kuuleminen hallintomenettelyssä

Määritelmä viranomainen varaa ennen asian ratkaisemista asianosaiselle tilaisuuden lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun

Selite

Kuuleminen on keskeinen oikeussuojakeino ja hyvän hallinnon tae. Se on yleisprosessuaalisen kontradiktorisen periaatteen ilmaus. Lausuessaan mielipiteensä asiasta asianosainen voi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, onko asian käsittelyyn laillisia perusteita. Vaatimukset tarkoittavat viranomaisen tai toisen asianosaisen esittämiä vaatimuksia. Selvitykset ovat viranomaisen haltuun valmistelun yhteydessä kertyneitä asiakirjoja asian taustasta ja tosiasiallisista perusteista mukaan lukien todisteet. Kuulemismenettelyssä viranomainen varaa asianosaiselle mahdollisuuden määräajassa esittää näkemyksensä kohteena olevasta aineistosta. Yleensä asianosainen antaa selityksen kirjallisesti. Kuulemisvelvollisuudesta on useita poikkeuksia, kuten tilanne, jossa kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta.

Käytetyt lähteet: hallintolaki (434/2003) 34 - 36 §

Lisätiedot
Kirjoittaja: Heikki Kulla

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

MäenpääO2011, s. 215-226, Niemivuo&al2010, s. 282-300, KullaH2012, s.239-254, Laakso&al2006, s. 169-177

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Oikeustiede:kuuleminen hallintomenettelyssä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kuuleminen hallintomenettelyssä.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →