https://tieteentermipankki.fi/w/api.php?action=feedcontributions&user=Janne+Vanhanen&feedformat=atomTieteen termipankki - Käyttäjän muokkaukset [fi]2024-03-29T01:05:39ZKäyttäjän muokkauksetMediaWiki 1.40.2https://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:representaatio&diff=515907Estetiikka:representaatio2022-06-21T09:12:34Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|selite_fi=Ks. [[Ihmistieteet:representaatio]]<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|Toivottu=1<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=representaatio<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:simulakrumi&diff=505996Estetiikka:simulakrumi2020-09-08T19:29:25Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kopio tai esitys, jonka suhde alkuperään on monimutkaistunut tai kyseenalaistunut<br />
|selite_fi=Platon (427–347 eaa.) jaottelee ''Sofisti''-dialogissaan mimeettiset taidot (1) kohteen ominaisuudet uskollisesti säilyttäviin esityksiin (''eikon'') ja (2) kohteen mittasuhteita tai muita ominaisuuksia vääristeleviin esityksiin (''phantasma''). Vääristely ei sinänsä ole pahantahtoista, vaan taiteilija on joutunut käyttämään sitä tuottaakseen luonnollisen vaikutelman. Esimerkiksi monumentaalisen kokoisen näköispatsaan yläosa tehdään suhteessa mallia suuremmaksi, jotta hahmoa alhaalta käsin katsovat näkisivät hahmon luonnollisen muotoisena. Platon rinnasti kuitenkin ''phantasman'' filosofisen totuuden vääristelemiseen ja antoi tämän kaltaiselle esittämiselle negatiivisen sisällön. Platonilainen dualismi [[Semiotiikka:ikoni|ikonisen]] ja fantasmaattisen esittämisen välillä on jäänyt elämään kuvallisen representaation historiassa. Antiikin ja keskiajan taidetta koskevissa kirjoituksissa ''phantasman'' latinankielinen vastine ''simulacrum'' esiintyi negatiivisissa yhteyksissä, esim. puhuttaessa epäjumalankuvista.<br />
<br />
Simulakrumin käsite herätti mielenkiintoa 1900-luvun ranskalaisissa teoreetikoissa, esim. surrealismista kiinnostuneissa Georges Bataillessa (1897-1962) ja Pierre Klossowskissa (1905-2001), joille simulakrumi edusti kuvan ei-kielellistä ulottuvuutta. Gilles Deleuze (1925-1995) käytti käsitettä kritisoidakseen muistuttavuutta identiteetin perustana ja esitti simulakrumin olevan paradoksaalisesti kopio ilman alkuperäistä mallia. Simulakrumin identiteetti perustuu samuuden sijasta eroon. Ero ei tällöin ole negatiivinen suhde, vaan asioiden välisten epähierarkkisten, [[Estetiikka:rihmasto|rihmastollisten]] suhteiden affirmaatio.<br />
<br />
Jean Baudrillardin (1929-2007) simulaation teoria on tunnetuin simulakrumin esiintymiskonteksti. Baudrillard väittää, että [[Estetiikka:postmodernismi|postmodernissa]] yhteiskunnassa simulaatio korvaa esittävän suhteen kuvan ja esikuvan välillä. Simulakrumit ovat merkkejä tai kuvia, jotka eivät viittaa itseään "alkuperäisempään" todellisuuteen. Ajatuksen siitä, että kuva alkaa itsessään merkitä todellisuutta, Baudrillard kytkee esim. Disneylandiin ja Yhdysvaltain politiikkaan mediailmiönä.<br />
|lähteet=Peters1967,Deleuze1969,Baudrillard1981<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=lat. simulacrum=samankaltaisuus<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=simulakrumi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=kopio<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=simulacrum<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=simulacre<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Simulacrum<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Simulakrum<br />
|otsikossa=Ei<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Monitieteisen_humanistisen_termityohankkeen_kokousmuistio_16052017&diff=505995Monitieteisen humanistisen termityohankkeen kokousmuistio 160520172020-09-08T18:10:08Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>Monitieteinen humanistinen termihanke<br />
Termikokous 16.5.2017, klo 10.30–12.30, Kaisa-talo, ryhmätyötila 5005<br />
<br />
Läsnä: Martta Heikkilä (alustaja), Anne Isomursu, Tiina Käkelä-Puumala, Jouko Nurmiainen, Janne Vanhanen (sihteeri)<br />
<br />
Käsiteltävä termi: jälki<br />
<br />
Kevään 2017 viimeisessä Monitieteisen humanistisen termihankkeen termityökokouksessa kuultiin estetiikan dosentti Martta Heikkilän alustus termistä jälki ja keskusteltiin tämän perustalta termin eri merkityksistä ja konteksteista. Heikkilä aloitti katsauksella jälki-sanan etymologiaan, jossa todettiin jäljen alkuperän olevan suomalais-ugrilaisen kantakielen sanassa <em>yälke</em>. Nykysuomen jäljen lähisukulaisia ovat viron <em>yälg</em>, karjalan <em>jalgi</em> ja unkarin <em>jel</em>.<br />
<br />
Merkityssisällöltään jälki-sana liittyy jonkin asian tai tapahtuman jättämään merkkiin, konkreettisena esimerkkinä jalanjälki hiekassa. Jälki-sanan ytimessä on ajatus suhteesta kahden asian välillä, jälki on tulos jostakin. Tiina Käkelä-Puumalan huomion perustalta keskusteltiin jäljen kaksoisluonteesta: jälki voi olla toisaalta (intentionaalisen) toiminnan tulos, toisaalta havaittava vaikutus. Anne Isomursu, joka tutkii valokuvia ja valokuva-arkistoja, kytki jäljen tematiikan luonnollisesti myös valokuvaan, joka on jälki paitsi kausaalisessa mielessä (jälki valosta), myös jälki aikansa diskurssista. Martta Heikkilän pohtiessa onko valokuva jälki läsnä- vai poissaolosta Isomursu mainitsi 1800-luvun loppupuolen ylioppilaiden kansatieteellisten kuvausretkien etnografisista asetelmista, joissa kuvatut sisätilat, esimerkiksi savupirtit, oli teknisten rajoitteiden takia pakko rekonstruoida ulkotiloihin. Koska valokuvattavana oleminen oli tuolloin harvinainen tapahtuma, kuvattavat halusivat pukeutua parhaimpiinsa, mikä myös häiritsi etnografisesti orientoituneita kuvaajia.<br />
<br />
Heikkilä mainitsi jäljestä käytävän keskutelun tulevan esiin taiteen kontekstissa valokuvan ohella myös grafiikassa, jonka työskentelyperiaate on toistettavan jäljen jättäminen erilaisia painotekniikoita käyttämällä. Tässä yhteydessä huomioitiin myös jäljen yhteys kreikan sanaan <em>grafein</em>, joka merkitsee kaivertamista, piirtämistä ja kirjoittamista. Heikkilä siirtyi alustuksessaan jälki-termiin semiotiikassa ja esitteli C. S. Peircen kuuluisan kolmiosaisen merkkiteorian, jossa <em>indeksi</em> on selkeimmin jälkeä muistuttava merkki - savu on tulen "jälki".<br />
<br />
Psykologiassa käytetään termiä muistijälki, jolla viitataan fysikaaliseen tai biokemialliseen muutokseen hermosoluissa. Muistijälkien syntyminen on assosiatiivisen muistitoiminnan ydin: aivojen synapseissa syntyy impulssien kulkua helpottavia rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, joiden ansiosta informaation vastaanottoon tarvittava impulssimäärä pienenee. Muistijäljet lisäävät siis alttiutta vastaanottaa informaatiota tietystä asiasta (kertaus on opintojen äiti!).<br />
<br />
Heikkilä siirtyi seuraavaksi omaan tutkimusaiheeseensa, jäljen käsitteeseen dekonstruktiofilosofiassa ja erityisesti Jacques Derridan ja Jean-Luc Nancyn taidetta koskevissa kirjoituksissa. Dekonstruktion lähtökohta on alkuperän ja läsnäolon kritiikki: kokemuksemme todellisuudesta syntyy aina jäljen muodossa. Tämä viittaa siihen, että kaikki maailmassa kohdattava on syntynyt muiden asioiden vaikutuksesta - mitään "alkuperäisempää" tosiolevaa ei ole olemassa. Jälki (Derridalla <em>trace</em>) ei näin ollen ole täysin läsnä tai poissa. Tämä merkitsee myös semioottisen tai strukturalistisen merkkikäsityksen kritiikkiä, sillä erottelua merkitsijän ja merkityn välillä ei voida tehdä. Heikkilä näkee taustalla myös Martin Heideggerin filosofiassa esiin tulevan "läsnäolon metafysiikan" kritiikin.<br />
<br />
Seurasi keskustelua dekonstruktionistisen jälki- ja merkkikäsityksen tiimoilta. Kuten Käkelä-Puumala huomautti, dekonstruktiossa ei ajauduta äärirelativismiin, vaikka näin toisinaan väitetään, sillä merkit tai jäljet vaikuttavat toinen toisiinsa - on olemassa jonkinlainen yhteinen, jaettu todellisuus, mutta se on jatkuvasti muuttuva. Isomursu vertasi tätä Termipankin termistötyöhön, joka on myös alati muuttuva käsiteverkosto. Dekonstruktionisteille tiedossa ja merkityksessä on kyse myös vallasta eli siitä kuka voi nimetä asioiden "todellisen" merkityksen – monet Derridan jälkeiset filosofit ovat korostaneet merkitysten valta-aspektia, kuten Käkelä-Puumala muistutti.<br />
<br />
Heikkilä esitti, että Derridan analyysien taustalla on usein kielen ja kirjallisuuden tutkimuksen vaikutus: kaikki todellisuus on ”tekstiä” eli ajatuskokonaisuus jonka asiat viittaavat toisiinsa. Tekstit ovat avoimia erojen ja jälkien kudoksia. Käkelä-Puumala arveli, että kaunokirjallinen kieli korostuu dekonstruktiossa siksi, että poeettisessa ilmaisussa merkitysidentiteettejä pyritään usein muokkamaan. Esimerkiksi runoudessa sanojen foneettisella sisällöllä voi olla merkityssisältöä vastaan toimiva vaikutus. Heikkilä muistutti, että Derridan filosofia kytkeytyy myös aikansa kirjallisuuskriittisiin suuntauksiin sikäli, että molemmissa kyseenalaistetaan tekstien tekijä ja tämän mahdolliset intentiot tekstien tulkinnan lähtökohtina.<br />
<br />
Jäljet ja erot, ja niiden toistava luonne, johtivat keskustelun siihen, voidaanko esimerkiksi taidehistoriallisia symboleita tulkita pätevästi – kyse on siitä, pystytäänkö tulkintakonteksti konstruoimaan. Identiteetin ja toiston yhteys huomioitiin tässä yhteydessä – kaunokirjallisen hahmon identiteetin luominen perustuu hahmon erisnimen toistamiseen. <br />
<br />
Heikkilä jatkoi vielä hetken Derridan taidetta koskevasta ajattelusta. Tämän <em>Mémoires d'aveugle</em> -kirja (1991, ”Sokean muistelmat”) käsittelee piirtämisen, jäljen ja sokeuden yhteen kietoutumista. Piirroksessa kohtaamme Derridan mukaan eräänlaisen sokeuden: näemme esitetyn asian, emme piirrosviivoja – katse harhailee viivojen välissä ja rakentaa näkymiä. Toisaalta esittäväkään kuva ei esitä jotakin suoraviivaisesti, sillä jonkin näkeminen kuvassa vaatii aina ajattelun panosta, assosiaatioita, muistia ja niin edelleen. Tässä yhteydessä Isomursu esitti, että valokuvaan liittyy vahvasti muistamisen traditio – läheisten kuvia pidetään pöydällä ja kuollutta ihmistä saatetaan muistella nuoruuskuvien avulla.<br />
<br />
Keskusteltiin vielä dekonstruktion ja yleisemmin jälkistrukturalismin asemasta historian tutkimuksessa. Jouko Nurmiainen arveli, että suoraa vaikutusta ei välttämättä juurikaan ole, mutta jälkeä koskeva problematiikka on toki olennaista, samoin kontekstien rekonstruktion haaste. Käkelä-Puumala mainitsi historiallisen metafiktion kirjallisuuden lajina, jossa jälkistrukturalistinen näkemys kielen ja ajattelun yhteydestä tulee esille. Tyylilaji kyseenalaistaa historiankirjoituksen ”luonnollisuden” ja tuo esiin historiallisten tapahtumien esittämisen haasteet. Tämä johti pohtimaan museologisia kysymyksiä kontekstien säilyttämisestä suhteessa aineistokokoelmiin.<br />
<br />
Heikkilää pyydettiin laatimaan estetiikan aihealueella jälki-termisivu, johon voidaan viitata myös kirjallisuudentutkimuksen termisivulla.</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:poststrukturalismi&diff=505994Kirjallisuudentutkimus:poststrukturalismi2020-09-08T17:59:11Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|selite_fi=Ranskalaisen strukturalismin piirissä 1960-luvun lopulla muotoutunut suuntaus, joka oli kriittinen reaktio [[kirjallisuudentutkimus:strukturalismi|strukturalistien]] tieteen ja kielen universaalisuutta korostavia näkemyksiä vastaan. <br />
<br />
Jälkistrukturalismin piiriin on luettavissa esim. Jacques Derridan ja hänen seuraajiensa filosofinen dekonstruktio, Roland Barthesin myöhäistuotanto, Jacques Lacanin ja Julia Kristevan psykoanalyyttiset teoriat, Michel Foucault'n historiallinen kritiikki sekä Jean-François Lyotardin, Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin kulttuuripoliittiset kirjoitukset. Kaikki nämä teoreetikot tähdentävät merkityksen ja subjektin epävakaisuutta ja torjuvat totalitaarisena jokaisen universaaliuteen pyrkivän teoreettisen järjestelmän. Jälkistrukturalistit pyrkivät purkamaan strukturalistisen ajattelun kiinteät [[kirjallisuudentutkimus:binaarioppositio|binaariset oppositiot]], kuten puhe vs. kirjoitus, objektikieli vs.metakieli ja kirjallisuus vs. kirjallisuudentutkimus. He suosivat merkitysten ei-hierarkkista "vapaata leikkiä" ja korostavat, että merkitys ei ole tekstin läsnäoleva ominaisuus: siten teksti ei ole koskaan täysin läpinäkyvä, täysin luettava. <br />
<br />
Suuntauksen keskeiset teoreetikot olivat suureksi osaksi ranskalaisia, mutta liike sai identiteettinsä ja tuli kuuluisaksi vasta rantautuessaan Yhdysvaltoihin 1960-1970-lukujen vaihteessa.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia,Jälkistrukturalismi,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=post-structuralism<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=poststructuralisme<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Poststrukturalismus<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=poststrukturalism<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=poststrukturalismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=jälkistrukturalismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:strukturalismi<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:postmodernismi<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:Yalen koulukunta<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:disgust&diff=505985Nimitys:disgust2020-09-08T09:38:54Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:inho&diff=505984Estetiikka:inho2020-09-08T09:38:40Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=inho<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=disgust<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:abstract_form&diff=505983Nimitys:abstract form2020-09-08T09:37:34Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:abstrakti_muoto&diff=505982Nimitys:abstrakti muoto2020-09-08T09:37:30Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:abstrakti_muoto&diff=505981Estetiikka:abstrakti muoto2020-09-08T09:37:19Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=abstrakti muoto<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=abstract form<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:bio-aesthetics&diff=505980Nimitys:bio-aesthetics2020-09-08T09:33:23Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:bioestetiikka&diff=505979Nimitys:bioestetiikka2020-09-08T09:33:19Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:bioestetiikka&diff=505978Estetiikka:bioestetiikka2020-09-08T09:33:06Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=bioestetiikka<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=bio-aesthetics<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:aesthetic_alienation&diff=505977Nimitys:aesthetic alienation2020-09-08T09:31:22Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:esteettinen_vieraantuminen&diff=505976Nimitys:esteettinen vieraantuminen2020-09-08T09:31:17Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:esteettinen_vieraantuminen&diff=505975Estetiikka:esteettinen vieraantuminen2020-09-08T09:30:57Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=esteettinen vieraantuminen<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=aesthetic alienation<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:j%C3%A4lkimoderni_estetiikka&diff=505974Nimitys:jälkimoderni estetiikka2020-09-08T09:27:44Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:j%C3%A4lkimoderni_estetiikka&diff=505973Estetiikka:jälkimoderni estetiikka2020-09-08T09:27:22Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=jälkimoderni estetiikka<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:diskurssi&diff=505972Kirjallisuudentutkimus:diskurssi2020-09-08T09:25:16Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|selite_fi=1. Kielellinen esitystapa tietyssä kontekstissa; kielellinen todellisuuden representointi, jolla on tilannesidonnainen muoto, säännöt, kohde ja päämäärät (ks. myös [[kielitiede:diskurssi|diskurssi]] kielitieteessä). Diskurssilla on useissa eurooppalaisissa kielissä perinteisesti ymmärretty tiettyä puheen tai kirjoituksen kokonaisuutta. 1960-luvun puolivälin jälkeen käsite sai Ranskassa uudenlaisen merkityksen etenkin Michel Foucault'n (1926-1984) ansiosta. Ferdinand de Saussure oli aikanaan esittänyt, että todellisuus tuotetaan objekteiksi merkkien avulla, ts. kieli luo ne objektit joista se puhuu. Foucault tarkastelee näitä ihmisten todellisuuden merkityksellistämiseen käyttämiä konkreettisia kielellisiä tapoja eli diskursiivisia käytänteita, jotka vaihtelevat ajan ja paikan mukaan. Näiden käytäntöjen systemaattista kokonaisuutta hän kutsuu diskurssiksi. Diskursseja ohjaavat usein julkilausumattomat säännöt siitä, mitä missäkin tilanteessa on lupa sanoa, miten sanoa, ja kuka voi sanoa. Säännöstöt vaihtelevat kielellisen, kulttuurisen, sosiaalisen jne. kontekstin ja kielenkäyttäjien kompetenssin mukaan. Diskursseja ovat esimerkiksi lääketieteen diskurssi, juridinen diskurssi tai hallinnollinen diskurssi mutta myös erilaiset [[kielitiede:sosiolekti|sosiolektit]]. Myös kaunokirjallisuus muodostaa oman diskurssinsa tai diskurssien joukkonsa, mutta kulttuurintutkimuksen metodologiaan kuuluva [[kirjallisuudentutkimus:diskurssianalyysi|diskurssianalyysi]] tarkastelee kaunokirjallisuutta lähtökohtaisesti samalla tavoin kuin muitakin diskursseja.<br />
<br />
Diskurssien väliset suhteet eivät ole neutraaleja, vaan niiden välillä käydään jatkuvaa kamppailua todellisuuden merkityksellistämisestä. Valittu diskurssi rajaa pois muita mahdollisia tapoja tarkastella asiaa. Diskurssien välinen hierarkia ilmenee siinä, miten toiset diskurssit koetaan tietyssä tilanteessa luonnollisempina ja vallitsevimpina kuin toiset. Diskurssit eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä taktista kokonaisuutta, vaan ne ovat muuttuvia ja voivat olla keskenään jopa ristiriitaisia. Tässä piilee Foucault’n mukaan mahdollisuus vastarintaan ja kapinaan. Vastavallan potentiaalin vuoksi erityisesti postmodernin piirissä toimivat feminismin, queer-teorian ja postkolonialismin tutkijat ovat hyödyntäneet Foucault’n tuotantoa laajalti. Foucault on kuitenkin kohdannut kritiikkiä siitä, että hän olettaa vastavallankäytön potentiaalin liian suureksi eikä katso tarpeelliseksi tarkastella valtaa järjestelmänä, joka hyödyttää toisia ryhmiä enemmän kuin toisia.<br />
<br />
Foucault korostaa teoksessaan ''L'Archeologie du savoir'' (1969, engl. ''The Archaeology of Knowledge''), että diskurssit liittyvät kiinteästi vallankäyttöön, koska yhteiskunnalliset instituutiot käyttävät diskursseja hallitsemiseen. Hänen mukaansa kaunokirjallisuuden tekee poikkeukselliseksi se, että se sallii myös toisten diskurssien olemassaolon eikä pyri sulkeistamaan niitä. Esimerkiksi tieteellisessä diskurssissa tämä ei olisi mahdollista. Siksi fiktio voi edustaa kumoavaa tapaa käyttää kieltä. Myös Roland Barthes (1915-80) on pitänyt kirjallisuutta myönteisenä muutoksen voimana, joka pystyy vastustamaan muiden diskurssimuotojen valtaa.<br />
<br />
2. [[kirjallisuudentutkimus:narratologia|Narratologiassa]] kerronnallisen ilmaisun taso (miten kerrotaan) erotuksena kerronnan sisällön tai tarinan tasosta (mitä kerrotaan). Kertojan diskurssi ja henkilön diskurssi on tapana erottaa toisistaan.<br><br />
<br />
3. (vanhentunut) Oppinut suullinen tai kirjallinen keskustelu esim. filosofisesta, poliittisesta, kaunokirjallisesta tai uskonnollisesta aiheesta; väittely; tutkielma. Lajia edustaa esim. René Descartesin ''Discours de la méthode'' (1637, ''Metodin esitys'').<br><br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003,FoucaultM1975,FoucaultM1984,RamazanogluC(toim.)1993<br />
|tarkistettu=Ei<br />
|lisätiedot_fi=Latinan ''discursus''=hajaantuminen<br />
|luokka=Kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia,Retoriikka,Kertomusteoria,Kulttuurintutkimus,Semiotiikka,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=discourse<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=discours<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=discorso<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=discurso<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Diskurs<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=diskurss<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=diskurssi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:representaatio<br />
|käsitesuhde=yläkäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:autenttinen&diff=505971Kirjallisuudentutkimus:autenttinen2020-09-08T09:24:23Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=alkuperäinen, väärentämätön, oikea, aito<br />
|selite_fi=[http://tekstuaalitieteidensanasto.finlit.fi:8080/search Tekstikritiikissä] autenttisella tarkoitetaan tekstiä, jonka tekijä alun perin kirjoitti tai jollaisena hän tarkoitti sen julkaistavaksi.<br />
<br />
Autenttisuutta on käytetty myös määreenä, joka kuvaa teoksen kuvaaman maailman, elämänmuodon yms. aitoutta ja vieraantumattornuutta. Postmodernissa kirjallisuudessa kuten muussakin postmodernissa taiteessa tällainen autenttisuuden käsite on kuitenkin kyseenalaistettu, mikä näkyy usein siinä, miten kerronta imitoi tyylejä ([[kirjallisuudentutkimus:pastissi|pastissi]]) tai problematisoi suoraan autenttisuuden ihannetta osoittamalla, miten väärentäminen ja muuntaminen ovat olennainen osa taidetta. Hyvä esimerkki tästä on yhdysvaltalaisen Joseph Hellerin romaani ''Picture This'' (1988, ''Katso kuvaa''), jossa esiintyvät rinnakkain Rembrandt, Aristoteles, Sokrates ja Platon: <br><br />
:Homeroksen rintakuvaa tarkastelevaa Aristotelestä maalaava Rembrandt tarkasteli itse Homeroksen rintakuvaa. - - Se oli autenttinen hellenistinen jäljitelmä helleenisestä jäjennöksestä, jonka esikuvalla ei ollut koskaan ollut autenttista esikuvaa.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Kreikan ''authentikos''=alkuperäinen<br />
|luokka=Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|Toivottu=1<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=authentic<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=authentique<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=authentisch<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=autentisk<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=autenttinen<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:arvottaminen&diff=505970Kirjallisuudentutkimus:arvottaminen2020-09-08T09:23:36Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=sanataideteoksen arvon määrittäminen kriteerein, jotka on valittu tietoisesti tai tiedostamatta<br />
|selite_fi=Arvoarvostelmalla tarkoitetaan mielipidettä, joka perustelee lukukokemusta yhden tai useamman argumentin avulla. Arvottamista on pidetty erityisesti [[kirjallisuudentutkimus:kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskritiikin]] tehtävänä, mutta se kuuluu myös kirjallisuudentutkimukseen: jo tietyn teoksen tai tietyn kirjailijan valitseminen tutkimuksen kohteeksi sisältää arvottamista. Yleensä arvottaminen on tavoitehakuista toimintaa, joka on lähtökohdiltaan esteettistä, tiedollista ja/tai moraalista. Usein kriitikon, tutkijan tai muun lukijan on punnittava erilaisten arvottamiskriteerien keskinäistä tärkeyttä.<br />
<br />
Perinteisesti kirjallisuudentutkimuksessa on ajateltu, että teoksen kaunokirjallinen arvo on lukijasta riippumaton, tekstin immanentti ominaisuus (englannin ''intrinsic value''). Tämä näkemys on kuitenkin myöhemmin haastettu esimerkiksi [[kirjallisuudentutkimus:reseptiotutkimus|reseptiotutkimuksen]] piirissä.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=evaluation<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=valuatian<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=évaluation<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Bewertung<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Wertung<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=värdering<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=arvottaminen<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:tulkinta<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:anonyymi&diff=505969Kirjallisuudentutkimus:anonyymi2020-09-08T09:22:55Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=nimetön, nimeltä tuntematon, nimeään ilmaisematon<br />
|selite_fi=Suurin osa kansanrunoutta - esim. sadut ja sananlaskut - ovat anonyymien kertojien sepittämää, sukupolvelta toiselle suullisesti siirtynyttä henkistä perintöä. Myös homeerinen runous ja huomattava osa keskiaikaisista [[kirjallisuudentutkimus:legenda|legendoista]], [[kirjallisuudentutkimus:balladi|balladeista]] ja [[kirjallisuudentutkimus:eepos|eepoksista]] ovat anonyymien runoilijoiden tekoa. Vanhemman kirjallisuuden osalta on toisinaan käytetty kreikankielistä sanaa ''adespota'' (ilman herraa). Nykyäänkin monet kirjoittajat ja kirjailijat esiintyvät usein anonyymeinä, nimimerkin takana tai salanimellä, esim. silloin kun kysymyksessä on pamfletti tai muu voimakkaasti kantaa ottava tai intiimi kirjoitus. Esim. Friedrich von Schiller julkaisi näytelmänsä ''Die Räuber'' (1781, ''Rosvot'') alun perin anonyymisti; varmuuden vuoksi teoksen painopaikkakin oli tekaistu.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Kreikan ''anonymos''=nimetön<br />
|luokka=Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=anonymous<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=anonyme<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=latina<br />
|nimitys=anonymus<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=anonym<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=anonym<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=anonyymi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:pseudonyymi<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:kertoja&diff=505968Kirjallisuudentutkimus:kertoja2020-09-08T09:22:03Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=se joka kertoo; kerronnan toteuttaja; kerronnan subjekti.<br />
|selite_fi=Kertojaksi nimetään se, joka kertoo tai jonka oletetaan kertovan tarinan - ja samalla ottavan kerrottuun liittyvän vastuun - tietyn kertomuksen tai sen jakson puitteissa. Kaunokirjallisessa teoksessa kertojia voi olla yksi tai monta. Kertojat voivat olla keskenään samalla kerronnallisella tasolla ([[kirjallisuudentutkimus:diegesis|diegesis]]) tai asettua hierarkkiseen järjestykseen. Sekä kertojan havaittavuus että luotettavuus vaihtelevat. Kertojan havaittavuus vaihtelee lähes poissaolosta (''absent narrator'') lähes tunkeilevuuteen (''intrusive narrator''). Edellisessä tapauksessa kertoja tyytyy esim. esittämään henkilöiden välisen dialogin sellaisenaan, jälkimmäisessä tapauksessa kertoja saattaa esittää subjektiivisia kommenttejaan kuvaamistaan henkilöistä ja tapahtumien kulusta.<br />
<br />
Joidenkin teoreetikkojen mukaan kertojaa ei välttämättä esiinny kertomuksessa lainkaan; tapahtumista voidaan kertoa ilman, että niitä välittäisi joku inhimillistä olentoa muistuttava agentti (argumentista lisää alla). Yksilöllistetystäkin kertojasta voidaan saada vaihtelevassa määrin informaatiota; tiedon määrä on tavallisesti suhteessa siihen, missä määrin kertoja on osallinen kuvaamiinsa tapahtumiin. Myös kertojan ajallinen, älyllinen, moraalinen jne. etäisyys kerrottuihin tapauksiin vaihtelee. Kertojaa ja hänen esittämiään näkemyksiä ei tule sekoittaa todellisen kirjailijan tai sisäistekijän näkemyksiin.<br />
<br />
Perinteisesti on erotettu minä- ja hän-kerronta. [[Kirjallisuudentutkimus:hän-kerronta|Hän-kerronta]] on yleensä yksikön kolmannessa persoonassa esitettyä kerrontaa, jossa kertoja on ulkopuolinen kertomiensa tapahtumien suhteen. Kommentoidessaan tapahtumia ja niiden merkitystä hän-kertoja voi myös puhua itsestään yksikön ensimmäisessä persoonassa. [[Kirjallisuudentutkimus:minäkerronta|Minäkerronta]] tarkoittaa kerronnan näkökulman avautumista yleensä päähenkilönä toimivan kertojaminän ensimmäisessä persoonassa esittämien kokemusten, ajatusten ja havaintojen kautta. Minäkertojan käyttö johtaa usein näkökulman kapeutumiseen. Minäkertojan tietous on vähäisempi kuin hän-kertojan, jolla on ulkopuolinen näkökulma ja asema suhteessa kerrottuun. Minäkertoja sen sijaan joutuu tukeutumaan päätelmissään muiden henkilöiden käyttäytymiseen, heidän sanoihinsa, ilmeisiinsä ja eleisiinsä. [[Kirjallisuudentutkimus:kaikkitietävä kertoja|Kaikkitietäväksi]] kutsutaan kertojaa, jolla on täysi tieto tarinan tapahtumista ja usein myös henkilöiden ääneenlausumattomista ajatuksista ja motiiveista. Tällainen kertoja kykenee kuvaamaan tapahtumia, jotka sattuvat yhtaikaa eri paikoissa, mikä ei normaalisti ole mahdollista minäkerronnassa. Hän-kertojat saattavat olla kaikkitietäviä, mutta tavallisesti heidän tietonsa tapahtumista ovat jotenkin rajallisia.<br />
<br />
Jaottelua tarkentaa Gérard Genetten teoksessaan ''Figures III'' (1973, ''Narrative Discourse'') esittämä typologia, joka rakentuu lähinnä sen varaan, mikä on kertojan asema suhteessa kerrottuihin tapahtumiin. Ikään kuin kertomansa tarinan yläpuolella oleva [[Kirjallisuudentutkimus:ekstradiegeettinen|ekstradiegeettinen]] kertoja on kertomuksen uloin kertoja, joka tulee lähelle kaikkitietävän tai auktoriaalisen kertojan käsitteitä. Myös ekstradiegeettinen kertoja voi päästä kuvattujen henkilöiden sisimpiin ajatuksiin, tietää menneisyydestä, nykyisyydestä ja siitä mitä tapahtuu eri paikoissa samanaikaisesti. [[Kirjallisuudentutkimus:intradiegeettinen|Intradiegeettinen]] kertoja sen sijaan on sisemmän tason kertoja; ts. kertoja, joka sisältyy henkilönä ekstradiegeettisen kertojan esittämään tarinaan. Lisäksi kertomuksessa voidaan usein erottaa [[Kirjallisuudentutkimus:hypodiegeettinen|hypodiegeettinen]] kertoja eli kolmannen asteen kertoja, joka esiintyy henkilöhahmona ekstradiegeettisen kertojan välittämässä tarinassa. Myös neljännen asteen (hypo-hypodiegeettiset) jne. kertojat ovat mahdollisia. Genetten tekemiä jaotteluja voidaan soveltaa esimerkiksi seuraavasti: Henry Jamesin pienoisromaanin ''The Turn of the Screw'' (1898, ''Ruuvikierre'') aloittava kertoja, anonyymi "minä", joka kuulee tarinan ystävältään Douglasilta, on ekstradiegeettinen kertoja, Douglas taas intradiegeettinen ja kotiopettajatar (jonka kirjoittamaa kertomusta luetaan) hypodiegeettinen kertoja. <br />
<br />
Kertojaa, joka ei osallistu tarinaan, Genette kutsuu heterodiegeettiseksi; homodiegeettinen kertoja puolestaan osallistuu tarinaan ainakin jossain määrin. Sekä ekstra- että intradiegeettinen kertoja voivat olla joko homo- tai heterodiegeettisiä. Esimerkiksi Marlow on sekä intra- että homodiegeettinen kertoja Joseph Conradin romaanissa ''Heart of Darkness'' (1902, ''Pimeyden sydän''). Šeherazade on puolestaansekä intra- että heterodiegeettinen kertoja ''Tuhannen ja yhden yön'' saduissa (koska hän on kertoja fiktiivisessä maailmassa mutta ei osallistu kertomiinsa tapahtumiin). Homodiegeettisissä kertomuksissa kertoja on usein samalla myös päähenkilö, kuten Dickensin romaanissa ''Great Expectations'' (1861, ''Suuria odotuksia''). Autodiegeettisellä kertomuksella Genette tarkoittaa minämuodossa esitettyä kertomusta, jonka kertoja on tarinan sankari.<br />
<br />
[[kirjallisuudentutkimus:jälkiklassinen narratologia|Jälkiklassisessa narratologiassa]] kertojan hyödyllisyyttä on pyritty rajaamaan. Ongelma on yhteinen [[kirjallisuudentutkimus:retorinen kertomustutkimus|retoriselle kertomustutkimukselle]] ja Genetten tavalle soveltaa strukturalistista kieltiedettä narratologiassa.<br />
<br />
Strukturalistisessa kielitieteessä subjektiuden olemus on ”minä”, määritelmän mukaan ”se, joka puhuu”. Benvenisten kielitieteellisessä teoriassa kielen diskursiivinen käyttö edellyttää ”lausumisen instanssin” tässä mielessä, siinä korostetaan lausumisen tilannetta, jossa ”minä” osoittaa sanansa ”sinälle” ([[Kirjallisuudentutkimus:kerrontatilanne|kerrontatilanne]]). Kaikkea kielenkäyttöä ei kuitenkaan ole perusteltua ajatella diskursiiviseksi, eikä puhetilannetta ihmisten välillä ole perusteltua asettaa kaiken kirjoittamisen malliksi. Narratologiaa kehitellessään Genette tulkitsi asian kuitenkin niin, että kertomukset, niin puhutut kuin kirjoitetutkin, ovat aina diskurssia, joka jäsentää ja esittää tarinan, ja siksi hän päätyi esittämään, että kirjallinenkin kertomus edellyttäisi aina ”kertovan instanssin”. <br />
<br />
Strukturalistisen teorian ja sitä edeltäneen fenomenologisen filosofian pohjalta varteenotettava vaihtoehto tälle kannalle olisi ollut, että subjektiivisuus on (vain) yksi (kertovan) tekstin mahdollisista vaikutuksista.<br />
<br />
Ajatusta kertojasta kertomuksen välttämättömänä edellytyksenä vastaan ovat argumentoineet muiden muassa Richard Walsh pragmaattiselta pohjalta ja Sylvie Patron kehittämällä teoriaa kertojan optionaalisuudesta.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Kertomusteoria,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=narrator<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=narrateur<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=narratore<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=narrador<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Erzähler<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=berättare<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=jutustaja<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=rasskaztšik<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=kertoja<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:epäluotettava kertoja<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:kerronnallisuus&diff=505967Kirjallisuudentutkimus:kerronnallisuus2020-09-08T09:21:05Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=1 kertomukset muista kulttuurituotteista erottava tekijä; kertomisen muista [[Kielitiede:tekstityyppi|tekstityypeistä]] erottava tekijä. <br />
2 kertovien tekijöiden tai kerronnallistamista tukevien tekijöiden suhteellinen osuus missä tahansa kulttuurituotteessa.<br />
|selite_fi=Ensimmäisessä merkityksessä kysymys on siitä, onko teksti kertomus vai ei. Tällöin synonyymisesti voidaan käyttää termiä ''narrativehood'', [[Kirjallisuudentutkimus:kertomuksellisuus|”kertomuksellisuus”]]. <br />
<br />
Toisessa merkityksessä kysymys on asteikosta, jonka ääripäinä ovat kaikkien kerronnallisuutta lisäävien tekijöiden läsnäolo (tekstissä) ja toisaalta kaikkien niiden poissaolo. Teksti voi olla enemmän tai vähemmän kertova, vahvasti tai heikosti kerronnallinen (ks. [[Kirjallisuudentutkimus:heikko kerronnallisuus|heikko kerronnallisuus]]) tai [[Kirjallisuudentutkimus:kerronnallistaminen|kerronnallistamista]] (engl. ''narrativization'') tukeva.<br />
<br />
Ryan on esittänyt kerronnallisuden osatekijöiksi seuraavia: on maailma, jossa on yksilöllisiä olioita; maailma muuttuu ajallisesti merkittävällä tavalla; muutos hahmottuu poikkeamana tavanomaista tapahtumien kulkua vasten (ks. [[kirjallisuudentutkimus:epäkerronta|epäkerronta]], [[kirjallisuudentutkimus:kerrotun peruuttaminen|kerrotun peruuttaminen]], [[kirjallisuudentutkimus:kertomatta jätetty|kertomatta jätetty]]); tapahtumiin osallistuu älyllisiä olentoja, jotka reagoivat tunteillaan asiaintiloihin; jotkin tapahtumista ovat näiden olentojen tarkoituksellisen toiminnan tulosta; tapahtumasarjan tulee muodostaa yhtenäinen kausaaliketju ja johtaa sulkeumaan; vähintään jotkin tapahtumista on esitettävä tosiksi tarinamaailmassa; tarinan on kommunikoitava jotain merkityksellistä yleisölle. <br />
<br />
Tiivistettynä kerronnallisuuden osatekijöitä ovat tilallisuus, ajallisuus, poikkeuksellisuus, kokemuksellisuus, intentionaalisuus, juonellisuus, aktuaalisuus ja merkityksellisyys.<br />
<br />
Vrt. [[Kirjallisuudentutkimus:kerrottavuus|kerrottavuus]]. Fludernikin mukaan sekä kerrottavuuden että kerronnallisuuden ''sine qua non'' on kokemuksellisuus, kokemuksen käsittely, uudelleenjärjestely ja arviointi. Näitä harvinaisempi termi ''narratability'', alttius tulla kerrotuksi, voidaan määritellä kerronnallisuuden tai kerrottavuuden teorioiden avulla.<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Kertomusteoria,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=kerronnallisuus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=narrativity<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:kerronnallistaminen<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:j%C3%A4lkistrukturalistinen_estetiikka&diff=505966Nimitys:jälkistrukturalistinen estetiikka2020-09-08T09:16:23Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:j%C3%A4lkistrukturalistinen_estetiikka&diff=505965Estetiikka:jälkistrukturalistinen estetiikka2020-09-08T09:16:11Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=jälkistrukturalistinen estetiikka<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:mannermainen_estetiikka&diff=505964Nimitys:mannermainen estetiikka2020-09-08T09:14:59Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}<br />
{{Nimitys}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Nimitys:mannermainen_estetiikka&diff=505963Nimitys:mannermainen estetiikka2020-09-08T09:14:30Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Nimityssivu}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:mannermainen_estetiikka&diff=505962Estetiikka:mannermainen estetiikka2020-09-08T09:14:15Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=mannermainen estetiikka<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Fenomenologinen estetiikka<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Strukturalismi<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Jälkistrukturalismi<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Posthumanismi<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=uusmaterialismi<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Estetiikka:mannermainen_estetiikka&diff=505961Estetiikka:mannermainen estetiikka2020-09-08T09:13:25Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Fenomenologinen estetiikka<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Strukturalismi<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Jälkistrukturalismi<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Posthumanismi<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=uusmaterialismi<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Filosofia:fiktio&diff=505960Filosofia:fiktio2020-09-08T09:10:03Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=sepite, jolla voidaan pysyvästi tarkastella ja koetella ajatusrakennelmia<br />
|selite_fi=Filosofiassa fiktio on ajatuskokeen kaltainen sepite, joka siitä poiketen on kuitenkin pysyvästi olemassa. Esimerkkejä filosofisista fiktioista ovat John Rawlsin "tietämättömyyden verho" tai Thomas Hobbesin "yhteiskuntasopimus". Joissakin tapauksissa fiktioita voidaan käyttää selitysmalleina, esimerkiksi evoluutioteoriassa "itsekästä geeniä". On kuitenkin huomattava, että filosofiassa fiktiot ovat hyödyllisiä vain silloin kun ne ovat selvästi sepitteitä eikä niitä sotketa tosiasioihin.<br />
|lähteet=BagginiJFoslP2013<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Tieteenfilosofia,Tieteelliset tutkimusmenetelmät,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=fiktio<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=fiction<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=fiktion<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Fiktion<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=fiction<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=ficción<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=fiktsioon<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=narrativa<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=portugali<br />
|nimitys=ficção<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=filosofia: ajatuskoe<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Filosofia:postmoderni&diff=505959Filosofia:postmoderni2020-09-08T09:08:31Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=modernismin jälkeinen aatevirtaus, joka on luopunut jatkuvasta kehittymisen ja uudistamisen ideasta<br />
|selite_fi=Postmodernismi on hyvin laaja aatevirtaus, joka ulottuu moniin eri tieteisiin, mm. arkkitehtuuriin. Se tulkitsee moni-ilmeisesti perinnettä esimerkiksi hävittämällä rajaa korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välillä. Tyypillistä postmodernismille on myös se, että on kiinnostuttu enemmän kertomuksista ja jutuista kuin totuudesta ja ihmistieteissä onkin tapahtunut postmodernismin myötä ns. narratiivinen käänne.<br />
|lähteet=SalonenT2008<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=ks. myös [[Estetiikka:postmodernismi|postmodernismi]] estetiikassa<br />
|luokka=Filosofia,Filosofian tutkimussuuntaukset,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=postmoderni<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=postmodernism<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=filosofia:dekonstruktio<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:surrealismi&diff=505958Kirjallisuudentutkimus:surrealismi2020-09-08T09:03:07Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=1) Pariisissa 1920-luvun alkuvuosina muodostunut, dadaismia seurannut kirjallis-taiteellinen liike, joka pyrki mielikuvituksen vapauttamiseen logiikan kahleista ja arkitodellisuuden asettamien rajoitusten ylittämiseen 2) myös tällaisia periaatteita noudattava kirjoitustyyli<br />
|selite_fi=Kirjallisuutta ja kuvataidetta yhdistämään pyrkineen suuntauksen johtaja ja keskeinen teoreetikko oli André Breton (1896-1966), joka irrottauduttuaan dadaistien piiristä 1922 julkaisi kolme surrealistista manifestia (1924, 1930, 1942). Jo aiemmin runoilija Guillaume Apollinaire oli käyttänyt käsitettä "surrealistinen näytelmä" (''drame surréaliste'') farssinsa ''Les Mamelles de Tirésias'' (kirj. 1903; julk. 1917, Teiresiaan rinnat) alaotsikkona.<br />
<br />
Bretonin keskeiseen tuotantoon kuuluu runoteos ''Le Revolver à cheveux blancs'' (1932). Muita merkittäviä surrealisteja ovat kirjailijat Louis Aragon, Robert Desnos, Paul Éluard, Tristan Tzara, Philippe Soupault, Raymond Queneau, Benjamin Péret ja René Char sekä taidemaalarit Max Ernst, Salvador Dali, René Magritte ja Pablo Picasso. Myös teatterimies Antonin Artaud kuului hetken aikaa surrealisteihin, mutta julkaisi sitten surrealismin vastaisen manifestin ''À la grande nuit ou le Bluff surréaliste'' (1927). Surrealistien aikakauslehtiä olivat ''Littérature'' vuodesta 1922 ja ''La Révolution Surréaliste'' (1929; vuodesta 1930 ''Le Surréalisme au Service de la Révolution''). Ranskan kommunistisen puolueen kanssa 1933 tapahtuneen välirikon jälkeen surrealistien uudeksi äänenkannattajaksi perustettiin ''Minotaure'' 1934.<br />
<br />
Surrealismissa pyritään kuvaamaan ihmisen tiedostamatonta unia ja hallusinaatioita hyödyntämällä. Surrealistit etsivät tietä "selittämättömien sattumien" hallitsemaan "ylitodelliseen" (''surréalité''), joka oli jotakin arkitodellisuuden ylittävää. Surrealistien kuuluisa motto on peräisin Comte de Lautréamontin proosarunokokoelmasta ''Les Chants de Maldoror'' (1868,<br />
Maldororin lauluja):<br />
<br />
:Kaunis kuin ompelukoneen ja sateenvarjon satunnainen kohtaaminen ruumiinavauspöydällä.<br />
<br />
"Surrealismin paaviksi" kutsutun Bretonin tavoitteena oli taiteen absoluuttinen kapina ennen kaikkea logiikkaa, moraalisuutta ja sovinnaisia tapoja vastaan. Symbolisteilta ja Freudilta saamiinsa ideoihin tukeutuen Breton kokeili psyykkistä automatismia eli mieleenjohtumien koneellista jäljentämistä kirjoittamisen metodina. Ensimmäisenä surrealistisena tekstinä pidetään Bretonin ja Soupaultin [[kirjallisuudentutkimus:automaattikirjoitus|automaattikirjoituksella]] laatimaa runoa "Les Champs magnétiques" (1919, Magneettiset kentät). 1920-luvun alussa Breton ja Soupault kokeilivat myös hypnoosissa kirjoittamista.<br />
<br />
1920-luvun puolivälin jälkeen surrealistit lähentyivät poliittisesti marxilaisia ja Ranskan kommunistista puoluetta. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa he suuntautuivat kukin omalle taholleen. Syyt olivat paljolti ideologisia. <br />
<br />
Surrealistien suoraa tai epäsuoraa vaikutusta on havaittavissa lukuisten kirjailijoiden, kuten Samuel Beckettin, Eugene Ionescon, Jean Genet'n, Alain Robbe-Grillet'n, Natalie Sarrauten ja William S. Burroughsin tuotannossa; etenkin vapaan assosioinnin, epäloogisen ja epäkronologisen kerronnan, unenomaisten ja painajaismaisten kerrontajaksojen, rikotun syntaksin sekä bisarrien, sokeeraavien ja näennäisesti toisiinsa liittymättömien kielikuvien hyödyntämisessä.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Ranskan ''sur''=päällä, yli, ''real''=todellinen<br />
|luokka=Tyylintutkimus,Esittävät taiteet,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=surrealismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=surrealismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=surréalisme<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=surrealism<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Surrealismus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=surrealismo<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=surrealismo<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=sürrealism<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=sjurrealizm<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:avantgarde<br />
|käsitesuhde=yläkäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:futurismi<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:dada<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:automaattikirjoitus<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Esitt%C3%A4v%C3%A4t_taiteet:montaasi&diff=505957Esittävät taiteet:montaasi2020-09-08T09:00:13Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vaikutus, joka saavutetaan teatterissa tai elokuvassa asettamalla monia erillisia kuvia kumulatiivisesti peräkkäin tai rinnakkain, jolloin ne luovat uusia merkityksiä<br />
|selite_fi=Esimerkiksi ohjaaja Sergei Eisensteinin elokuvissa on käytetty montaasitekniikkaa.<br />
|lähteet=CarlsonM2006<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Teatterintutkimus,Esitystutkimus,Skenografia,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=montaasi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=montage<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Esitt%C3%A4v%C3%A4t_taiteet:multimedia&diff=505956Esittävät taiteet:multimedia2020-09-08T08:59:35Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=yhden tai useampien elektronisten medioiden käyttäminen esityksessä<br />
|selite_fi=Termi tuli käyttöön 1960-luvulla. Sillä tarkoitetaan esityksiä, jotka sisältävät erilaisten eletronisten medioiden (esim. filmi, video, tietokone) käyttöä. Multimediateokset yhdistävät kuvaa, ääntä, tekstiä ja teknologiaa. Pavis'n mukaan tämän taustalla on vanha ajatus eri taiteiden sulautumisesta, synteesistä tai rinnakkainolosta esityksessä, ja ne yhdistyvät [[Esittävät taiteet:näyttämöllepano|näyttämöllepanon]] tarpeiden mukaan.<br />
|lähteet=PavisP2016<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Teatterintutkimus,Tanssintutkimus,Sirkustutkimus,Skenografia,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=multimedia<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=multimedia<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Esitt%C3%A4v%C3%A4t_taiteet:art_brut&diff=505955Esittävät taiteet:art brut2020-09-08T08:58:37Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=ns. raaka taide, jota tekevät ihmiset normien ulkopuolella<br />
|selite_fi=Taitelija Jean Dubuffetin (1949) termi tarkoittaa esim. lasten, mielisairaiden tai muiden ulkopuolisten tekemää taidetta, johon eivät vaikuta ns. korkeakulttuuri ja viralliset estetiikat. Dubuffet painottaa raa’an taiteen toiminnassa tekijän omia impulsseja. <br />
Pavis’n mukaan vastaavaa on teatterissa raaka tyyli (style brut), josta esimerkkinä Peter Brookin raaka teatteri (rough theatre), jossa teatteri säilyttää spontaaniutensa (esim. improvisaatio, psykodraama). Raaka teatteri voi tarkoittaa rosoisuutta, kesyttömyyttä ja kiilloittamattomuutta kirjoittamisessa ja materiaalisuudessa. Lavastuksessa tämä voi näkyä löydettyjen esineiden käyttönä, prosessoimattomina tai kierrätettyinä materiaaleina. Kehon kohdalla raakamateriaalisuus on hankala kysymys, mutta Pavis mainitsee kuitenkin esimerkkinä [[Esittävät taiteet:buto|buton]].<br />
|lähteet=PavisP2016<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=ransk. ''brut'' = raaka, ''art'' = taide<br />
|luokka=Teatterintutkimus,Tanssintutkimus,Skenografia,Taidehistoria,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=art brut<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=art brut<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=arte bruto<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=art brut<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Esittävät taiteet:improvisaatio<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Esittävät taiteet:psykodraama<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:draama&diff=505954Kirjallisuudentutkimus:draama2020-09-08T08:55:40Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=henkilöiden, tapahtumien ja mielialojen esittäminen ilmein, elein ja sanoin<br />
|selite_fi=Draama on näyttelijöiden yleisölle esitettäväksi tarkoitettu kirjallisuudenlaji, jossa inhimillistä elämää kuvataan nykyhetkisenä toimintana [[kirjallisuudentutkimus:dialogi|dialogin]] ja [[kirjallisuudentutkimus:monologi|monologin]] avulla. Draamaa ja [[kirjallisuudentutkimus:näytelmä|näytelmää]] käytetään usein toistensa synonyymeinä; kuitenkin draamalla viitataan ensisijaisesti esitykseen, kun taas näytelmä viittaa sekä kirjoitettuun draamatekstiin että esitykseen [[kirjallisuudentutkimus:teatteri|teatterissa]]. <br />
<br />
Draaman perinteiset päälajit ovat [[kirjallisuudentutkimus:komedia|komedia]] ja [[kirjallisuudentutkimus:tragedia|tragedia]], mutta suurta osaa varsinkaan uudemmista näytelmistä ei voi luokitella suoraan kumpaankaan.<br />
<br />
Näytelmille on luonteenomaista tapahtumien kulun tiivistäminenja juonen nopeutettu kulku. Teosten skaala ulottuu yksihenkilöisistä monodraamoista monikymmenhenkilöisiin joukkokuvauksiin. Toiminta muodostaa yleensä yhtenäisen ja moninäytöksisen kokonaisuuden. <br />
<br />
Draamataiteen esihistoriallisena lähtökohtana olivat vainajien, henkien ja jumalten palvontamenot sekä alkukantaiset naamiotanssit, esimerkiksi Suomessa karhunpeijaismenot. Kreikkalainen näytelmä sai alkunsa Dionysoksen kunniaksi vietetyistä juhlista. Draaman kehittymistä edisti doorilaisen kuorolaulun ja joonisen jambirunouden yhdistäminen. Suuret tragediakirjailijat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides vähensivät kuoron osuutta ja lisäsivät henkilöiden määrää, jolloin dialogi muodostui keskeiseksi osaksi näytelmää. Roomalainen draama rakentui paljolti kreikkalaisen pohjalle. Omintakeinen roomalainen komediamuoto oli [[kirjallisuudentutkimus:atellaani|atellaani]], josta juontaa italialainen [[kirjallisuudentutkimus:commedia dell'arte|commedia dell'arte]]. Hellenistiselle ajalle tyypillinen näytelmälaji oli puku- ja lavasteloistoon panostanut, nykyajan farssioperettia muistuttanut [[kirjallisuudentutkimus:miimi|miimi]]. Keskiajalla olivat suosittuja uskonnolliset draamat, kuten passio-, mysteeri- ja [[kirjallisuudentutkimus:miraakkelinäytelmä|miraakkelinäytelmät]].<br />
<br />
Kansalliset muotonsa näytelmä - varsinkin luonnedraama - sai 1500-luvun lopulta lähtien, ensin Espanjassa, Englannissa ja Ranskassa. Komedia ja [[kirjallisuudentutkimus:farssi|farssi]] kehittyivät keskiaikaisen commedia dell'arten pohjalta. 1700-luvun jälkipuoliskolla Englannissa, Ranskassa ja Saksassa syntyi porvarillinen näytelmä ja tapainkuvaus. 1800-luvun lopulla [[kirjallisuudentutkimus:naturalismi|naturalismi]] ja [[kirjallisuudentutkimus:symbolismi|symbolismi]] vaikuttivat draamataiteen kehitykseen. 1900-luvun uusia draamamuotoja olivat mm. ekspressionistinen draama, [[kirjallisuudentutkimus:eeppinen teatteri|eeppinen teatteri]] ja [[kirjallisuudentutkimus:absurdi teatteri|absurdi teatteri]].<br />
<br />
Suomessa näytelmäharrastus virisi Turun akatemian piirissä 1640-luvulla ns. koulunäytelmän muodossa, mutta vei pari vuosisataa, ennenkuin suomalainen ja suomenkielinen näytelmäkirjallisuus sai todenteolla alkunsa. Ensimmäisiä yritelmiä oli Jaakko Juteinin komedia ''Perhe-Kunda. Pila-Kirjoitus Epä-Luuloista'' (1817). Tragediakirjallisuutemme esikoisena pidetään J. F. Lagervallin Shakespeare-mukaelmaa ''Ruunulinna. Murhekuvaus'' (1834). Ensimmäinen julkisesti esitetty suomenkielinen näytelmä oli Pietari Hannikaisen kaksinäytöksinen "ilveillys" ''Silmän-kääntäjä eli Jussi Oluvisen matka Hölmölään'' (1845-46). Aleksis Kivi on ensimmäinen merkittävä suomenkielinen draamakirjailija sekä komedian (''Nummisuutarit'', 1864) että tragedian (mm. ''Kullervo'', 1864) alalla. Myöhempien näytelmäkirjailijoittemme eturiviin kuuluvat Eino Leino, Maiju Lassila, Maria Jotuni, Walentin Chorell, Eeva-Liisa Manner, Paavo Haavikko ja Veijo Meri.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003,OjalaA<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Kirjallisuuden lajit,Esittävät taiteet,Teatterintutkimus,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|Toivottu=1<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=drama<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=drame<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=dramma<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Drama<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=dram<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=drama<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=draama<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=draama<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:komedia<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:tragedia<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:näytelmä<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:dekonstruktio&diff=505953Kirjallisuudentutkimus:dekonstruktio2020-09-08T08:55:09Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|selite_fi=1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla Ranskassa ja Yhdysvalloissa syntynyt [[kirjallisuudentutkimus:jälkistrukturalismi|jälkistrukturalistinen]] filosofian ja kirjallisuustieteen suuntaus, joka on kiinnittänyt erityistä huomiota kirjallisuudentutkimuksen metatason ongelmiin. Dekonstruktio syntyi liikkeenä Yhdysvalloissa nk. [[kirjallisuudentutkimus:Yalen koulukunta|Yalen koulukunnan]] piirissä 1970-luvun alussa. Dekonstruktio ilmentää humanistisissa tieteissä 1900-luvulla tapahtunutta nk. [[kirjallisuudentutkimus:kielellinen käänne|kielellistä käännettä]] (engl. ''linguistic turn''), jossa kielellisten rakenteiden nähdään sekä pinta- että syvätasolla muovaavan ihmisen ajattelua ja käsitystä todellisuudesta.<br />
<br />
Suuntaus on paljolti henkilöitynyt ranskalaiseen filosofin Jacques Derridan (1930-2004) tuotantoon. Derrida on saanut ajatteluunsa vaikutteita ennen muuta Friedrich Nietzscheltä, Martin Heideggerilta ja psykoanalyysin traditiosta (Sigmund Freud, Jacques Lacan). <br />
<br />
Dekonstruktio tähtää länsimaisen metafyysisen ajattelun purkamiseen paljastamalla ja purkamalla siihen sisältyviä käsitteellisiä oppositioita, jotka nähdään ideologisina muodostelmina. Tällaisia käsitteellisiä oppositiopareja (nk. binaarioppositioita), joita tuotetaan myös kirjallisuudentutkimuksen kielessä, ovat mm. elämä-kuolema, luonto-kulttuuri, puhe-kirjoitus tai mies-nainen. Käsiteoppositiot eivät ole neutraaleja kuvailun välineitä, vaan luonteeltaan hierarkkisia siten, että opposition toinen termi oletetaan aina positiiviseksi ja hallitsevaksi, kun taas toinen termi on siihen nähden alisteinen ja saa identiteettinsä suhteessa positiiviseen termiin.<br />
<br />
Dekonstruktiivisessa luennassa paneudutaan tekstin ongelmakohtiin, erityisesti merkityksen umpikujiin eli [[kirjallisuudentutkimus:aporia|aporioihin]].<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Ks. myös [[filosofia:dekonstruktio|dekonstruktio]] filosofiassa.<br />
|luokka=Kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia,Jälkistrukturalismi,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|Toivottu=1<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=deconstruction<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=déconstruction<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Dekonstruktionismus<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=dekonstruktion<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=dekonstruktsioon<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=dekonstruktio<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:jälkistrukturalismi<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:aporia<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:Yalen koulukunta<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:logosentrismi<br />
|käsitesuhde=osakäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:dada&diff=505952Kirjallisuudentutkimus:dada2020-09-08T08:54:35Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|selite_fi=Sveitsissä 1916 muodostunut lyhytaikainen avantgardistinen kirjallisuuden ja taiteen suuntaus, joka vastusti sodan mielettömyyttä ja maailmansodassa rappeutuneisuutensa paljastanutta porvarillista kulttuuria. Suuntaus kansainvälistyi nopeasti ja vaikutti erityisesti Ranskassa, missä se liittyi 20-luvun alussa [[kirjallisuudentutkimus:surrealismi|surrealismin]] kehitykseen. <br />
<br />
Dadaistien keskeistä sanastoa oli "ei mitään" (espanjan ''nada''). Tavoitteena oli kaiken aikansa eläneen tuhoaminen ja paluu lapsenomaiseen, esitietoiseen luovuuteen. Dadalle olivat ominaisia kokeelliset menetelmät, kuten simultaanitekniikka ja aleatorinen kirjoittaminen; äänirunot, typografiset kokeilut ja eri taiteenlajien yhdisteleminen. Suuntausta luonnehtii myös provokatiivinen naivismi, nihilistinen suhtautuminen perinteeseen sekä radikaali antiporvarillisuus. Dada korosti alitajuntaa esteettisen luomisen pohjana, mikä johti voimakkaasti fantasioiviin teoksiin, joissa ajatuksen ja ilmauksen väliltä eliminoitiin tavallinen logiikka. Vapaa assosiointi - ei yksin semanttisella vaan myös äänteellisella tasolla - vietiin äärimmäisen pitkälle, jolloin teoksen muodolliset ja sisällölliset ominaisuudet vaikuttavat mielen esiloogiselta alueelta kummunneilta. Dada on kokonaisvaltaisesti ja radikaalisti konventioiden vastainen suuntaus, jonka voi kuitenkin katsoa itse vakiinnuttaneen [[kirjallisuudentutkimus:kollaasi|kollaasin]] uudeksi taiteen metodiksi. <br />
<br />
Liikkeen perustajiin kuuluivat romanialais-ranskalainen kirjailija Tristan Tzara (1896-1963), saksalaiset kirjailijat Hugo Ball (1886-1927) ja Richard Hülsenbeck, saksalais-ranskalainen kuvanveistäjä, taidemaalari ja runoilija Hans Arp (1886-1966) sekä romanialainen taidemaalari Marcel Janco. Zürichin syrjäisellä Spiegelgassella avattiin helmikuun 5. päivänä 1916 Cabaret Voltaire, jossa dadaistit esittivät eri taiteenlajeja yhdistelevää ja yleisöä provosoivaa ohjelmistoa, ns. spectacles-provocations -kabareita. Kolme vuotta myöhemmin dadaismi kulkeutui Tzaran matkassa Pariisiin. André Breton (1896-1966), Louis Aragon (1897-1982), Paul Eluard ja Philippe Soupault perustivat aikakauslehden Littérature, jossa palvottiin vastikään kuollutta Apollinairea ja esiteltiin Freudin teorioita. Berliinissä dadaistlt suuntautuivat poliittisesti vasemmalle ja järjestivät mm. mielenosoituksia. Marcel Duchamp, Francis Picabia ja Man Ray kotiuttivat dadaismin myös New Yorkiin. Dadaistien yhteisnäyttely 1922 jouduttiin sulkemaan pian avaamisensa jälkeen. Sisäiset erimielisyydet johtivat liikkeen hajoamiseen, ja Bretonin johdolla moni dadaisti suuntautui surrealismiin.<br />
<br />
Dadaismi on osaltaan vaikuttanut modernismin kehitykseen; esim.T. S. Eliotin, Ezra Poundin ja James Joycen tuotannossa on tunnistettu dadan jälkiä. Suomessa suuntauksesta ovat saaneet vaikutteita ainakin Gunnar Björling, Aaro Hellaakoski (''Jääpeili'', 1928) ja Väinö Kirstinä (''Puhetta'', 1963; ''Luonnollinen tanssi'', 1965).<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003,OjalaA<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Suuntauksen nimen on arveltu juontuvan paitsi ranskan sanasta ''dada'' (humma, keppihevonen, keinuhevonen) myös venäjän ilmaisusta ''da,da'' (kyllä-kyllä, joo-joo).<br />
|luokka=Tyylintutkimus,Esittävät taiteet,Teatterintutkimus,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=dada<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=dadaismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=dadaism<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=le mouvement Dada<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=dadaïsme<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Dadaismus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:avantgarde<br />
|käsitesuhde=yläkäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:futurismi<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:futurismi&diff=505951Kirjallisuudentutkimus:futurismi2020-09-08T08:53:39Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=lähinnä 1910-20-luvulla vaikuttanut avantgardistinen monitaiteinen suuntaus, jonka perusti italialainen runoilija Filippo Tommaso Marinetti (1876-1944)<br />
|selite_fi=Helmikuun 20. päivänä 1909 Marinetti julkaisi pariisilaisessa ''Le Figaro'' -lehdessä uuden runouden ohjelmansa "Manifeste du Futurisme", jossa hyökätään rajusti italialaisen kulttuurin pysähtyneisyyttä vastaan: <br />
<br />
:Runoutemme tärkeimmät ainekset olkoot rohkeus, uskaliaisuus ja kapina.- - Me julistamme, että kaikki maailman ihanuudet ovat saaneet lisäkseen uuden kauneudenmuodon: vauhdin kauneuden. Kilpa-auto on kauniimpi kuin Samothraken Nike. - - Me tulemme ihannoimaan sotaa - ainoaa puhdistuksen muotoa - militarismia, patriotismia. - - Haluamme repiä museot ja kirjastot ja taistella moraalia, feminismiä ja kaikkia opportunistisia ja utilitaristisia kataluuksia vastaan.<br />
<br />
Marinetti hyväksyi sodan keinona vanhan ja aikansa eläneen tuhoamiseen. Nimensä mukaisesti futurismi tahtoi suuntautua dynaamisesti tulevaisuuteen. Futuristit ihailivat koneita, tehtaita, kaupunkikulttuuria ja vauhtia. Nimeksi liikkeelle olivatkin ehdolla myös dynaamiseen voimaan ja sähköenergiaan viittaavat ''dinamismo'' ja ''elettricismo''. Futuristien dynamismi oli paljon velkaa filosofi Henri Bergsonin vitalistiselle filosofialle. Bergsonin mukaan todellisuus on olemukseltaan jatkuvaa liikettä, joka on tajuttavissa vain vaistonvaraisella intuitiolla. Ajan edellyttämä uusi ihminen sai nietzscheläisen yli-ihmisen maskuliinisen ja aggressiivisen hahmon. Marinetti itse tunnustautui fasistiksi esim. kirjoituksessaan ”Futurismo e Fascismo" (1924). Alkuun futuristit esiintyivät Marinettin ja nietzscheläisen Gian Pietro Lucinin julkaisemassa kansainvälisessä aikakauslehdessä ''Poesia'' (190509). Antologiaan ''I nuovi poeti futuristi'' (1912) osallistuivat Marinettin ohella mm. Paolo Buzzi, Emilio Settimelli ja Corrado Govoni. Vuodesta 1912 alkaen futurismin tärkeimmäksi kirjalliseksi ja teoreettiseksi julkaisufoorumiksi tuli Giovanni Papinin ja Argendo Sofficin perustama aikakauslehti ''Lacerban''.<br />
<br />
Merkittävimpiin saavutuksiinsa suuntaus pääsi kuvataiteissa, kun taas aidosti futuristisia sanataideteoksia syntyi niukanlaisesti. Marinetti itse kirjoitti sotarunoelmien ohella pornografisen romaanin ''Mafarka le Futuriste'' (1909, Futuristi Mafarka) - joka aiheutti Milanossa siveettömyyssyytöksen - sekä rabelaismaisen "gastronomisen tragedian" ''Le Roi bombance'' (1909, Kuningas Kemu). Marinettin toimeliaisuus suuntautui ennen kaikkea julkilausumiin. Niistä merkittävin on "Manifesto tecnico della letteratura futurista" (1912, Futuristisen kirjallisuuden tekninen manifesti), jossa neuvotaan, miten sanat tulisi vapauttaa ja puhdistaa: verbien ja substantiivien käyttöä suositellaan, kun taas adjektiiveja, konjunktioita, adverbejä ja välimerkkejä kehotetaan välttämään. Italialaiselle futurismille olivat ominaisia myös typografiset kokeilut erilaisilla kirjasinlajeilla ja fonteilla. <br />
<br />
Venäjällä muodostui useita futuristiryhmiä, joista tärkeimmät olivat kubofuturistit ja egofuturistit. Venäläiset futuristit vierastivat italialaisille ominaista militarismin ja imperialismin ihailua. Kubofuturistien ryhmä syntyi ensimmäisen maailmansodan edellä 1912. Kubistiset kokeilut lähtökohtanaan se halusi kehittää runokieltä leikinomaiseen suuntaan. Ryhmän keskeisiä edustajia olivat David Burljuk (18821967), Vladimir Majakovski (1893-1930) ja Velimir Hlebnikov (18851922). Egofuturistien ryhmän perustivat Pietarissa 1911 Igor Severjanin ja Konstantin Olimpov. Myöhemmin liike levisi Moskovaan. Egofuturisteille runous oli ennen kaikkea egon (minän) ilmaisua. Venäläiset futuristit vastustivat kaikenlaista symbolismia, mystiikkaa ja estetismiä. He halusivat sokeerata ja ärsyttää porvaristoa. Vuonna 1912 julkaistun Majakovskin, Hlebnikovin, Burljukin ja Aleksei Krutšonyhin allekirjoittaman manifestin nimi oli kuvaavasti "Poštšetšina obštšestvennomu vkusu” (Korvapuusti yleiselle maulle). Siinä sanotaan mm:<br />
<br />
:Menneisyys on tunkkaista. Akatemia ja Puškin ovat tajuttomampia kuin hieroglyfit. Alas Puškin, Dostojevski, Tolstoi ja kaikki, yli Nykyajan höyrylaivan laidan. - - Peskää kätenne, jos ne ovat kosketianeet likaisen limaisia kirjoja, joita ovat kirjoittaneet kaikenmaailman Leonid Andrejevit. - -Pilvenpiirtäjien korkeuksista katsomme heidän mitättömyyttään. - - Ja jos meidän riveiltämme vieläkin löytyy Teidän "Terveen järkenne” ja "Hyvän makunne” jälkiä, niiltä kuitenkin salamoi jo itsevaltaisen (itseriittoisen) Sanan Uusi Tuleva Kauneus.<br />
<br />
Lokakuun vallankumouksen jälkeen futuristeilla oli alkuun merkittävä asema Neuvostoliiton kirjallisessa elämässä. He muodostivat organisaation LEF eli Levyj front iskusstv (Taiteiden vasen rintama) 1923 ja julkaisivat samannimistä aikakauslehteä (myöh. Novyi LEF, 1927-28). Kommunistinen puolue ei kuitenkaan enää hyväksynyt avantgardisteja, ja futuristinen liike kuoli 1920-luvun loppuun mennessä, kun [[kirjallisuudentutkimus:sosialistinen realismi|sosialistisesta realismista]] tuli ainoa hyväksyttävä taidesuuntaus. <br />
<br />
Suomeen futurismin ideoita toi esim. Olavi Paavolainen esseekokoelmassaan ''Nykyaikaa etsimässä'' (1929). Olavi Laurin (Paavolaisen) ja Mika Waltarin yhteiskokoelmassa ''Valtatie!'' (1928) ylistetään vauhtia ja tekniikan ihmeitä futuristiseen tapaan. Myös Aaro Hellaakosken kokoelmassa ''Jääpeili'' (1928) on havaittavissa futurismin jälkiä. Suomalaisessa kirjallisuudessa futurismia on kutsuttu myös [[kirjallisuudentutkimus:koneromantiikka|koneromantiikaksi]].<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=latinan ''futurus''=tuleva<br />
|luokka=Tyylintutkimus,Esittävät taiteet,Teatterintutkimus,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=futurismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=futurismo<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=futurismo<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=futurism<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=futurism<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=futurism<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Futurismus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=futurizm<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:avantgarde<br />
|käsitesuhde=yläkäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:koneromantiikka<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:konstruktivismi&diff=505950Kirjallisuudentutkimus:konstruktivismi2020-09-08T08:53:08Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|selite_fi=Neuvostoliiton kuvataiteen, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden suuntaus (1923-30), jolle oli ominaista teknisen edistyksen - nopeuden, taloudellisuuden ja suorituskyvyn - sekä bolsevistisen vallankumouksen ylistäminen. Kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa konstruktivismia edustivat mm. Vladimir Tatlin, Kasimir Malevitš ja El Lissitzky jo vuoden 1913 tienoilta lähtien. Konstruktivistisia suuntauksia on 1920-luvulta lähtien esiintynyt muissakin maissa, erityisesti Hollannissa (De Stijl), Saksassa (Bauhaus), Ranskassa (Cercle et Carré) ja Sveitsissä.<br />
<br />
Kirjallisen konstruktivismin perustivat 1923 Aleksei N. Tšitšerin ja Ilja L. Selvinski. Heidän mukaansa konstruktivistisen runon tuli olla rakennelma, yhdenlainen insinööritaidon tuote. Runokuvien ja tehokeinojen piti mahdollisimman tarkoin sopia käsiteltävään aiheeseen, esim. sotaan liittyvän runon tuli noudattaa marssirytmiä. Konstruktivismin pääteoreetikko oli Korneli L. Zelinski ja merkittävin runoilija Vera Inber (1890-1972). Konstruktivistit julkaisivat manifestit "Znajem" (1923, "Me tiedämme") ja "Deklaratsija LTSK" ("LTSK:n julistus"). Heidän kirjoituksiaan sisältyy myös antologiaan ''Gosplan literatury'' (1925, ''Kirjallisuuden valtionsuunnitelma''). Konstruktivistiset ideat vaikuttivat ehkä voimakkaimmin teatterissa Vsevolod Meyerholdin (1874-1940) ansiosta. Hän kehitti nk. biomekaniikan, jossa näyttelijät toimivat ikään kuin tehokkaan koneen harmonisina osina. Näyttämö rakentui pelkistä rakennustelineistä ja koneen osista. Teatteriesitys vaati näyttelijöiltä poikkeuksellista fyysistä kurinalaisuutta ja notkeutta.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Latinan ''constructio''=rakenne. Termiä ''konstruktivismi'' tai ''sosiokonstruktivismi'' käytetään myös pedagogiikassa.<br />
|luokka=Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=constructivism<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=constructivisme<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Konstruktivismus<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=konstruktivism<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=konstruktivizm<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=konstruktivismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:futurismi<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:avantgarde&diff=505949Kirjallisuudentutkimus:avantgarde2020-09-08T08:52:22Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=1 Taiteen edelläkulkijat, etujoukko, joka pyrkii edistämään taidetta kollektiivisella toiminnalla. <br />
2 Erityisesti 1900-luvun alun suuntaukset, kuten venäläinen ja italialainen futurismi, dada ja surrealismi, jotka pyrkivät taiteen rajojen muuttamiseen.<br />
|selite_fi=Termi ''avantgarde'' on historiallinen yleisnimitys monille eri taiteen aloille, ja avantgardelle oli tyypillistä taiteidenvälisyys. Kirjallisuuden avantgardesuuntauksiksi lasketaan [[kirjallisuudentutkimus: futurismi|futurismi]], [[kirjallisuudentutkimus: dada|dada]] ja [[kirjallisuudentutkimus:surrealismi|surrealismi]], jotka kehittyivät 1900-1930 -luvuilla. Kuitenkin käsite on tätä historiallista kontekstia laajempi, sillä avantgardistinen kirjallisuuskäsitys ja radikaali innovatiivisuus sisältyvät 1950-luvulta lähtien myös sellaisiin kirjallisiin liikkeisiin ja koulukuntiin kuten [[kirjallisuudentutkimus:uusi romaani|uusi romaani]], [[kirjallisuudentutkimus:lettrismi|lettrismi]], Oulipo, sekä [[kirjallisuudentutkimus:language-runous|language-runous]] (tai L=A=N=G=U=A=G=E -runous).<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003,KatajamäkiS&VeivoH2007<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Avantgarden käsitteen alkuperä on sotilaskielessä: ranskan ''avant-garde'' merkitsee etujoukkoa. Avantgarden idea muotoiltiin yhtäältä 1800-luvun romantiikassa ja toisaalta sosialistisesti suuntautuneessa taideteoriassa. Jälkimmäistä seuraten avantgardea on ajateltu poliittiselta kannalta ja se on kytketty erityisesti yhteiskunnallisen edistyksen ihanteeseen sekä siihen kuuluneeseen ”uuden ihmisen” luomiseen. <br />
Venäläisen vallankumouksellisen Mihail Bakuninin 1878 perustama lyhytaikainen aikakauslehti ''L'Avant-garde'' keskittyi poliittiseen agitaatioon. Sanaa käytettiin taiteen ja kirjallisuuden yhteydessä ensimmäisen kerran kuitenkin jo 1820-luvulla. Avantgardetutkimuksessa ”historialliseksi avantgardeksi” kutsutaan 1900-luvun alussa, ennen toista maailmansotaa syntyneitä suuntauksia, kuten venäläinen ja italialainen futurismi, dada ja surrealismi.<br />
|luokka=Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=avantgarde<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=avant-garde<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:modernismi<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite={{NAMESPACE}}:kokeellinen kirjallisuus<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:affekti&diff=505948Kirjallisuudentutkimus:affekti2020-09-08T08:51:07Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=tunne<br />
|selite_fi=Affekti on tunteeseen eli emootioon rinnastettava käsite, jota eri tutkijat ja tutkimussuuntaukset käyttävät hieman eri merkityksissä. Jotkut käyttävät termiä tunteen synonyyminä, mutta erityisesti ns. affektiteoriassa tehdään erottelu affektin ja tunteen käsitteiden välillä. Tällöin affekti useimmiten ymmärretään laajemmaksi ja epämääräisemmäksi kuin selkeästi määritelty tunne (esim. pelko tai inho) tai puhdas subjektiivinen kehollinen tuntemus.<br />
<br />
Affektiteoria on kulttuurin ja taiteen tutkimuksen osa-alue, jonka juuret palautuvat 1990-luvun puoliväliin. Affektiteoria korostaa kehollisuutta ja affektien (tai tunteiden) merkitystä taiteen ja kulttuurin tutkimukselle. Usein puhutaan ns. affektiivisesta käänteestä (ks. Patricia Ticineto Clough, The Affective Turn, 2007), joka oli vastareaktio jälkistrukturalistisen teorian oletetulle abstraktiudelle: kulttuurin ja taiteen tutkimuksen ei katsottu ottaneen kokemuksen kehollisuutta riittävästi huomioon.<br />
<br />
Taiteen ja kulttuurin tutkimuksessa affektin käsite nousi esiin miltei samanaikaisesti kahdesta lähteestä. Toisaalta affektin käsite nousi esiin queer-tutkimuksessa Eve Kosofsky Sedgwickin ja Adam Frankin artikkelin “Shame in the Cybernetic Fold” (1995) myötä, joka soveltaa psykologi Silvan Tomkinsin affektiivista teoriaa kulttuurintutkimukseen. Toisaalta samana vuonna sosiaaliteoreetikko Brian Massumi julkaisi artikkelin “The Autonomy of Affect”, jossa hän kehittää edelleen affektin käsitettä, jonka Gilles Deleuze ja Félix Guattari nostavat esiin luennassaan Spinozan filosofiasta.<br />
<br />
Sedgwick ja Frank korostavat erityisesti affektin käsitteen kehollista puolta ja kritisoivat tapaa, jolla humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus on jättänyt kehollisen kokemuksen huomioimatta. Seuraten Tomkinsin näkemyksiä, Sedgwick ja Frank yhdistävät affektin tunnekokemuksen biologiseen perustaan ihmiskehossa, ja heidän näkemyksensä affektista onkin lähellä tunteen käsitettä. Massumi yhtälailla korostaa affektin kehollisuutta, mutta erottaa affektin selkeästi tunteesta. Massumille affektit ovat “intensiteettejä”, esisubjektiivisia ja esipersoonallisia voimia tai vaikutteita, jotka eivät ole vielä tulleet merkityksen piiriin. Affektia vastaan asettuu tunteen käsite, joka ymmärretään kvalifioituna intensiteettinä: tunne on kommunikoitavissa kielellisesti, ja sillä on funktio ja merkitys. Koska Massumin näkökulmasta affekti ei ole täysin kielellisesti ilmaistavissa, sen käsite jää vääjäämättä epämääräiseksi ja monimuotoiseksi. Affektiteoreettisissa teksteissä onkin muodostunut tavaksi määritellä affektin käsite aina uudelleen kunkin tutkimuksen kontekstissa.<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Ks. [[filosofia:affekti|affekti]] filosofiassa.<br />
|luokka=Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=affekti<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=affect<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Filosofia: emootio<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:strukturalismi&diff=505947Kirjallisuudentutkimus:strukturalismi2020-09-08T08:50:04Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=monitieteinen humanistisen tutkimuksen suuntaus, jossa analysoidaan kulttuuristen ilmiöiden rakenteita alun perin kielitieteestä johdettujen periaatteiden mukaan<br />
|selite_fi=Strukturalismin perusteos on sveitsiläisen kielitieteilijän Ferdinand de Saussuren (1857-1913) postuumi pääteos ''Cours de linguistique générale'' (1915, engl.''Course in General Linguistics''). Saussuren teoriaa kielen rakenteesta alettiin soveltaa kirjallisuudentutkimukseen ensin Ranskassa 1950-60-luvulla. Strukturalismi sai lisäksi vaikutteita 1920-luvun venäläisestä formalismista ja 1930-luvun Prahan kielitieteellisen piirin teorioista. Strukturalismilla on ollut merkittävä vaikutus myös antropologiassa, historiantutkimuksessa ja sosiologiassa.<br />
<br />
Strukturalistisen teorian ytimenä on ajatus, jonka mukaan ilmiöt kokonaisuuden osina saavat merkityksensä suhteessa toisiin ilmiöihin ja vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Tavoitteena on palauttaa yksittäiset ilmiöt yleisiin lainalaisuuksiin. Myös kirjallista teosta käsitellään elementtien välisten suhteiden järjestelmänä. Strukturalismissa on vähemmän tärkeätä selvittää mitä teokset merkitsevät kuin se miten ne saavat merkityksensä. Strukturalisteja kiinnostaa tekstin ilmimerkitysten sijaan tekstin syvärakenne. Huomio keskitetään siihen, miten kirjallinen teos koostuu [[kirjallisuudentutkimus:koodi|koodeista]], [[kirjallisuudentutkimus:konventio|konventioista]] ja suhteista muihin teksteihin. Erityisesti paneudutaan rakenteiden samankaltaisuuksiin ja vastakohtaisuuksiin,usein binaarisia oppositioita muodostaen. Klassinen strukturalistinen tutkimus on Roman Jakobsonin ja Claude Lévi-Straussin vuonna 1962 Baudelairen sonetista "Les Chats" (1857, "Kissat") tekemä tutkielma, jossa runo hajotetaan pienimpiin osasiinsa ja kootaan sitten uudelleen erittelemällä rakenteellisia rinnakkaisuuksia, vastakkaisuuksia ja käänteisyyksiä sen kielessä. Lévi-Strauss, joka oli koulutukseltaan antropologi, on käsitellyt strukturalistisesti myös myyttejä, rituaaleja ja sukulaisuussuhteita. Roland Barthes, joka tuotantonsa varhaisvaiheessa oli strukturalisti, on puolestaan analysoinut kulttuuristen ilmiöiden merkkikieltä aina ruoanlaitosta stripteaseen. Hänen keskeisiin varhaiskauden teoksiinsa kuuluvat ''Mythologies'' (1957, ''Mytologioita''), ''Systéme de la mode'' (1967) ja ''S/Z'' (1970).<br />
<br />
Strukturalistisesta kielitieteestä on edelleen kehittynyt [[kirjallisuudentutkimus:semiotiikka|semiotiikka]], joka tutkii kulttuurisia merkkijärjestelmiä ja kirjallisuutta niiden osana. Semioottista lähestymistapaa ovat käyttäneen kirjallisuudentutkijoista mm. Juri Lotman, Jonathan Culler, A. J. Greimas ja Tzvetan Todorov. Jälkistrukturalismi on sittemmin haastanut strukturalismin; kun strukturalismi lähtee kaikille yhteisistä merkityksistä ja kielestä vakaana järjestelmänä, jälkistrukturalismi korostaa kielen epävakautta.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Latinan ''structura''=rakenne<br />
|luokka=Kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia,Strukturalismi,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=structuralism<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=structuralisme<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=strutturalismo<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=estructuralismo<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Strukturalismus<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=strukturalizm<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=strukturalismi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=strukturalism<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:jälkistrukturalismi<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:sensibiliteetti&diff=505946Kirjallisuudentutkimus:sensibiliteetti2020-09-08T08:49:17Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|selite_fi=Tunneherkkyys, herkkätuntoisuus; 1700-luvulla erityisesti Englannissa suosittu käsite, jolla on kuvattu sekä esteettistä että moraalista herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta, empaattista kykyä eläytyä toisen suruihin ja kauneudentajua. Moraalifilosofiassa sensibiliteetin idea oli vastareaktiota järjen ylivallalle ja näkemyksille ihmisen perimmäisestä itsekkyydestä.<br />
<br />
<br />
Tunneherkkyyttä korostettiin sentimentaalisissa romaaneissa, komedioissa, hautausmaarunoudessa jne. Ajan henkeä kuvastavat esimerkiksi Laurence Sternen matkakirja ''Sentimental Journey Through France and Italy'' (1768, Tunteellinen matka halki Ranskan ja Italian) ja varsinkin Henry Mackenzien ''The Man of Feeling'' (1771, Tunneihminen). Sensibiliteetin kultti ilmeni myös 1700-luvun lopun primitivismissä ja jälleen virinneessä kiinnostuksessa ylevään. Äärimmillään tunneherkkyys johti liioiteltuun tunteiluun, jota etenkin Samuel Johnson ja Jane Austen teksteissään kritisoivat, jälkimmäinen romaanissaan ''Sense and Sensibility'' (1811, ''Järki ja tunteet''). Sensibiliteetin korostus ennakoi [[kirjallisuudentutkimus:romantiikka|romantiikan]] aikakautta. Käsite heräsi uudelleen henkiin 1900-luvulla T. S. Eliotin esseissä, joissa sensibiliteetillä luonnehditaan runoilijan luovaa kykyä.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Latinan ''sensibilitas''<br />
|luokka=Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=sensibility<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=delicacy<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=sensibilité<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=délicatesse<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Sensibilität<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=sensibilitet<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=sensibiliteetti<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:sentimentaalinen<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:tyyli&diff=505945Kirjallisuudentutkimus:tyyli2020-09-08T08:47:53Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=tietylle kirjailijalle, aikakaudelle jne. ominainen esitystapa<br />
|selite_fi=Alkuaan tyylillä tarkoitettiin tekniikkaa, jolla henkilö käytti kirjoituspuikkoaan, sittemmin puhujien eli reetorien esittämistapaa. Jo keskiajalla tyylillä voitiin tarkoittaa myös käytös- tai elämäntapoja. Nykyään tyylillä viitataan puheen tai kirjoituksen esitystavan luonteenomaisiin, persoonallisiin ominaisuuksiin. Huomiota kiinnitetään erityisesti sananvalintoihin, kielikuviin, lauserakenteisiin, rytmiin ja muihin kielellisiin erityispiirteisiin. <br />
<br />
1700-luvulla vaikuttaneesta J. J. Winckelmannista lähtien on tavattu puhua myös kokonaisten aikakausien tyyleistä, tyylisuuntauksista, tyylikausista tai tyylivirtauksista. <br />
<br />
Klassisessa retoriikassa tehtiin jako korkeaan (runolliseen, kaunopuheiseen), keskityyliin ja matalaan (arkiseen, karkeaan) tyyliin. [[kirjallisuudentutkimus:decorum|Decorumin]] oppien mukaan tyylin tuli olla puhujan, tilanteen ja lajin mukainen.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Latinan ''stilus''=kirjoituspuikko<br />
|luokka=Tyylintutkimus,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=stile<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=estilo<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Stil<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=stil<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=stiil<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=stilj<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=tyyli<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:tyylintutkimus<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:tragedia&diff=505944Kirjallisuudentutkimus:tragedia2020-09-08T08:46:55Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=vakava näytelmä, joka päättyy päähenkilön tai keskeisten henkilöiden kannalta onnettomasti<br />
|selite_fi=Tragedia on draamataiteen toinen päälaji [[kirjallisuudentutkimus:komedia|komedian]] rinnalla. Se kehittyi antiikin Kreikassa taidelajiksi rituaalisten uhritilaisuuksien pohjalta. Lajilla oli ensimmäinen loistokautensa 400-luvulla eKr. Aiskhyloksen, Sofokleen ja Euripideen ansiosta. Rooman suurin tragediakirjailija Seneca antoi puolestaan virikkeitä etenkin Englannin renessanssiajan [[kirjallisuudentutkimus:kostotragedia|kostotragedialle]].<br />
<br />
Aristoteleen ''Runousopin'' mukaan tragedia on sankarin toiminnan kuvaus, jonka tarkoituksena on saada katsojissa aikaan surua, tuskaa ja myötätuntoa, mitä seuraa vapauttava [[kirjallisuudentutkimus:katharsis|katharsis]]. Klassisen tragedian sankarit olivat lähes poikkeuksetta korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa, mutta silti inhimillisiä ja moraaliltaan tavallisen kansalaisen kaltaisia, mikä mahdollisti katsojan samaistumisen heidän kokemuksiinsa. Usein tragedia osoitti, miten erehdys ([[kirjallisuudentutkimus:hamartia|hamartia]]) tai [[kirjallisuudentutkimus:hybris|hybris]] johtaa onnesta onnettomuuteen. <br />
<br />
Antiikin jälkeen tragedia teatterimuotona oli lähes unohduksissa yli tuhat vuotta - mikäli ei oteta huomioon keskiajan [[kirjallisuudentutkimus:moraliteetti|moraliteetteja]], [[Esittävät_taiteet:miraakkelinäytelmä|miraakkeleja]], [[kirjallisuudentutkimus:mysteerinäytelmä|mysteerinäytelmiä]] ja [[kirjallisuudentutkimus:passionäytelmä|passionäytelmiä]]. Laji koki renessanssinsa Elisabet I:n ajan Englannissa erityisesti William Shakespearen ja Christopher Marlowen ansiosta. Shakespearen suuria tragedioita ovat ''Romeo and Juliet'' (1594-95, ''Romeo ja Julia''), ''Hamlet'' (1600-01, suom.), ''Othello'' (1604-05, suom.), ''King Lear'' (1605-06, ''Kuningas Lear'') ja ''Macbeth'' (1605-06, suom.). Näitä draamoja on nimitetty luonnetragedioiksi vastakohtana antiikin kohtalotragedioille. Sekä antiikin että Shakespearen tragedioissa rikos johtaa uuteen rikokseen. Kreikkalaisen tragedian esittäessä päähenkilön täydellisen ja äkillisen tuhoutumisen Shakespearen draamoissa toteutuu monimutkainen mentaalinen tuhoutuminen.<br />
<br />
1600-luvulla ranskalaiset Jean Racine ja Pierre Corneille nostivat tragedian uuteen loistoon nk. klassisilla tragedioillaan (''tragédie classique''). Tämän jälkeen tragedian merkitys kirjallisuuden kentässä on hiipunut, ja laji on saanut tehdä tilaa varsinkin romaanitaiteelle. Tragediat ovat saaneet yhä enemmän epäklassisia, esim. [[kirjallisuudentutkimus:tragikomedia|tragikomedian]] piirteitä. Antiikin säätyklausuuli - näytelmän henkilöiden edellytettiin olevan yläluokkaisia - vastasi hyvin vielä keskiajan ja uuden ajan alun feodaaliyhteiskunnan tarpeita, mutta 1700-luvulta lähtien tragedioiden päähenkilöt ovat olleet yhä useammin tavallisia, keskiluokkaan tai työväestöön kuuluvia ihmisiä. Modernissa tragediassa syy ihmisen onnettomuuteen on usein yhteiskunnallisissa oloissa, eikä niinkään henkilössä itsessään. George Steiner väittää teoksessaan ''The Death of Tragedy'' (1961), että kartesiolaisen rationalismin ja valistuksen kehitysoptimismin myötä syntyi antitraaginen maailmankuva, joka ennakoi tragedian kuolemaa. Klassisen tragedian hiipuminen ei kuitenkaan merkinnyt itse lajin hiipumista, vaan ainoastaan modernisoitumista. Tunnettuja moderneja tragedioita ovat esim. Eugene O'Neillin ''Desire Under the Elms'' (1924, ''Intohimot jalavien varjossa''), Tennessee Williamsin ''The Glass Menagerie'' (1945, ''Lasinen eläintarha'') ja Arthur Millerin ''The Death of a Salesman'' (1949, ''Kauppamatkustajan kuolema'').<br />
