden keskenään neuvottelema, käytännössä sitovaksi katsottu yksityiskohtainen toimintasuunnitelma, joka valmistuttuaan on viivytyksettä annettava ohjelmatiedonantona [[Oikeustiede:eduskunta|eduskunnalle]]<br />
|selite_fi=Eduskunta käsittelee ohjelmatiedonannon täysistunnossa ja päättää lopuksi siitä, nauttiiko vastikään nimitetty valtioneuvosto eduskunnan luottamusta. Tiedonantomenettely ohjelmasta toteuttaa tällä tavoin [[Oikeustiede:parlamentarismi|parlamentarismia]].<br />
<br />
Vuoden 2000 perustuslain kaudella hallitusohjelmat ovat laajentuneet: niihin liitetään koko vaalikautta tarkoittava lainsäädäntöohjelma ja talousarviokehystys, joiden toteutumista valvotaan täsmällisesti. Ohjelman toteutuksen sanktiointi vahvistui valtioneuvostolain muutoksella [https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030175 (157/2003], 3 §), kun [[Oikeustiede:pääministeri|pääministeri]] säädettiin vastuulliseksi hallitusohjelman toteuttamisesta.<br />
<br />
Eduskunnan de facto lainsäädäntövalta samoin kuin päätösvalta valtiontaloudesta on sidoksissa hallitusohjelman toteutukseen. Myös hallitus itse sitoutuu ohjelmansa toteuttamiseen vahvasti. Asiallisesti laajinta lainsäädäntötoimivaltaa käyttävät ne [[Oikeustiede:eduskuntaryhmä|eduskuntaryhmät]], jotka ovat vaalien jälkeen päättäneet perustaa uuden [[Oikeustiede:enemmistöhallitus|enemmistöhallituksen]], ja sopineet keskenään uuden hallitusohjelman ja lainsäädäntösuunnitelman sisällöstä sekä valtiontalouden ohjauksen perusperiaatteista. Eduskuntavaalien jälkeen asetetun hallituksen ohjelma kattaa koko vaalikauden.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Ilkka Saraviita]]<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Parlamentarismi, Valtiosääntöoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|logotiedosto=SLYpalkki.jpg<br />
|logolinkki=http://lakimiesyhdistys.fi<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=hallitusohjelma<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:hallituksen nimittäminen<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:budjettikehys<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:eduskunta<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:eduskuntaryhmä<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:enemmistöhallitus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:epäluottamuslause<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:hallituksen strategia-asiakirja<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:hallitusneuvottelujen vetäjä<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:luottamuslause<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:parlamentarismi<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:presumptioteoria<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:pääministeri<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vaalikausi<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:valtioneuvosto<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:oppositio/laajempi_kuvaus&diff=521859Oikeustiede:oppositio/laajempi kuvaus2023-05-08T09:48:41Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Ilmiö}}<br />
Oppositio käsite on peräisin Ison Britannian parlamentaarisesta järjestelmästä, ja siellä oppositiopolitiikka toimiikin selkeästi. Valtiossa on lähes selkeä kaksipuoluejärjestelmä vaalipiirijärjestelmän seurauksena. Vaaleissa parlamentin alahuoneen enemmistön saavuttanut puolue muodostaa hallituksen, joka vaalikauden ajan toteuttaa politiikkaansa. Parlamentissa toimii järjestäytynyt yhden puolueen kansanedustajista muodostuva oppositio, jonka tehtäväksi katsotaan hallituksen arvostelu. Oppositio muodostaa ns. varjokabinetin, joka esittää vaihtoehtoja hallituksen esittämille yhteiskuntapoliittisille ratkaisuille. Seuraavissa vaaleissa kansalaiset valitsevat, äänestävätkö he hallituspuolueen vai opposition ehdokkaita. Jos oppositiossa ollut puolue saavuttaa alahuoneessa enemmistön, se muodostaa uuden hallituksen (kabinetin), ja entinen hallituspuolue siirtyy oppositioon.<br />
<br />
Suomen monipuoluejärjestelmässä oppositiopolitiikka ei ole edellä kuvatulla tavoin selkeää. Vaalivoiton saavuttanut puolue ei aina pääse tai halua hallituspuolueeksi. Syynä on monipuoluejärjestelmä, joka edellyttää usean puolueen sopimusta yhteisen hallituksen muodostamisesta. Vaalivoitonkin saavuttanut puolue voidaan syrjäyttää hallituksesta ja jättää edelleen oppositioon.<br />
<br />
Suomen valtiosääntö tarjoaa useita keinoja tehokkaalle oppositiopolitiikalle. Näitä ovat vanhastaan olleet perustuslakien määräenemmistösäännökset. Ne ovat antaneet oppositioryhmille mahdollisuuden pakottaa hallitus neuvotteluihin. [[Oikeustiede:välikysymys- ja kysymysmenettely|Välikysymysmenettely]] on keino, jolla oppositio voi milloin tahansa virittää keskustelun ajankohtaisesta aiheesta ja esittää sen kuluessa hallitukseen kohdistuvaa arvostelua. Myös kirjalliset ja suulliset kysymykset toimivat oppositiopolitiikan välineenä.<br />
<br />
Oppositioon kuuluvat kansanedustajat voivat liittää valiokuntien mietintöihin ja lausuntoihin vastalauseitaan ja eriäviä mielipiteitään, jotka painetaan mietinnön yhteyteen.<br />
<br />
[[Oikeustiede:parlamentaarinen obstruktio|Parlamentaarinen jarrutus eli obstruktio]] on ajoittain ollut opposition välineenä. Oppositio on pitkin puheenvuoroin yrittänyt jarruttaa hallituksen tärkeänä pitämän esityksen nopeaa käsittelyä. Perustuslain voimassaoloaikana kansanedustajan rajoitukseton puheenvuorojen käyttöoikeus on vieläkin erityisen merkittävä juuri oppositioryhmittymien toiminnan kannalta. Varsinaisia tuntikausia kestäviä obstruktiokeskusteluja ei kuitenkaan ole esiintynyt.<br />
<br />
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:pelastamisvelvollisuus_vakuutusoikeudessa&diff=521856Oikeustiede:pelastamisvelvollisuus vakuutusoikeudessa2023-05-08T05:36:40Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vahinkovakuutuksiin liittyvä velvollisuus, jonka mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta sekä ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi ulkopuolista vahingon aiheuttajaa kohtaan<br />
|selite_fi=Pelastamisvelvollisuus ajankohtaistuu vakuutustapahtuman satuttua tai välittömästi uhatessa. Tarkoituksena on tämän velvollisuuden avulla varmistaa, että vakuutetulla on vakuutuksen olemassaolosta huolimatta intressi torjua konkreettisesti uhkaava vahinko (esim. kotivakuutetun asunnon lukon uudelleensarjoitus, kun avain tunnistetietoineen on kadonnut) tai rajoittaa jo sattunutta vahinkoa (esim. palokunnan hälyttäminen sammuttamaan vakuutetun rakennuksen paloa). Velvollisuus perustuu suoraan lakiin, ei vakuutussopimukseen. Mikäli vakuutettu laiminlyö pelastamisvelvollisuutensa, hänelle tulevaa vakuutuskorvausta voidaan laissa mainituin tavoin alentaa tai se voidaan evätä (vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19940543}}, VakSopL, 32 §). Edellytyksenä korvauksen alentamiselle ja epäämiselle on, että pelastamisvelvollisuuden laiminlyönnin ja vahingon syntymisen tai laajuuden välillä on syy-yhteys. Pelastamisvelvollisuuden laiminlyönti ei oikeuta vakuutuksenantajaa irtisanomaan vakuutussopimusta. <br />
<br />
Pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä voi aiheutua erityisiä kustannuksia. Vakuutuksenantaja, jonka intressissä pelastamisvelvollisuuden noudattaminen on, on velvollinen korvaamaan pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset (VakSopL 61 §).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 192–200, Norio-TimonenJ2018, s. 209–222<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=pelastamisvelvollisuus vakuutusoikeudessa<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:suojeluohje vakuutuksissa<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:pelastamisvelvollisuus_vakuutusoikeudessa&diff=521855Oikeustiede:pelastamisvelvollisuus vakuutusoikeudessa2023-05-08T05:36:26Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vahinkovakuutuksiin liittyvä velvollisuus, jonka mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta sekä ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi ulkopuolista vahingon aiheuttajaa kohtaan<br />
|selite_fi=Pelastamisvelvollisuus ajankohtaistuu vakuutustapahtuman satuttua tai välittömästi uhatessa. Tarkoituksena on tämän velvollisuuden avulla varmistaa, että vakuutetulla on vakuutuksen olemassaolosta huolimatta intressi torjua konkreettisesti uhkaava vahinko (esim. kotivakuutetun asunnon lukon uudelleensarjoitus, kun avain tunnistetietoineen on kadonnut) tai rajoittaa jo sattunutta vahinkoa (esim. palokunnan hälyttäminen sammuttamaan vakuutetun rakennuksen paloa). Velvollisuus perustuu suoraan lakiin, ei vakuutussopimukseen. Mikäli vakuutettu laiminlyö pelastamisvelvollisuutensa, hänelle tulevaa vakuutuskorvausta voidaan laissa mainituin tavoin alentaa tai se voidaan evätä (vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19940543}}, VakSopL, 32 §). Edellytyksenä korvauksen alentamiselle ja epäämiselle on, että pelastamisvelvollisuuden laiminlyönnin ja vahingon syntymisen tai laajuuden välillä on syy-yhteys. Pelastamisvelvollisuuden laiminlyönti ei oikeuta vakuutuksenantajaa irtisanomaan vakuutussopimusta. <br />
<br />
Pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä voi aiheutua erityisiä kustannuksia. Vakuutuksenantaja, jonka intressissä pelastamisvelvollisuuden noudattaminen on, on velvollinen korvaamaan pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset (VakSopL 61 §).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 192–200, Norio-TimonenJ2018, s. 209–222<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=pelastamisvelvollisuus vakuutusoikeudessa<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:suojeluohje vakuutuksissa<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:lainaturvavakuutus&diff=521854Oikeustiede:lainaturvavakuutus2023-05-08T05:35:44Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=lainan ottamisen yhteydessä otettava [[oikeustiede:vakuutus|vakuutus]], jolla turvataan lainan takaisinmaksu velallista kohtaavan, vakuutusehdoissa määritellyn vakuutetun henkilöä koskevan tapahtuman sattuessa<br />
|selite_fi=Lainan ottamisen yhteydessä velallinen voi ottaa lainaturvavakuutuksen, jolla turvataan lainan takaisinmaksu lainaturvavakuutuksessa vakuutettuna olevan velallisen kuoleman, työkyvyttömyyden, sairauden, tapaturman ja/tai työttömyyden varalta. Vakuutuskorvauksen määrä on sidottu lainan määrään, ja vakuutus voi sisältää sitoumuksen siitä, että vakuutuskorvaus käytetään luotosta aiheutuvien velvoitteiden täyttämiseen. Vaikka lainaturvavakuutus otetaan lainan ottamisen yhteydessä, se on luotosta erillinen sopimus, jossa sopimuskumppanina on vakuutusyritys, ei luotonantaja.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 336<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=lainaturvavakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:henkilövakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:keskeytysvakuutus&diff=521853Oikeustiede:keskeytysvakuutus2023-05-08T05:35:13Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=[[oikeustiede:vakuutus|vakuutus]], jossa [[oikeustiede:vakuutustapahtuma|vakuutustapahtumana]] on liiketoiminnan keskeytyminen vakuutusehdoissa määritellystä syystä<br />
|selite_fi=Keskeytysvakuutuksella turvataan yrityksen liiketoiminnan tulos, kun yrityksen liiketoiminta keskeytyy vakuutusehdoissa mainitusta syystä. Kyse voi olla liiketoiminnassa tarvittavan omaisuuden tuhoutumisesta tai vahingoittumisesta aiheutuvasta liiketoiminnan keskeytymisestä. Keskeytyksen syynä voi olla myös esimerkiksi yrityksen avainhenkilön työkyvyttömyys, alihankkijalle tai asiakkaalle aiheutunut vahinko (riippuvuuskeskeytysvakuutus) tai viranomaisen määräys rajoittaa yrityksen toimintaa tartuntataudin vuoksi (epidemiakeskeytysvakuutus). Korvattavaa vahinkoa voivat olla toisaalta saamatta jääneet tulot ja toisaalta aiheutuvat lisäkustannukset.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 334-335, Rantala&Kivisaari2020, s. 586-590<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=keskeytysvakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:j%C3%A4lleenvakuutus&diff=521852Oikeustiede:jälleenvakuutus2023-05-08T05:34:22Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vakuutusyrityksen ottama [[oikeustiede:vakuutus|vakuutus]], jolla se vakuuttaa ensivakuutuksella kannetavakseen ottamaansa riskiä<br />
|selite_fi=Jälleenvakuutuksella vakuutuksia myöntänyt vakuutusyritys (ensivakuuttaja) siirtää kannettavakseen ottamaansa riskiä jälleenvakuutusyritykselle ottamalla tältä jälleenvakuutuksen. Jälleenvakuutussopimuksessa siis vakuutuksenottajana on ensivakuuttaja ja vakuutuksenantajana jälleenvakuutusyritys. Jälleenvakuuttajakin voi ottaa jälleenvakuutuksen. Jälleenvakuuttaminen antaa vakuutusyritykselle mahdollisuuden myöntää vakuutuksia myös sellaisille kohteille, joihin liittyvä riski on liian suuri jäämään kokonaan sen vastuulle. Mikäli riski vakuutetaan niin, että vakuutuksenantajina on useampia vakuutusyrityksiä, kyse ei ole jälleenvakuutuksesta vaan ensivakuutuksesta, vaikka tällöinkin riski jakaantuu useamman vakuutusyrityksen kesken. Vakuutussopimuslakia ({{lakilinkki|19940543}}) ei sovelleta jälleenvakuutukseen (1 §).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 428–429, HäyhäJ2000, s. 30–34, Rantala&Kivisaari2020, s. 93<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=jälleenvakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:ensivakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:claims_made_-periaate&diff=521851Oikeustiede:claims made -periaate2023-05-08T05:33:16Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vastuuvakuutuksissa käytettävä periaate, jonka mukaan vakuutus kattaa vakuutuskauden aikana vakuutuksenottajalle tai vakuutusyhtiölle ilmoitetut vahingot<br />
|selite_fi=Vastuuvakuutuksissa on keskeistä määrittää se, millä perusteella vahingot tulevat tietystä vakuutuksesta korvattaviksi. Claims made -periaate (vaatimisperiaate, ilmoitusperiaate) on yksi vahinkotapahtuman ajallisen kohdistamisen periaatteista. Kun sen mukaan ratkaisevaa vakuutuskorvauksen saamisen kannalta on, että vahingosta on ilmoitettu vakuutuskauden aikana, vahinko tulee korvattavaksi siitä riippumatta, onko se sattunut vakuutuskauden aikana vai jo aikaisemmin. Toisaalta vakuutuskauden aikana sattunutta vahinkoa ei korvata, jos siitä ei myös ilmoiteta vakuutuskauden aikana. Vakuutuksenantajan vastuun ajalliseksi rajoittamiseksi claims made -periaatteeseen perustuvaan vakuutukseen voidaan ottaa ns. retroaktiivinen päivä, jolloin vain tämän päivämäärän jälkeen tapahtuneet tai aiheutetut vahingot korvataan. Toisaalta korvausaikaa voidaan jatkaa ns. häntävakuutuksella, jolloin korvattavaksi tulevat myös sellaiset vakuutuksen voimassa ollessa sattuneet vahingot, joista ilmoitetaan vasta sovitun ajan kuluessa vakuutuskauden päättymisen jälkeen.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=AfHällström&al2014, s. 97-98<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=claims made -periaate<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=ilmoitusperiaate<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=vaatimisperiaate<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vastuuvakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:ylivakuutus&diff=521850Oikeustiede:ylivakuutus2023-05-08T05:31:30Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=omaisuuden tai etuuden vakuuttaminen vahinkovakuutuksella siten, että vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa suurempi<br />
|selite_fi=Vahingonkorvausoikeudessa noudatettava rikastumiskielto tarkoittaa, ettei vahingonkärsijän pidä saada taloudellista hyötyä kärsimästään vahingosta. Sama ajatus toteutuu vahinkovakuutuksissa ylivakuutusta koskevan sääntelyn kautta: vaikka vahinkovakuutus olisi otettu suuremmalle vakuutusmäärälle kuin mikä omaisuuden tai etuuden oikea arvo on, vakuutuksenantaja ei ole velvollinen korvaamaan ylivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta enempää kuin vahingon peittämiseksi tarvittavan määrän. Jos esimerkiksi 300 000 euron arvoinen rakennus on palovakuutettu 400 000 eurosta, koko rakennuksen palaessa vakuutuskorvausta maksetaan vain 300 000 euroa. Jos taas rakennus palaa puoliksi, vakuutuskorvaus on 150 000 euroa eikä 200 000 euroa. Jotta ylivakuutussäännös tulisi sovellettavaksi, eron vakuutusmäärän ja omaisuuden tai etuuden oikean arvon välillä tulee olla merkittävä. Vakuutuksenantaja ei kuitenkaan voi vedota ylivakuutukseen, jos liian korkea vakuutusmäärä olennaisesti perustuu vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon, elleivät vakuutuksenottajan tahallisesti antamat väärät tai puutteelliset tiedot ole vaikuttaneet tähän arvioon.<br />
|lisätiedot_fi=<br>Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 220-222, Norio-TimonenJ2018, s. 258-259<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=ylivakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:alivakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:rikastumiskielto<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:vakuutustapahtuma&diff=521849Oikeustiede:vakuutustapahtuma2023-05-08T05:30:17Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=se tapahtuma, joka vakuutussopimuksen mukaan oikeuttaa vakuutuskorvaukseen eli sen vaaran toteutuminen, jonka varalta vakuutus on otettu<br />
|selite_fi=Vakuutustapahtuma määritellään vakuutussopimuksessa. Se voi olla esimerkiksi tulipalo palovakuutuksessa tai matkan peruuntuminen matkavakuutuksessa. Vakuutukselle tunnusomaisena on pidetty riskiä, jonka vakuutuksenottaja vakuutusmaksua vastaan siirtää vakuutuksenantajan kannettavaksi. Näin ollen vakuutustapahtuman tulisi olla sattumisensa tai ainakin sattumisajankohtansa osalta ennalta-arvaamaton. Esimerkkinä jälkimmäisestä on sinänsä varma mutta ajankohdaltaan epävarma kuolema vakuutustapahtumana henkivakuutuksessa. Tarjolla on kuitenkin myös vakuutuksia, joissa riski on hyvin pieni tai vakuutuksenantajan kannalta olematon. Tällaisia vakuutuksia ovat eläkevakuutukset, joihin on liitetty myös kuolemanvaraturva, sekä sijoitussidonnaiset henki- ja eläkevakuutukset, joissa riski on vakuutuksenottajalla eikä vakuutuksenantajalla.<br />
<br />
Vakuutuksen voimassa ollessa vakuutuksenantaja kantaa vastuun vakuutetusta riskistä. Koska vakuutustapahtuma on se tekijä, joka laukaisee vakuutuksenantajan velvollisuuden maksaa vakuutuskorvaus, ei vakuutuksesta makseta korvausta, ellei vakuutustapahtumaa satu. Tällöin vakuutuksen merkitykseksi jää tämä abstrakti vastuunkanto.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 1 ja 27, s. 173-180, Norio-TimonenJ2018, s.1-2<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=vakuutustapahtuma<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:vaaran_lis%C3%A4%C3%A4ntyminen&diff=521848Oikeustiede:vaaran lisääntyminen2023-05-08T05:25:14Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vakuutetun riskin lisääntyminen vakuutussopimuksen voimassaoloaikana<br />
|selite_fi=Vakuutussopimuksen ehdot ja vakuutusmaksu määräytyvät vakuutettavan riskin perusteella. Vakuutuksen voimassa ollessa riski voi muuttua. Kyse voi olla vakuutustapahtuman toteutumistodennäköisyyden muutoksesta (vakuutetun omaisuuden siirtäminen paikkaan, jossa sen vahingoittumisriski on aikaisempaa suurempi) tai odotettavissa olevan vakuutuskorvauksen määrän muutoksesta (palovakuutetun rakennuksen laajentaminen). Vakuutussopimuksen olemassaolo ei sinänsä estä vakuutuksenottajaa tai vakuutettua toimimasta niin, että vaara eli vakuutettu riski lisääntyy. Sen sijaan vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19940543}}) mukaan on mahdollista ottaa vakuutussopimukseen laissa tarkemmin määritelty ehto siitä, että vakuutuksenottajan on ilmoitettava vakuutuksenantajalle vaaran lisääntymisestä (26–27 §). Tämän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti voi toisaalta johtaa vakuutuskorvauksen alentamiseen tai epäämiseen ja toisaalta antaa vakuutuksenantajalle oikeuden vakuutusehtojen muuttamiseen tai vakuutuksen irtisanomiseen (15, 17, 18, 20 §).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 149-158, Norio-TimonenJ2018, s. 155-158<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=vaaran lisääntyminen<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:takaisinosto_vakuutuksessa&diff=521847Oikeustiede:takaisinosto vakuutuksessa2023-05-08T05:24:00Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vakuutuksenottajan oikeus keskeyttää säästöä kerryttäneen henkilövakuutuksen vakuutusmaksujen suoritus ja saada vakuutusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus eli takaisinostoarvo<br />
|selite_fi=Vakuutuksenottajalla on pääsääntöisesti milloin tahansa oikeus irtisanoa ottamansa vakuutus. Jos vakuutuksenottajan suorittamista henkilövakuutuksen vakuutusmaksuista on kertynyt säästöä, vakuutuksenottajalla on oikeus takaisinostaa vakuutus eli saada vakuutusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus eli takaisinostoarvo (vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19940543}}) 13 §), jolloin vakuutus päättyy. Vakuutuksenottajalla on oikeus takaisinostoarvoon myös siinä tapauksessa, että vakuutus päättyy muusta syystä kuin takaisinoston vuoksi, esimerkiksi vakuutuksenantajan irtisanottua vakuutuksen vakuutuksenottajan laiminlyötyä vakuutussopimuslain mukaiset velvollisuutensa. Eläkevakuutuksen vakuutusehdoissa vakuutuksenottajan oikeus takaisinostoarvoon voidaan kuitenkin sulkea pois.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 408-409, Rantala&Kivisaari2020, s. 501, Jokela&al2013, s. 392-393<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=takaisinosto vakuutuksessa<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vapaakirja<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:sopimuksen irtisanominen<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:suojeluohje_vakuutuksissa&diff=521846Oikeustiede:suojeluohje vakuutuksissa2023-05-08T05:22:03Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vahinkovakuutussopimukseen otettu määräys laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräys siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus<br />
|selite_fi=Vakuutusturvan olemassaolo saattaisi houkutella vakuutettua käyttäytymään aikaisempaa huolimattomammin vakuutuksen kohteen suhteen. Tällaisen moraalisen uhkapelin torjumiseksi vakuutetun tulee noudattaa vahinkovakuutussopimukseen otettuja suojeluohjeita. Suojeluohjeiden avulla voidaan myös pyrkiä vahinkoriskin pienentämiseen vakuutuksettomaan tilanteeseen verrattuna. Suojeluohjeet voivat koskea esimerkiksi lukkoja tai lämmityslaitteita, omaisuuden säilytystapaa tai koneiden huoltoa, tulityökorttia tai jonkin koneen käyttäjältä vaadittavaa koulutusta. Suojeluohjeiden noudattamisvelvollisuus on voimassa koko vakuutuksen voimassaolon ajan, kun taas pelastamisvelvollisuus ajankohtaistuu vasta vakuutustapahtuman jo satuttua tai välittömästi uhatessa. Suojeluohjeen laiminlyönti voi vaikuttaa vakuutuskorvaukseen ja vakuutuksen jatkumiseen (vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19940543}}) 15, 31 §).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 163-173, Norio-TimonenJ2018, s. 198-208<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=suojeluohje vakuutuksissa<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:moraalinen uhkapeli<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:pelastamisvelvollisuus vakuutusoikeudessa<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:henkivakuutus&diff=521845Oikeustiede:henkivakuutus2023-05-08T05:20:06Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=Henkivakuutus on henkilövakuutuksiin kuuluva vakuutus, jossa vakuutettavana riskinä on vakuutetun kuoleminen (kuolemanvaravakuutus) tai elossaolo tiettynä ajankohtana (elämänvaravakuutus). Termiä käytetään myös laajemmassa, varsinaisten henkivakuutusten ohella eläkevakuutukset ja laajimmillaan myös kapitalisaatiosopimukset kattavassa merkityksessä, ks. selite.<br />
|selite_fi=Vakuutussopimusoikeudessa, erityisesti vakuutussopimuslaissa ({{lakilinkki|19940543}}), henkivakuutuksella tarkoitetaan henkilövakuutuksiin kuuluvaa vakuutusta vakuutetun kuoleman tai elämän (vakuutetun elossaolo määrättynä ajankohtana) varalta. Tällaiselle vakuutukselle on tyypillistä, että vakuutuskorvaus maksetaan kertasuorituksena. Vakuutuskorvauksen määrä voidaan sopia (summavakuutus) tai se voi olla sidottu sovittujen rahasto-osuuksien tms. arvonvaihteluun (sijoitussidonnainen eli unit link -vakuutus).<br />
<br />
Vakuutussopimuslain 2 §:n mukaan kyseistä lakia sovellettaessa eläkevakuutusta pidetään henkivakuutuksena, joten laajassa mielessä henkivakuutuksella voidaan tarkoittaa varsinaisen henkivakuutuksen lisäksi myös eläkevakuutusta. Eläkevakuutus eroaa kuitenkin varsinaisesta henkivakuutuksesta siinä, että vakuutuskorvaus maksetaan toistuvaissuorituksina. Vielä laajempaa henkivakuutuksen käsitettä käytetään vakuutusyrityksiä koskevassa lainsäädännössä, jossa henkivakuutuksiin kuuluvat varsinaiset henkivakuutukset, eläkevakuutukset sekä kapitalisaatiosopimukset, jotka ovat luonteeltaan määräaikaistalletuksen kaltaisia vakuutuksia.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Norio-TimonenJ2018, s. 9-13, Rantala&Kivisaari2020, s. 93<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=henkivakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:henkilövakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:pro_rata_-periaate&diff=521844Oikeustiede:pro rata -periaate2023-05-08T05:17:05Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vakuutuksenottajapuolen tiedonantovelvollisuuksien laiminlyöntitilanteisiin henkilövakuutuksissa liittyvä periaate, jonka mukaan vakuutuskorvaus määräytyy sen mukaan, miten vakuutuksenantaja olisi toiminut, jos sillä olisi ollut oikeat tiedot vakuutusta myöntäessään<br />
|selite_fi=Henkilövakuutuksissa vakuutuksenottajalla ja vakuutetulla on vakuutussopimusta solmittaessa tiedonantovelvollisuus vakuutuksenantajaa kohtaan (vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19940543}}, VakSopL) 22 §). Vakuutetulla on lisäksi velvollisuus ilmoittaa [[oikeustiede:vaaran lisääntyminen|vaaran lisääntymisestä]] vakuutuskauden aikana (VakSopL 27 §). Mikäli tällainen velvollisuus laiminlyödään tahallisesti tai vähäistä suuremmalla huolimattomuudella, vakuutuskorvaus määräytyy ikään kuin sellaisen vakuutuksen perusteella, joka oikeilla tiedoilla olisi myönnetty (VakSopL 24, 27 §). Jos vakuutusta ei olisi lainkaan myönnetty, ei vakuutuskorvaustakaan makseta. Jos vakuutusehdot olisivat toiset – niissä olisi esimerkiksi jokin rajoitusehto – korvaus maksetaan näiden kuvitteellisten ehtojen mukaisesti. Jos ehdot olisivat samat mutta vakuutusmaksu olisi ollut korkeampi, korvausta maksetaan perityn ja oikean korvauksen suhteessa.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|otsikkohuomautus=vakuutusoikeus<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 77, Norio-TimonenJ2018, s. 142-144 ja 167-171<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=pro rata -periaate<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=proratasääntö<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=prorataperiaate<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=pro rata -sääntö<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vaaran lisääntyminen<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:ryhm%C3%A4vakuutus&diff=521843Oikeustiede:ryhmävakuutus2023-05-08T05:15:39Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vakuutus, jossa vakuutettuina ovat tai voivat olla vakuutuksen ottamista koskevassa sopimuksessa eli ryhmävakuutussopimuksessa mainitun ryhmän jäsenet<br />
|selite_fi=Ryhmävakuutuksessa vakuutuksenottajana on jokin taho tietyn ryhmän puolesta, esimerkiksi työnantaja työntekijöittensä, yhdistys jäsentensä tai tilaisuuden järjestäjä tilaisuuteen osallistuvien puolesta. Esimerkkejä tällaisista vakuutuksista ovat ammattiliiton jäsenilleen ottama ryhmävastuuvakuutus ja ulkoilmatilaisuuden järjestäjän tilaisuuden osallistujille ottama ryhmätapaturmavakuutus. Vakuutettujen lukumäärä voi olla kiinteä tai vaihdella vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutettujen henkilöllisyys voi olla vakuutusta otettaessa tiedossa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Kyseessä ei ole valtuutustilanne, vaan vakuutuksenottaja päättää itsenäisesti vakuutuksen ottamisesta ja ryhmävakuutuksen sisällöstä sekä on vastuussa vakuutusmaksun maksamisesta. Ryhmävakuutuksiin sovelletaan niitä vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19930543}}, VakSopL) säännöksiä, jotka lain 4 §:ssä (238/2018) mainitaan. Ryhmälle tarjottava vakuutus, jossa vakuutetut osittain tai kokonaan suorittavat vakuutusmaksun, ei ole ryhmävakuutus vaan ryhmäetuvakuutus, ja siihen sovelletaan yksilöllistä vakuutusta koskevia vakuutussopimuslain säännöksiä (Vak-SopL 2 §).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 23-24 ja 301-305, Norio-TimonenJ2018, s. 13-14 ja 285<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=ryhmävakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:ryhmäetuvakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:yksilöllinen vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:samastaminen&diff=521842Oikeustiede:samastaminen2023-05-08T05:12:35Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=muun henkilön kuin vakuutetun omaehtoisen toiminnan tai laiminlyönnin rinnastaminen vakuutetun toimintaan vahinkovakuutuksissa silloin, kun on kyse vakuutetulle asetettujen, vakuutussopimuslaissa mainittujen velvollisuuksien laiminlyönnistä<br />
|selite_fi=[[oikeustiede:vakuutus|Vakuutuksissa]] lähtökohtana on, että kukin voi menettää oikeutensa vakuutuskorvaukseen vain oman tekonsa tai laiminlyöntinsä perusteella. Toisaalta ''moraalisen uhkapelin'' välttämiseksi on perusteltua, että joissakin tilanteissa vakuutetulla on vastuu sellaisten henkilöiden toiminnasta, joiden käyttäytymiseen hän voi vaikuttaa tai joita hän voi valvoa. Samastamisessa on siten kyse kolmannen käyttäytymiseen liittyvästä riskinjaosta vakuutetun ja vakuutuksenantajan kesken. Samastaminen tulee kyseeseen vain vahinkovakuutuksessa ja vain silloin, kun on kyse [[oikeustiede:vakuutustapahtuma|vakuutustapahtuman]] aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta. Vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19940543}}) 33 §:ssä on tyhjentävästi säännelty samastamistilanteet (moottorikäyttöiset tai hinattavat ajoneuvot, alukset ja ilma-alukset; vakuutetun omaisuuden yhteisomistus ja -käyttö; vakuutetun omaisuuden yhteiskäyttö yhteisessä taloudessa asuvien kesken). Samastamisesta tulee erottaa ''välillinen tekeminen'' eli tilanteet, joissa joku vakuutetun suostumuksella aiheuttaa vakuutustapahtuman tai laiminlyö jonkin vakuutetun sivuvelvoitteen.<br />
<br />
Oikeustieteessä termejä ''samastaminen'', ''samaistaminen'' ja ''samastus'' käytetään useilla eri oikeudenaloilla, ks. esim. artikkelit [[oikeustiede:vastuunläpimurto|vastuunläpimurto]] (työoikeus) ja [[oikeustiede:rajoitettu vastuu|rajoitettu vastuu]] (yhtiöoikeus).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hemmo&Hoppu2006, s. 200-205, Norio-TimonenJ2018, s. 222-235<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=samastaminen<br />
|järjestysluku=1<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=identifikaatio<br />
|järjestysluku=2<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:välillinen tekeminen<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:moraalinen uhkapeli<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:samastaminen&diff=521841Oikeustiede:samastaminen2023-05-08T05:12:09Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=muun henkilön kuin vakuutetun omaehtoisen toiminnan tai laiminlyönnin rinnastaminen vakuutetun toimintaan vahinkovakuutuksissa silloin, kun on kyse vakuutetulle asetettujen, vakuutussopimuslaissa mainittujen velvollisuuksien laiminlyönnistä<br />
|selite_fi=[[oikeustiede:vakuutus|Vakuutuksissa]] lähtökohtana on, että kukin voi menettää oikeutensa vakuutuskorvaukseen vain oman tekonsa tai laiminlyöntinsä perusteella. Toisaalta ''moraalisen uhkapelin'' välttämiseksi on perusteltua, että joissakin tilanteissa vakuutetulla on vastuu sellaisten henkilöiden toiminnasta, joiden käyttäytymiseen hän voi vaikuttaa tai joita hän voi valvoa. Samastamisessa on siten kyse kolmannen käyttäytymiseen liittyvästä riskinjaosta vakuutetun ja vakuutuksenantajan kesken. Samastaminen tulee kyseeseen vain vahinkovakuutuksessa ja vain silloin, kun on kyse [[oikeustiede:vakuutustapahtuma|vakuutustapahtuman]] aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta. Vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19940543}}) 33 §:ssä on tyhjentävästi säännelty samastamistilanteet (moottorikäyttöiset tai hinattavat ajoneuvot, alukset ja ilma-alukset; vakuutetun omaisuuden yhteisomistus ja -käyttö; vakuutetun omaisuuden yhteiskäyttö yhteisessä taloudessa asuvien kesken). Samastamisesta tulee erottaa ''välillinen tekeminen'' eli tilanteet, joissa joku vakuutetun suostumuksella aiheuttaa vakuutustapahtuman tai laiminlyö jonkin vakuutetun sivuvelvoitteen.<br />
<br />
Oikeustieteessä termejä ''samastaminen'', ''samaistaminen'' ja ''samastus'' käytetään useisslla eri oikeudenaloilla, ks. esim. artikkelit [[oikeustiede:vastuunläpimurto|vastuunläpimurto]] (työoikeus) ja [[oikeustiede:rajoitettu vastuu|rajoitettu vastuu]] (yhtiöoikeus).<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hemmo&Hoppu2006, s. 200-205, Norio-TimonenJ2018, s. 222-235<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=samastaminen<br />
|järjestysluku=1<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=identifikaatio<br />
|järjestysluku=2<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:välillinen tekeminen<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:moraalinen uhkapeli<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:sijoitusvakuutus&diff=521840Nimitys:sijoitusvakuutus2023-05-08T05:09:43Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}<br />
{{Nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|sanaluokka=substantiivi<br />
|sanamuoto=yhdyssana<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:sijoitusvakuutus&diff=521839Oikeustiede:sijoitusvakuutus2023-05-08T05:09:14Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=1) muu [[oikeustiede:henkivakuutus|henkivakuutus]] kuin sellainen vakuutus, jonka mukaiset etuudet maksetaan ainoastaan kuoleman sattuessa; 2) henkivakuutus, joka on otettu sijoittamistarkoituksessa<br />
|selite_fi=Henkivakuutus, josta vakuutuskorvaus maksetaan vain vakuutetun kuoleman johdosta, on kuolemanvaravakuutus. Vakuutussopimuslain ({{lakilinkki|19940543}}, VakSopL) 2 §:n mukaan muut yksilölliset henkivakuutukset ovat sijoitusvakuutuksia. Sijoitusvakuutus voi olla luonteeltaan elämänvaravakuutus, jolloin vakuutuskorvaus maksetaan, mikäli vakuutettu on elossa tiettynä ajankohtana. Sijoitusvakuutus voi myös olla kuolemanvaravakuutuksen ja elämänvaravakuutuksen yhdistelmä. Sijoitusvakuutuksiin kuuluvat myös yksilölliset eläkevakuutukset. Sen sijaan VakSopL 2 §:ssä tarkemmin määritellyt virallisesti tunnustetut ammatilliset lisäeläkejärjestelmät ja muut ryhmävakuutuksena pidettävät eläkevakuutukset eivät ole laissa tarkoitettuja sijoitusvakuutuksia. Sijoitusvakuutus-käsitettä voidaan käyttää myös epätäsmällisemmässä merkityksessä sellaisista vakuutuksista, joiden ottamisen tarkoituksena on nimenomaan varojen sijoittaminen tai ainakin säästäminen.<br />
|lisätiedot_fi=<br/ >Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Norio-TimonenJ2018, s. 11<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=sijoitusvakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:henkivakuutus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:henkilövakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:yhdistelm%C3%A4vakuutus&diff=521838Oikeustiede:yhdistelmävakuutus2023-05-08T05:08:23Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=useamman eri lajin [[oikeustiede:vakuutus|vakuutuksista]] muodostuva, yhtenä kokonaisuutena myytävä vakuutustuote<br />
|selite_fi=Vakuutustuote voi koostua useammasta vakuutuslajista eli useiden eri riskien varalta otetuista vakuutuksista. Tällaisia vakuutustuotteita ovat esimerkiksi kotivakuutukset, joissa voi olla vakuutusturvaa vaikkapa palovahinkojen, ilkivallan, vuotovahinkojen ja myrskyvahinkojen varalta ja lisäksi vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus. Myös esimerkiksi matkavakuutus on yhdistelmävakuutus, jonka osia voivat olla henkilövakuutuksiin lukeutuva matkustajavakuutus sekä vahinkovakuutuksiin kuuluvat matkatavara- ja matkavastuuvakuutus. Vakuutussopimuslaissa ({{lakilinkki|19940543}}) on sekä yleisiä, kaikenlajisia vakuutuksia koskevia säännöksiä että tiettyjä vakuutuslajeja tai vakuutuslajiryhmiä koskevia säännöksiä. Mikäli yhdistelmävakuutuksen eri osia koskevat erilaiset vakuutussopimuslain säännökset, kuhunkin osaan sovelletaan kyseistä vakuutusmuotoa koskevia säännöksiä.<br />
<br />
Vakuutussopimuslain esitöissä käytetyn yhdistelmävakuutus-termin synonyyminä esiintyy käytännön oikeuskielessä ''pakettivakuutus''.<br />
|lisätiedot_fi=<br>Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 420-428, Norio-TimonenJ2018, s.13, Rantala&Kivisaari2020, s. 31<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=yhdistelmävakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=pakettivakuutus<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:yhdistelm%C3%A4vakuutus&diff=521837Oikeustiede:yhdistelmävakuutus2023-05-08T05:07:51Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=useamman eri lajin [[oikeustiede:vakuutus|vakuutuksista]] muodostuva, yhtenä kokonaisuutena myytävä vakuutustuote<br />
|selite_fi=Vakuutustuote voi koostua useammasta vakuutuslajista eli useiden eri riskien varalta otetuista vakuutuksista. Tällaisia vakuutustuotteita ovat esimerkiksi kotivakuutukset, joissa voi olla vakuutusturvaa vaikkapa palovahinkojen, ilkivallan, vuotovahinkojen ja myrskyvahinkojen varalta ja lisäksi vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus. Myös esimerkiksi matkavakuutus on yhdistelmävakuutus, jonka osia voivat olla henkilövakuutuksiin lukeutuva matkustajavakuutus sekä vahinkovakuutuksiin kuuluvat matkatavara- ja matkavastuuvakuutus. Vakuutussopimuslaissa ({{lakilinkki|19940543}}) on sekä yleisiä, kaikenlajisia vakuutuksia koskevia säännöksiä että tiettyjä vakuutuslajeja tai vakuutuslajiryhmiä koskevia säännöksiä. Mikäli yhdistelmävakuutuksen eri osia koskevat erilaiset vakuutussopimuslain säännökset, kuhunkin osaan sovelletaan kyseistä vakuutusmuotoa koskevia säännöksiä.<br />
<br />
Vakuutussopimuslain esitöissä käytetyn yhdistelmävakuutus-termin synonyyminä esiintyy käytännön oikeuskielessä ''pakettivakuutus''.<br />
|lisätiedot_fi=<br>Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 420-428, Norio-TimonenJ2018, s.13, Rantala&Kivisaari2020, s. 31<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus, Velvoiteoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=yhdistelmävakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=pakettivakuutus<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:yhdistelm%C3%A4vakuutus&diff=521836Oikeustiede:yhdistelmävakuutus2023-05-08T05:07:34Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=useamman eri lajin [[oikeustiede:vakuutus|vakuutuksista]] muodostuva, yhtenä kokonaisuutena myytävä vakuutustuote<br />
|selite_fi=Vakuutustuote voi koostua useammasta vakuutuslajista eli useiden eri riskien varalta otetuista vakuutuksista. Tällaisia vakuutustuotteita ovat esimerkiksi kotivakuutukset, joissa voi olla vakuutusturvaa vaikkapa palovahinkojen, ilkivallan, vuotovahinkojen ja myrskyvahinkojen varalta ja lisäksi vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus. Myös esimerkiksi matkavakuutus on yhdistelmävakuutus, jonka osia voivat olla henkilövakuutuksiin lukeutuva matkustajavakuutus sekä vahinkovakuutuksiin kuuluvat matkatavara- ja matkavastuuvakuutus. Vakuutussopimuslaissa ({{lakilinkki|19940543}}) on sekä yleisiä, kaikenlajisia vakuutuksia koskevia säännöksiä että tiettyjä vakuutuslajeja tai vakuutuslajiryhmiä koskevia säännöksiä. Mikäli yhdistelmävakuutuksen eri osia koskevat erilaiset vakuutussopimuslain säännökset, kuhunkin osaan sovelletaan kyseistä vakuutusmuotoa koskevia säännöksiä.<br />
<br />
Vakuutussopimuslain esitöissä käytetyn yhdistelmävakuutus-termin synonyyminä esiintyy käytännön oikeuskielessä ''pakettivakuutus''.<br />
|lisätiedot_fi=<br>Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, s. 420-428, Norio-TimonenJ2018, s.13, Rantala&Kivisaari2020, s. 31<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus, Velvoiteoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=yhdistelmävakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=pakettivakuutus<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:yhdistelm%C3%A4vakuutus&diff=521835Oikeustiede:yhdistelmävakuutus2023-05-08T05:05:03Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=useamman eri lajin [[oikeustiede:vakuutus|vakuutuksista]] muodostuva, yhtenä kokonaisuutena myytävä vakuutustuote<br />
|selite_fi=Vakuutustuote voi koostua useammasta vakuutuslajista eli useiden eri riskien varalta otetuista vakuutuksista. Tällaisia vakuutustuotteita ovat esimerkiksi kotivakuutukset, joissa voi olla vakuutusturvaa vaikkapa palovahinkojen, ilkivallan, vuotovahinkojen ja myrskyvahinkojen varalta ja lisäksi vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus. Myös esimerkiksi matkavakuutus on yhdistelmävakuutus, jonka osia voivat olla henkilövakuutuksiin lukeutuva matkustajavakuutus sekä vahinkovakuutuksiin kuuluvat matkatavara- ja matkavastuuvakuutus. Vakuutussopimuslaissa ({{lakilinkki|19940543}}) on sekä yleisiä, kaikenlajisia vakuutuksia koskevia säännöksiä että tiettyjä vakuutuslajeja tai vakuutuslajiryhmiä koskevia säännöksiä. Mikäli yhdistelmävakuutuksen eri osia koskevat erilaiset vakuutussopimuslain säännökset, kuhunkin osaan sovelletaan kyseistä vakuutusmuotoa koskevia säännöksiä.<br />
<br />
Vakuutussopimuslain esitöissä käytetyn yhdistelmävakuutus-termin synonyyminä esiintyy käytännön oikeuskielessä ''pakettivakuutus''.<br />
|lisätiedot_fi=<br>Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, Norio-TimonenJ2018, Rantala&Kivisaari2020<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Velvoiteoikeus, Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=yhdistelmävakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=pakettivakuutus<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:yhdistelm%C3%A4vakuutus&diff=521388Oikeustiede:yhdistelmävakuutus2023-04-28T15:40:03Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=useamman eri lajin [[oikeustiede:vakuutus|vakuutuksista]] muodostuva, yhtenä kokonaisuutena myytävä vakuutustuote<br />
|selite_fi=Vakuutustuote voi koostua useammasta vakuutuslajista eli useiden eri riskien varalta otetuista vakuutuksista. Tällaisia vakuutustuotteita ovat esimerkiksi kotivakuutukset, joissa voi olla vakuutusturvaa vaikkapa palovahinkojen, ilkivallan, vuotovahinkojen ja myrskyvahinkojen varalta ja lisäksi vastuuvakuutus ja oikeusturvavakuutus. Myös esimerkiksi matkavakuutus on yhdistelmävakuutus, jonka osia voivat olla henkilövakuutuksiin lukeutuva matkustajavakuutus sekä vahinkovakuutuksiin kuuluvat matkatavara- ja matkavastuuvakuutus. Vakuutussopimuslaissa ({{lakilinkki|19940543}}) on sekä yleisiä, kaikenlajisia vakuutuksia koskevia säännöksiä että tiettyjä vakuutuslajeja tai vakuutuslajiryhmiä koskevia säännöksiä. Mikäli yhdistelmävakuutuksen eri osia koskevat erilaiset vakuutussopimuslain säännökset, kuhunkin osaan sovelletaan kyseistä vakuutusmuotoa koskevia säännöksiä.<br />
<br />
Vakuutussopimuslain esitöissä käytetyn yhdistelmävakuutus-termin synonyyminä esiintyy käytännön oikeuskielessä ''pakettivakuutus''.<br />
|lisätiedot_fi=<br>Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Jaana Norio]]<br />
|lähteet=Hoppu&Hemmo2006, Norio-TimonenJ2018, Rantala&Kivisaari2020<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|luokka=Sopimusoikeus, Sopimustyypit, Vakuutus, Velvoiteoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=yhdistelmävakuutus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=pakettivakuutus<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:vakuutus<br />
}}</div>Jussi Sallilahttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Oikeustiede:maaseutuasia&diff=518219Oikeustiede:maaseutuasia2023-01-16T18:40:34Z<p>Jussi Sallila: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=hallinnollinen käsite, joka kokoavasti kattaa maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen liittyviä tukitoimia koskevat menettelyt<br />
|selite_fi=Maaseudun asutukseen ja maaseutuelinkeinojen alaan liittyy perinteisesti erilaisia yhteiskunnan tuki- ja ohjausjärjestelmiä. Ne koskevat esimerkiksi eläkkeitä, verotusta, sukupolvenvaihdosta, maataloustukia ja ympäristöohjelmien toteuttamista. Päätöksenteko näissä asioissa perustuu pitkälti yleiseen [[oikeustiede:hallintomenettely|hallintomenettelyyn]], mutta varsinkin aikaisemmin asioiden käsittelemiseksi oli asetettu erityisiä viranomaisia ja lautakuntia. Näistä mainittakoon maaseutuasiain valituslautakunta, joka toimi aikoinaan ensimmäisenä muutoksenhakuasteena maaseutuasioiksi määritellyissä asioissa. Nykyisin näitä valitusasioita käsitellään hallinto-oikeuksissa.<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=<br>Kirjoittaja: [[Kirjoittaja::Erkki J. Hollo]]<br />
|luokka=Maatalousoikeus - Elintarvikeoikeus - Biotekniikka, Ympäristöoikeus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=maaseutuasia<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:hallintomenettely<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Oikeustiede:hallintovalitus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:maaseutuelinkeinohallinto<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:maaseutuoikeus<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=oikeustiede:yhteinen maatalouspolitiikka (CAP)<br />
}}</div>Jussi Sallila