<br />
Huomattavia tragediakirjailijoita ovat myös mm. G. E. Lessing, J. W. Goethe, F. Schiller, Heinrich von Kleist, Henrik Ibsen, Gerhart Hauptmann, August Strindberg, Jean Anouilh, Jean-Paul Sartre ja Albert Camus; Suomessa Aleksis Kivi, Johannes Linnankoski ja Maria Jotuni.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Kreikan ''tragos''=pukki, ''ode''=laulu. Nimitys "pukkilaulu" eli ''tragodia'' lienee alkuaan liittynyt hedelmällisyysmenoihin.<br />
|luokka=Kirjallisuuden lajit,Draama,Esittävät taiteet,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=tragedia<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=tragedy<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Tragödie<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=tragédie<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Trauerspiel<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=tragedi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=tragedia<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=tragedia<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=tragöödia<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=tragedija<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=latina<br />
|nimitys=tragoedia<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=murhenäytelmä<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:kreikkalainen tragedia<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
|lähikäsiteindeksi=3<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:kostotragedia<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
|lähikäsiteindeksi=4<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:tragikomedia<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
|lähikäsiteindeksi=5<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:näytelmä<br />
|käsitesuhde=yläkäsite<br />
|lähikäsiteindeksi=1<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:komedia<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
|lähikäsiteindeksi=2<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Filosofia:teksti&diff=505943Filosofia:teksti2020-09-08T08:46:12Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=<br>1. mikä tahansa, joka on tulkittavissa merkityskokonaisuudeksi<br>2. keskeinen tutkimuskohde jälkistrukturalismissa<br />
|selite_fi=Yleisessä mielessä mikä tahansa joukko merkkejä tai symboleja, jotka voidaan tulkita merkityskokonaisuudeksi täyttää tekstin tunnusmerkit. 1900-luvun filosofiassa teksti on merkittävä käsite erityisesti [[Filosofia:hermeneutiikka|hermeneutiikassa]] ja [[Filosofia:dekonstruktio|jälkistrukturalismissa]] sekä ns. [[Filosofia:arkikielen filosofia|tavallisen kielen filosofiassa]].<br>Jacques Derridan (1930-2004) mukaan tekstin ulkopuolella ei ole mitään, joten on kiinnitettävä erityistä huomiota sen kontekstiin. Lausuma ei siis tarkoita, että on vain sanoja kuten Derridaa on usein tulkittu. Derrida lähestyy tekstiä strukturalismin näkökulmasta, mutta antaa sille uuden merkityksen. Teksti rakentuu Derridan mukaan binaarioppositioiden ympärille, jotka on otettava huomioon kaikessa puheessa, jotta sille voidaan olettaa minkäänlainen merkitys. Kaikissa teksteissä on implisiittisiä hierarkioita ja [[filosofia:dekonstruktio|dekonstruktion]] tehtävä on paljastaa näitä dikotomioita. Prosessin kautta tekstiä voidaan lähestyä suoraan sellaisena kuin se on ymmärrettävä. Tekstillä ei ole Derridan mukaan koskaan lopullista merkitystä, vaan se täyttymätön lupaus. Tekstillä on kuitenkin jokin tarkoitus, joko tekijän tarkoitus tai jokin muu vakiintunut merkitys. Tämä voidaan kuitenkin aina haastaa tekstiä analysoimalla. Lisäksi tekstit aina ylittävät niiden oletetun tarkoituksen ja kontekstin. Derrida haastaa menetelmällään monia perinteisiä lukutapoja.<br />
|lähteet=Moran2000<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=ks. teksti myös [[Kirjallisuudentutkimus:teksti|kirjallisuudentutkimuksessa]] ja [[Semiotiikka:teksti|semiotiikassa]].<br />
|luokka=Kielifilosofia,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=teksti<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=text<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=filosofia:dekonstruktio<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=filosofia: hermeneutiikka<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=filosofia: arkikielen filosofia<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:tulkinta&diff=505942Kirjallisuudentutkimus:tulkinta2020-09-08T08:45:24Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=kirjallisen teoksen keskeisen merkityssisällön selvittäminen, minkä tulisi perustua sisällöllisten ja rakenteellisten ominaisuuksien mahdollisimman perusteelliseen ja syvälliseen analyysiin<br />
|selite_fi=Tulkinnan yleistä teoriaa kutsutaan [[kirjallisuudentutkimus:hermeneutiikka|hermeneutiikaksi]]. Tulkinnan käsite ja teoria juontavat toisaalta kreikkalaisesta filosofiasta, toisaalta raamatullisesta eksegetiikasta. Ensimmäisenä tulkinnan teorian edustajana pidetään Aristoteleen teosta ''Peri hermeneias'', jonka nimi ei tosin ole peräisin tekijältä itseltään.<br />
<br />
Kirjallisen teoksen tulkinnassa kohdistetaan huomiota esim. teoksen lajiin, monimerkityksisyyteen ja monitasoisuuteen, aukkoihin ja - erityisesti lyriikan osalta - kuvallisuuteen. Omaksumiensa kirjallisten [[kirjallisuudentutkimus:konventio|konventioiden]] sekä kielellisen ja kirjallisen [[kirjallisuudentutkimus:kompetenssi|kompetenssinsa]] asettamissa rajoissa tulkitsija pyrkii yleensä luomaan mahdollisimman koherentin eli yhtenäisen kuvan ko. teoksesta. Tulkintaan valmistavia vaiheita ovat tekstin systemaattinen kuvailu ja erittely, missä tulkitsijaa ohjaavat joko julkilausumattomat tai selkeästi ilmaistut periaatteet, jotka pohjautuvat esim. hermeneuttiseen, emansipatoriseen tai esteettiseen tiedonintressiin.<br />
<br />
Tulkinnan eksplisittisiä tai implisiittisiä päämääriä on kirjallisuudentutkimuksessa myös kritisoitu. E. D. Hirschin teoksen ''Validity in Interpretation'' (1967) kiteytyksen mukaan ymmärtäminenon äänetöntä, tulkitseminen melua. Teoksessaan ''An Essay on Criticism'' (1966, ''Kirjallisuus ja tutkimus'') Graham Hough toteaa, että kirjallisuuden tulkinnasta on perinteisesti ollut kaksi kilpailevaa käsitystä:<br><br />
:1) tulkinta paljastaa tekijän intention poistamalla esteet ymmärtämisen tieltä; ts. päämääränä on selvittää tekijän alkuperäinen intentio eli teoksen merkityssisältö, usein sellaisena kuin aikalaiset sen ymmärsivät,<br>2) kirjallinen teos pitää sisällään piilevää tai kätkettyä mieltä, joka ei paljastu tekijän intentioita ja muita taustoja selvittämällä; ts. kirjallisella taideteoksella on oma autonominen elämänsä.<br><br />
<br />
Nykyisessä kirjallisuudentutkimuksessa vältellään nojautumasta kirjailijan mahdollisiin intentioihin. Sen sijaan tähdennetään, että lukija osallistuu aktiivisesti tekstin merkityksien tuottamiseen.<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=interprétation<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=interpretazione<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=latina<br />
|nimitys=interpretatio<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=interpretación<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Interpretation<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=interpretatsioon<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=tõlgendus<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=tolkovanije<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=tulkinta<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:hermeneutiikka<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:tulkintayhteisö<br />
|käsitesuhde=alakäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:kulttuuri&diff=505941Kirjallisuudentutkimus:kulttuuri2020-09-08T08:29:55Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|selite_fi=Kulttuuri-termillä viitataan yhteisön (kansa, valtio) elämäntapaan liittyviin henkisiin, aineellisiin ja sosiaalisiin käytäntöihin. Usein kulttuurilla on viitattu ainoastaan korkeatasoisiin, merkittäviin henkisiin saavutuksiin, kuten taiteeseen: taustalla on ajatus siitä, että ''kulttuuri'' tarkoittaa yhteisön parhaita aikaansaannoksia. Kulttuurin käsite on kuitenkin paljon tätä laajempi, ja viittaa jonkin yhteisön elämäntapaan ja maailmankuvaan (esim. nuorisokulttuuri, keskustelukulttuuri, jne.)<br />
|lähteet=HosiaisluomaY2003<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|lisätiedot_fi=Latinan ''cultura''=viljely. Käsite ''cultura animi'', hengen viljely, on peräisin Marcus Tullius Cicerolta (106-43 eKr.).<br />
|luokka=Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Kultur<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=kultur<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=kulttuuri<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=culture<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}</div>Janne Vanhanenhttps://tieteentermipankki.fi/w/index.php?title=Kirjallisuudentutkimus:kertomus&diff=505940Kirjallisuudentutkimus:kertomus2020-09-08T08:28:25Z<p>Janne Vanhanen: </p>
<hr />
<div>{{Käsite<br />
|määritelmä_fi=1) tapahtumasarja kerrottuna jollakin representaation välineellä<ref>Lähde:IkonenT2010</ref><br>2) tarinamaailman rakentamista ja tapahtumien hahmottamista juonelliseksi jatkumoksi vuorovaikutuksessa todellisuuden tai tekstin kanssa <ref>Lähde:IkonenT2010</ref><br />
|selite_fi=Kertomus-sanalla viitataan tavallisesti sekä suullisesti kerrottuun kertomukseen että lyhyeen proosamuotoiseen fiktioon. Kertomus on kuitenkin viime vuosikymmeninä laajentunut monitieteiseksi käsitteeksi, jolla tarkoitetaan sekä erilaisia kertovia esityksiä (kuten taideteoksia tai journalismia) että erilaisista empiirisistä lähdemateriaaleista kuten historiallisista dokumenteista tai haastatteluaineistosta konstruoituja tapahtumasarjoja.<br />
|lähteet=IkonenT2010,HosiaisluomaY2003,LHN<br />
|tarkistettu=Kyllä<br />
|luokka=Kertomusteoria,Estetiikka<br />
|laajempi kuvaus=Ei<br />
|ilmiön kuvaus=N<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=narrative<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=tale<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=englanti<br />
|nimitys=story<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=narration<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=histoire<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ranska<br />
|nimitys=récit<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=narrazione<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=racconto<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=italia<br />
|nimitys=storia<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=espanja<br />
|nimitys=narración<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Erzählung<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=ruotsi<br />
|nimitys=berättelse<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=viro<br />
|nimitys=jutustus<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=rasskaz<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=venäjä<br />
|nimitys=povest<br />
|järjestysluku=0<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=saksa<br />
|nimitys=Geschichte<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=kertomus<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Liittyvä nimitys<br />
|kieli=suomi<br />
|nimitys=narratiivi<br />
|otsikossa=Kyllä<br />
|kursivoitu=Ei<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:kertoja<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus:tarina<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}<br />
{{Lähikäsite<br />
|käsite=Kirjallisuudentutkimus: luonnollinen kertomus<br />
|käsitesuhde=vieruskäsite<br />
}}</div>Janne Vanhanen